13 January 2011

talviunta nukkuva perhe






Heti syysmyrskyjen jälkeen rakastan eniten lumisadetta.

 Pohjoisen lapsia kummastuttaa miten täällä tunnutaan olevan pulassa lumen kanssa. Kasa ikkunamme takana kasvaa, meille pääsee kohta kävelemään sen päältä suoraan sisälle, telineessä olevat pyörät on haudattu sen alle, kiinteistöfirmoilla ei ole paikkaa minne laittaa kaikki lumet, taloyhtiöissä ei ole varauduttu sen aiheuttamiin lisäkustannuksiin.

Aamulla pusken vaunuja kinoksissa, hyvää hyötyliikuntaa, onneksi Hämeenpuisto sentään on aurattu juuri ennen kuin sille käännymme, muuten kävelemme pitkin tätä suurta kaupunkia ihmisjälkien tekemiä kinttupolkuja pitkin. Mies on nauttinut tästä talvesta, sen lumisuudesta, aivan erityisesti -- ei vain siksi, että lapsen kanssa kaikki säätilat ovat jotenkin taianomaisempia, vaan siksi että tänä talvena lumentulo ei tarkoita yötöitä.

Niin, meillä päin lumien pitää olla aurattuna ennen aamuseitsemää, kun ihmiset menevät töihin. Mies tietää, hän on aurannut pikkukaupungin katuja isänsä renkinä niin kauan kuin on saanut virallisesti traktorinratissa istua. Täällä kadut aurataan jos aurataan, näyttää. Ei se haittaa, lumessa on ihana tarpoa.

Muskari sekoittaa unirytmimme, joudumme nousemaan herätyskelloon, herättämään lapsen kesken kauneimpien unien. Mukavaa kuitenkin on, tanssi ja laulu jatkuvat vielä kotona, nukkumaan ei malta. Viideltä iltapäivällä lapsen nukuttaa päiväunille hänen joulurakkautensa, Lumiukko, jota pitää aina vaan katsoa. Koko perhe käpertyy sänkyyn talviunille, kunnes muutamia tunteja myöhemmin, kun muut lapset valmistautuvat yöpuulle, meidän perhe nousee ylös. Nyt valvotaan, ehkäpä aamulla nukutaan, kiire ei ole minnekään.

Jos kehtaisin, laittaisin ulko-oveen kaikille kengänkopistelijoille ja avaintenkilistelijöille lapun:
älä koskaan herätä talviunta nukkuvaa perhettä.

6 comments:

Merruli said...

Luulen että talvi pakkohidastaa kaupunkeja. Bussit ovat myöhässä kun eivät muuta voi, ihmiset myöhästelevät palavereista kun juuttuvat hankeen ja käveleminenkin ottaa tupla-ajan. Mutta ei tämä naapurikuntakaan ole riittävän maaseutua, traktori tuli joskus yhdeksän aikoihin meidän mäelle ja ennen sitä ei naapuri päässyt pakettiautollaan töihin. Näistä tulee lapsillemme niitä lapsuuden talvia joita muistellaan kaiholla.

Lokoisia talviunia teille!

Mirva said...

Merruli, voi olla tottakin, osittain, tuo kaupunkien pakkohidastaminen, mutta en muista kohdanneeni tai kuulleeni vastaavista ongelmista pohjoisen kaupungeissa (esim. Ouluhan on saman kokoinen, kuta kuinkin, kuin Tampere). Jotenkin mulla on semmoinen fiilis, että täällä ei haluta osata varautua lumeen, se on niin hyvä tekosyy. En valita, mulle sopii paljon paremmin tämmöinen mentaliteetti kuin se kotiseudulta tuttu, jonka mukaan ihmisen nyt vaan yksinkertaisesti täytyy nousta tuntia aiemmin ylös jos yöksi on luvattu lumisadetta, koska lumi ei ole syy eikä mikään töistä tai tapaamisesta myöhästymiseen. :)

hippityttö said...

Nyt on kuin taikatalvi.
Lumiukko on ihana:)

himalainen said...

Onpa kauniit kuvat, ihan taikatalvi, niinkuin Hippityttö sanoi.
En meinaa saada kirjaimia tähän oikein, kädet jäässä, täällä on aika kylmä, sisällä myös. Täytyy mennä keittämään teetä.
Tuo ovilause minusta olisi aika kaunis ja ystävällinenkin, ei ollenkaan toisille epäkohtelias.

On kyllä paljon lunta, meidän olohuoneen ikkunasta ei näy enää tielle, kun ikkunan eteen ulos kaiteelle on kasautunut niin paljon lunta, tykkään lumiverhoista.

Yhtenä talvena kun asuttiin oikein syrjässä, pienen tien varressa ei asunut ketään muita, me vain sen päässä, piti aina jännittää tuleeko aura vai ei. Pääseekö töihin vai ei. Oikeasti salaa toivoin aika usein, että se aura olisi unohtanut meidät :)

Niina said...

Tämä oli mukava postaus,tuli hyvä mieli:) Ihanat kuvatkin! Ja Lumiukko on ihana myös.
Meillä ei ole ovikellossa enää pattereita,meni hermot kaupustelijoihin ja pikkukakaroihin,mitkä kävivät pimpottamassa kelloa (kerrankin puoli 12 yöllä..) ja juoksivat karkuun. Kakarat muuttivat onneksi pois,mutta pattereita ei olla laitettu vieläkään. Ja ihan hyvä,niin monet unet olisivat katkenneet sen ääneen.
Mukavaa viikonloppua teille!

Mirva said...

hippityttö, minäkin tykkään Lumiukosta, varsinkin musiikeista!

himalainen, toivottavasti teillä lämpenee pian, meillä viileyden syyksi selvisi ruoste vesikierron seassa! Tykkään näistä kinoksista, mutta ihmisten avuttomuus hymyilyttää, siitäkin saa tietysti iloa päiviin!

Niina, kiitos, ja ihanaa jos tulit hyvälle mielelle, niin minä ajattelinkin kirjoittaessani että toivottavasti tämä ilahduttaa muitakin. Meillä ei onneksi ovikelloa soittele kukaan, mutta hissi on meidän vieressä...