23. tammikuuta 2011

viikonloppuna








Lapioitiin, laskettiin, leikittiin, leivottiin, lauleltiin, luettiin, lekoteltiin, lihosteltiin.

Joskus on ihan kiva leipoa ajan kanssa, pitkän kaavan mukaan. Juustokakkuja joiden tekeytymisessä kestää vuorokausi, juurileipiä joissa juurta haudutellaan tunneista päiviin. Mutta koska leipomisen ilossa suurin tekijä -- siis sen lisäksi, kun saa työntää kätensä taikinaan ja nuolla sitten sormet -- on lopputulos, enimmäkseen sitä leipoo semmoisia helppoja, nopeita herkkuja.

Meillä niin tehdään siksikin, että silloin tiedetään mitä syödään; itseleivotun leivän paketinkyljestä kun ei löydy yllätyksiä. Tai niinhän sitä ainakin luulisi: jokainen, jonka vehnäjauhopaketin kyljestä löytyy raaka-ainelistasta vehnän lisäksi jotain muutakin, kuten askorbiinihappoa jota jauhonparanteeksikin pussissa kutsutaan, sanokoon hep. Meillä koitetaan syödä osta sitä minkä isoisoäitisikin tunnistaisi -periaatteen mukaisesti, joten leipojaisia pidetään usein.

Tänä viikonloppuna leivottiin suolaista ja makeaa sekä jotain siltä väliltä. Riikka kyseli hiljan hehkuttamieni sämpylöiden reseptiä, ja mielihyvin sen paljastan, semminkin kun se ei ole suinkaan omani vaan peräisin -- pikkiriikkisen modattuna, vain pikkiriikkisen -- luottokokkauskaveriltani Anna B:ltä, Joka kokin keittokirjasta. Niistä pitää sanoa se, että minä teen aina tuon puolikkaan taikinan joka alta löytyy, koska sämpylät ovat maukkaimmillaan vain pari päivää.

Samaisesta kirjasta löytyy muuten maailman helpoin skonssireseptikin. Tein skonsseja elämäni ensimmäistä kertaa Englannissa joskus vuosituhannen alussa, au pair-perheeni teini-ikäisen tyttären kotitalouskirjan reseptiä noudattaen. Kuten koulukirjojen ohjeet aina, resepti oli niin pilkun tarkka että sain skonssikammon vuosiksi, kunnes kokeilin tuota alta lyötyvää Annan ohjetta -- se on niin helppo, että sitä viitsii jopa nähdä täydellisten pyöreiden skonssien tekemisen vaivan. Englannin reseptikin on muuten vielä tallessa, siinä lukee että it's supposed to look like bread crumbs, Annan ohjeessa puolestaan että jätä surutta kokkareiseksi.

Ylimakean ystävät syövät skonssinsa marmeladin kera, rasvan ystävät, kuten eräs pikkuneiti, uunituoreina ja kovalla kädellä voideltuina. Minulta puuttuu vain lemon curd, joten ehkä sitä sitten ensi viikolla. Hyvältä skonssit tosin maistuivat marjapaistostamme varten tehtyyn vaniljakiisseliin dipatenkin!


Annan fantastiset sämpylät
2,5 dl vettä
0,5 dl maitoa
1/2 pakettia tuorehiivaa tai 1/2 pussia kuivaa
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
6,5 dl vehnäjauhoja
seesaminsiemeniä
ja jauhoja leipomiseen

Sekoita keskenään vesi (sopivan lämpöistä käyttämällesi hiivalle) ja maito.
Sekoita taikinakulhossa keskenään hiiva, suola ja hunaja. Kaada sekaan vähän maito-vettä ja sekoita puukapustalla.
Lisää puolet jauhoista ja sekoita vielä kokkareiseksi puukapustalla. Lisää sitten loput jauhot ja vaivaa kevyesti ja nopeasti käsin löysäksi taikinaksi. Älä lisää jauhoja vaikka mieli tekisi!
Ripottele pinnalle vähän vehnäjauhoja ja kohota liinan alla 1,5 tuntia.

Ripottele leivinpöydälle noin desi jauhoja ja kaavi taikina siihen. Älä vaivaa! Ripottele taikinan päälle seesaminsiemeniä ja ihan pikkuriikkisen jauhoja, ja taputtele varovasti käsin litteähköksi levyksi, siihen saa jäädä hiivakuplia. Leikkaa sitten jauhotetulla veitsellä taikinasta suikaleita (omani olivat n. 5x15cm) ja paista uunipellillä 240 asteessa 15-20 minuuttia. Älä peitä uunista otettuja sämpylöitä leivinliinalla, niin kuoresta tulee ihanan rapeaa!

Nopeat skonssit
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl ruokosokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g jääkaappikylmää margariinia
2 dl kevytmaitoa

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Lisää margariini nokareina ja murenna käsin nopeasti ja laiskasti kokkareiseksi. Lisää maito ja sekoita kokkareiseksi taikinaksi.

Ripottele leivinpöydälle jauhoja ja kumoa taikina siihen. Painele jauhotetuin käsin litteäksi, ja kauli n. sentin paksuiseksi. Painele lasilla tai vaikka piparimuotilla haluamasi muotoisia teeleipiä. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Gluteeniton manteli-marjapaistos
1 dl mantelijauhetta
1 dl tattarihiutaleita
100g margariinia
3/4 dl ruokosokeria
1 muna
n. litra marjoja (+ ripaus ruokosokeria)

Laita (sulat!) marjat ja sopivan verran ruokosokeria uuni- tai piirakkavuoan pohjalle.
Levitä niiden päälle taikina, jonka teet näin:

Sekoita keskenään tattarihiutaleet, mantelijauhe ja sokeri. Lisää joukkoon rasva nokareina hitaasti pari nokaretta kerrallaan ja sekoita sähkövatkaimella taikinakoukkuja käyttäen. Lisää vielä loppuvaiheessa muna ja sekoita hetki.

Kun taikina on levitetty marjojen päälle, paista koko roskaa uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia.

Herkullista sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

10 kommenttia:

Merruli kirjoitti...

Namskis mitä herkkuja- tuota Annan skonssi ohjetta olen muistaakseni kokeillut, mutta tuo sämpyläohje taitaa olla testaamatta...
Minä leivoin eilen Brunkanin Tanskalaista tummaa leipää jälleen sen leipäkirjan ohjeella ja namia tuli. Pidin parin päivän leivänteko tauon, kunnes mies alkoi kysellä, että koskas taas saisi hyvää leipää :o) Äkkiä sitä tottuu kotileipomusten parempaan makuun.

Suloinen neuletakki tyttösellä!

Solen kirjoitti...

nam mitä leivonnaisia ja herkkuja! Minäkin kannatan vahvasti itseleivottua ostoleivän sijaan. Itseleivottuja sämpylöitä ei voita mikään. Joskus vain on niin paljon tekemistä, ettei energiaa jaksa riittää enää paljon muuhun.
Ehkä näin sunnuntaina jaksaisi kuitenkin jotain pientä :)

Hauskaa sunnuntain jatkoa!

Mirva kirjoitti...

Merruli, meillä mies leipoo jo leipänsä itse nykyään -- tottui itseleivottujen parempaan makuun kun aloin syksyllä leipoa niitä, ja nyt pitää sitten itse huolen, että herkullista leipää riittää! Tuo neule löytyi syksyllä kirpparilta 3 eurolla -- en ollut uskoa onneani!

Solen, totta, aina ei jaksa leipoa, ja juuri niitä päiviä varten minulla on nämä reseptit!

Ilona kirjoitti...

Mun jauhopussin kyljessä ei lue jauhonparannetta, mutta ne ovatkin luomua.

Minä olen leiponut viimeisen puolen vuoden aikana hävettävän vähän. Syynä lienee se, että tässä purnukassa, jota keittonurkkaukseksi kutsutaan, ei todellakaan ole tilaa levittää taikinaa pöydälle.

Voisin kyllä innostua leipomaan sämpylöitä löysästä taikinasta siten, että vain lusikalla nostelen sitä pellille. Tämä keino oli edellisessä kodissakin käytössä, silloin tosin vähäisten voimien takia.

Niina kirjoitti...

Minä tykkään leipoa,mutta juurikin jotain nopeaa,esimerkiksi vaikka keksejä tai skonsseja tai piirakoita. Mutta aika harvoin kyllä leivon. Mutta hyvä kun muistutit skonsseist! Niitä leivoin paljon viime keväänä,jos vaikka ensi viikolla taas pitkästä aikaa..Minä syön ne appelsiinimarmeladilla ja jos on,niin kermavaahdolla myös:)

Meillä on myös luomujauhoja,eli ei taida mitään ikäviä sanahirviöitä löytyä niistä. Mutta kaupan leipää syödään silti.. Mies on pyytänyt monta kertaa,että leipoisin leipää mutta en ole vielä uskaltanut..pelkään että menee pilalle..ja että sitten en jaksa enää yrittää. Inhoan nimittäin sitä sellaista täydellisen reseptin metsästystä,en haluaisi kokeilla mitään puolihyvää vaan heti sitä tosi hyvää. Vähän sama kaikessa muussakin..että jos ei heti onnistu niin luovutan:)

Anna kirjoitti...

Puolikas hep. Toisessa pussissa on toisessa ei. Onneksi tuo askorbiinihappo on käsittääkseni C-vitamiinia.
Meilläkin leivottiin sämpylöitä tänään. Mäkin leivon tietääkseni, mitä syön. Mutta ennenkaikkea koska kaupasta ei saa hyvää leipää. Leipomosta voisi hyvää leipää saada, mutta täällä maalla saa vain isojen leipomoiden pussileipää marketista. Niin ja paikallista juureen tehtyä luomuruisleipää.

Mirva kirjoitti...

Ilona, luomujauhoihin ei tosiaan jostain syystä tarvita "jauhonparannetta", sen olen huomannut omistakin paketeista... Siksi mietinkin, miten tarpeellista se on.

Meidänkin keittiö on melko pieni, kuten tiedät, tarvetta apupöydälle olisi. Mutta onneksi ruokapöydän alta löytyy kunnon leivinalusta, jonka voi huolellisesti asetellen sijoittaa tiskipöydän ja pyykkikoneen päälle (epä)tasapainoon ja ei kun leipomaan!

Noita sämpylöitä varmaan voisi leipoa kuvaamallasi tavalla!

Niina, no nuo sämpylät ovat oikeasti sellaisia, että vikaan ei voi mennä -- jos vain muistaa käyttää vehnäjauhoja. Olen nimittäin kokeillut muillakin jauhoilla, ja ei toimi!

Sano mitä sanot, mutta lemon curd on parasta skonssien päällystettä! :)

Anna, kyse ei oikeastaan ole siitä, mitä askorbiinihappo on, vaan siitä, miten tarpeellista sen lisääminen on. Ja siitä, miten paketeista voi löytää yllättäviä aineita, kuten nyt vaikka pähkinäpussista (paahdettuja salaattipähkinöitä) maitojauhetta, mikä tarkoitti sitä, ettei me voitu lahjaksi annettuja pähkinöitä syödäkään, kun olisi tullut vatsavaivoja.

Paikallinen juureen tehty luomuruisleipä kuulostaa jo ajatuksena niin houkuttelevalta!

Riikka kirjoitti...

Nyt vasta ehdin tämän lukea, kiitti reseptistä! Mulla sitä paitsi on tuo Annan kirjakin:) Täytyy pian kokeilla sämpylöitä.

Mirva kirjoitti...

Riikka, en huomannut aiemmin sanoakaan mistä resepti oli peräisin... No, tulipahan nyt muillekin leipureille. :)

coco kirjoitti...

nm, this post is lovely, i just noticed
this old post. thanks mirva.