5 February 2011



Löydän sen pikkuhiljaa, äitiyden. Kurkotan sitä kohti, opin. Leivomme lapsen kanssa yhdessä, hän on ikionnellinen, saa kaataa jauhoja kulhoon, katsella kuinka kone pyörittää taikinaa, lisätä sokeria, maistaa taikinaa lusikan päästä, kokeilla miltä se tuntuu kädellä. Hän saa osallistua ja tehdä itse, se on tärkeintä.

Muisti hiipii, vihjailee. Olen tehnyt jotain samanlaista aiemminkin. Olen leiponut lasten kanssa, ystävän lasten, olin lapsenvahtina, oli ensimmäinen kerta kun lapsetkin saivat leipoa. Se oli syntymäpäivä kakku, ennakkokakku, siihen oli kysytty lupa äidiltä. Minua ei pyydetty lapsenvahdiksi uudestaan, vaikka sillä tuskin on mitään tekemistä kakun kanssa. Sitä vain jotenkin unohtaa pyytää.

Mutta milloin kadotin sen, ja miten? Kyvyn suhtautua lapsiin lapsina, sotkuun sittenjoskus siivottavana, lapsille tärkeisiin aikuisille tärkeinä, lasten onneen aikuisten onnenlähteenä? Kun tein töitä? (On helppoa sanoa, että töiden vika. En tarkoita niin. Tarkoitan, että minustakin tuli kiireinen. Tulin semmoiseksi kuin aikuisten kuuluu olla.)

Tarvitsin jotain avaavaa.
Tarvitsen joka päivä pieniä muistutuksia:
Aikaa on. Sotkut voi siivota. Kadota itsesi ja naura.

Ruoan jälkeen meillä syödään jälkiruoaksi mustikkamuffineita.
Lapsi sulkee silmänsä, mussuttaa, maiskuttaa.
Sanoo painokkaasti: Voi että. Itsetehty on parasta.

10 comments:

Ilona said...

Onnellinen, hyvä kirjoitus.

Mulla olisi sulle paljon kerrottavaa ja lukemani perusteella on tunne, että sinullakin voisi olla mulle. Kenties voisin kyläillä ensi viikolla, jos teillä ei enää sairasteta? (Ei sillä, että pelkäisin tartuntoja, vaan sillä, että siellä jaksetaan ottaa vastaan.)

himalainen said...

Hei!
Huikkaan nopeasti, kun muut asiat vievät huomion, kuumetta ja muuta, että hymisin ilahduksesta, kun näin että olin voittanut arvonnassa tuolla alempana ja vielä niin mukavassa arvonnassa. Kiitos sinulle, laitan sähköpostia. Voi miten suloinen ja suloisessa iässä tyttösi on. Paljon hyvää pohdintaa sinulla näissä teksteissä, yritin nopeasti ehtiä lukea kaiken, ajan kanssa sitten uudestaan toisen kerran, se miten kirjoitat, on kuin juttelua, tykkään niin. Nyt menen laittamaan potilaalle lämmintä juotavaa :)

Katja said...

Uusi lukija hei :)

Ihan loistava kirjoitus, joka kolahti kovaa. Itse on painiskellut viime aikoina samojen aatosten kanssa. On ihana pysähtyä lapsen kanssa ja huomata kuinka hän nauttii! Tämä aika on katoavaista, sen kun aina muistaisi.

Maalaistyttö said...

No niin, nyt on sitten ihan pakko tehdä pullataikina ja antaa 1v3kk pienemmänkin sählätä taikinan parissa ihan itse. Menköön tukkaan! Menköön mekkoon! Kiitos sinulle! :)

Solen said...

Pidän tästä tekstistä, se on iloinen onnellinen teksti. Vaikka en äitiydestä tiedä mitään, niin kai sekin on sellainen asia, mihin kasvetaan ja opitaan virheistä ja onnistumisista.

Sonja said...

Hei! Ihania tekstejä sulla täällä!
Meilläkin on tänään leivottu. Joku sanoi, että "lapsi ei saa olla keskipiste, mutta hänen on tärkeä saada olla keskipisteessä". Osallistuminen on tärkeä juttu :)

Mirva said...

Ilona, palan halusta kuulla sinun kerrottavasi! Nähdään pian!

himalainen, toivottavasti teillä voidaan jo paremmin! Mukavaa, että voitto ilahdutti ja valostutti sairastelun keskellä!

Katja, tervetuloa! Tuo on niin totta, mitä sanot katoavaisuudesta -- sen kun muistaisi koko ajan, niin varmasti keskittymistä ja intoa leikkiin löytyisi niin paljon enemmän!

Maalaistyttö, eipä kestä. :) Toivottavasti tuli hyvää pullaa ja hieno sotku! :)

Sonja, olipa hyvin sanottu, tuo jonkun sanoma. En ollut kuullut aiemmin, pitäisi melkein kirjoittaa muistiin.

Solen, sitä se nimenomaan on. Aika harvalla varmaan käynnistyy päässä mikään geneettinen "äitiys" kun lapsen saa, kyllä sitäkin pitää opetella ja olla valmis oppimaan.

heidi said...

Tykkään tosi paljon näistä kuvista ja tästä tekstistä ja sitten...olenko minä SE heidi joka onnekkaana voitti arvonnassa? En uskalla vielä hihkua, kun jos olis joku muukin heidi...mutta tämä olisi ensimmäinen kerta kun onnetar suosii minua :)))
En tiedä miten minulta on mennyt ohi koko arvonta ;)

Mirva said...

heidi, kyllä se sinä olit! On ollut mielessä että kunhan ehdin tähän ajan kanssa koneen ääreen istumaan, käyn huikkaamassa blogiisi myös!

heidi said...

iiiiihana, kiitos-kiitos, päiväni piristys!! varmaan viikkonikin!! :) laitan y-tiedot tuleen....