5 March 2011

lauantaiaamun valo


Lauantaiaamuna nukun pitkään, heti herättyäni tunnen itseni puolikuolleeksi mutta sitten yhtäkkiä eilinen flunssaolo onkin tipotiessään. Ehdin viimeinkin lukea vuoden vanhan Kotilieden, ei yhtään haittaa että se on vanha, sitten jynssään sitruunalla keittiön puhtaaksi. Lapsi pesee tutit hammasharjalla ja kuvittelee lähtevänsä ulos, on pian jo eteisessä menossa pipo päässään ja kädessään yksi lapanen, ihan semmoinen keli ei sentään ole vielä.

Mielessä on monta pientä projektia ja jokaiseen liittyy jotenkin kasa kirjoja, niitä on joka puolella, taidan pyhittää aina yhdelle päivän kerrallaan, se ei tarkoita sitä että päivässä pitäisi tulla valmista vaan etten yritä tehdä kaikkia kerralla. Aloitan kirppiksistä, lähden etsimään kankaita ja lamppua. Mukavaa lauantaita!

PS. Tänään elämä hymyilee meille: Mies sai kesäksi loistavan työpaikan täältä, tästä kaupungista. Epävarmuuden kivi putosi päältämme, voi miten paljon sain tästä intoa ja iloa!

6 comments:

Jonna said...

Onnea työpaikasta! Ja flunssattomasta olosta. Kirjat on hyvä juttu.

Aurinko oli muuten tänään teidän tytön vanhoissa vaatteissa. Muistan aina sinut, kun A:lla on niitä kamppeita päällä :) Tämä blogaaminen on ihmeen hieno asia.

Mirva said...

Jonna, tuo työpaikka tosiaan tuli tänään kuin lahjana, oltiin koko porukka aivan juhlatunnelmissa loppupäivä -- enää ei tarvi jännittää että muutetaanko taas tai että millä eletään jos töitä ei löydy. Ihanaa!

Olen joskus bongaillut Nurjista meidän entisiä, ja useinkin miettinyt että olivatko ne mieluisia ja ovatko käytössä. Kyllä, bloggaus on ihmeellistä!

Joana said...

Elämällä on tapana järjestyä. Kevätaurinko tuo energiaa ja hyviä ajatuksia.

Ihania nuo pikkuiset kuvitelmineen! Niin ja onnea työpaikasta!

Mirva said...

Joana, kiitos, tuntuu tosin hassulta kiittää miehen työpaikasta ja miehen työpaikkaonnitteluista, mutta iso asiahan se on meille kaikille! Niin, elämällä tosiaan on. Aina sitä ei jaksa uskoa, mutta kyllä se aina järjestyy.

Anna said...

Luen vasta nyt näitä kirjoituksia. Onnittelut tosiaan työpaikasta! Enää meidän ei tarvitse murehtia noita asioita, mutta muistan vielä hyvin ajan, jolloin joka kevät stressasi.
Kirjaprojektit näyttävät kiinnostavilta. Kerrothan niistä sitten?!

Mirva said...

Anna, kiitos! Onhan se tässä elämäntilanteessa, lapsellisena, melkoinen stressi kun ei tiedä missä päin maata kolmen kuukauden päästä asuu, etenkin kun alle vuosi on edellisestä muutosta. Ja toki kerron, heti kun!