4 June 2011

odottajat





Aamulla lähdettiin, ajateltiin että käydään nyt vähän edes. Ostettiin minulle sukkahousut ja lapselle kengät, en tiedä olenko oikein sukkahousuihminen mutta ainahan voi kokeilla, lapsi ainakin on kenkäihminen, se on varmaa mutta outoa, ollaanko me rohkaistu sellaista?

Sitten ajateltiin että kuljetaan nyt vielä vähän, käydään siellätäällä, hassua miten erilaisina tututkin paikat näyttäytyvät kun kaupunki on oma, se ajatus että tämä on nyt minun kaupunki, ja lapsen, se miten hän on täällä kuin kotonaan, juoksentelee ja hyppelee ja pitää kädestä kiinni kävellessään, tahtoo itse kävellä ja kokeilla kaikki istumapaikat. Oli niin upeaa että unohdin ottaa kuvia, onneksi lapsi sanoi että äiti, ota kuva kengistä, tuli katsottua lounaspaikkaa kameran läpi, muuta ei, ehtiihän vielä.

Laajennettiin reviiriä, rakastuttiin uusiin paikkoihin, ajateltiin että jos nyt kerran asutaan kaupungissa niin asutaan sitten kaupungissa, maaseudun aika tulee kun on tullakseen, sinne välille en voi kuvitella. Päätettiin alkaa jonottaa, jonottajaihminen en ole koskaan ollut mutta nyt ihan hyvin voisin, ja kun tultiin kotiin olikin jo myöhäinen iltapäivä, vatsat täynnä ja lapsen mekolla eskimopuikko, vietettiin kaikki siestaa sängyssä ja yhtäkkiä kun siesta päättyi kello olikin jo kuusi, jäi ikkunat pesemättä mutta onhan meillä huominen.

Illalla näin sateenkaaren kaupungin yllä, ajattelin että se varmaan laskeutui Tammelaan.

8 comments:

Merruli said...

Kun saa unohtaa ajan kulumisen ja kuvaamisenkin, on kyseessä erityisen hieno hetki!

Minäkin olin aamupäivällä Tammelassa juhlassa katsomassa kun kutoset suuntaavat uusiin ympyröihin. Tammelan alue ja Pyynikki ovat minulle Tampere - tai ainakin sen rakkaimmat osat.

Kengät ovat todella tärkeitä meidänkin pikkuneideille, tullaanhan äidiksi leikeissä ensisijaisesti pukeutumalla äidin kenkiin.

Anna said...

Ihana valo kuvissasi. Jotenkin sellainen trooppinen.

Ilona said...

Minä näin sateenkaaren myös, ja kirjoitin siitä talteen jotakin blogimerkintää varten näin: parvekkeeltani näen sateenkaaren molemmat päät, mutta en kuitenkaan näe, kaari jatkuu vielä puiden latvojen takana.

Mirva said...

Merruli, meidän neitiä eivät äidin kengät kiinnosta, mutta omat senkin edestä. Oli ostettava kahdet kerralla, ei pelkästään siksi tosin ettei oltaisi jaksettu kuunnella huutoa, oli niille tarvettakin. Kesä-Tammelasta olen tykännyt aina, en vain muistanut miten paljon.

Anna, kiitos. :) Onneksi ilmasto ei sentään ole aivan trooppinen (vielä)!

Ilona, kauniisti kirjoitettu. Kaunis oli kaarikin, ollaan sitten katseltu iltaa samaan aikaan.

piilomaja said...

Kun asuin Suomessa asuin siis aina vaan Tampereella ja suurimmaksi osaksi aivan keskustassa. Satakunnankatu 30 oli eka osoite, sitten Hallituskatu, sitten KUninkaankatu ihan Hallituskadun nurkalla.
Eli mun Tampere on aika keskustapainotteinen, pidin siitä miten heräsi siihen kun lokit huusivat rannassa ja miten Tako päästi ääniä.

Mirva said...

Piilomaja, olet asian ytimessä! Mietittiin juuri lähiöön muuttamisen mahdollisuutta, päätettiin jatkaa tässä missä tämä kaupunkikin on. Vaikka kaupunginosan muutosta kyllä kaivataan...

Riikka said...

Oli hauska törmätä teihin:) Edelleenkin mainitsen miten tyttösi on niin aurinkoinen! Ja olihan ne kengät aivan ihanat. Kävin muuten minäkin hakemassa Gopalista lounaan mukaan, ja näin vielä siinäkin samalla miehesi ja tyttäresi keinumassa puistossa.

Mirva said...

Riikka, samoin, oli hauska törmätä! Aurinkoa tytössä riittää, ja touhua vähän liiaksikin välillä, semmoista pientä kurittomuuden pilkettä silmäkulmassa. Olet varmaan mennyt Gopaliin ihan meidän jälkeen, koska siitä mentiin kiikkumaan ja Lempiin. :)