2 June 2011





On nautittu näistä säistä, lämmöstä, auringosta, tuulesta. Puhallettu pihalla saippuakuplia, kerätty suurten vanhojen puiden käpyjä, kuljettu huumaavassa pihlajan ja syreenin tuoksussa, tavattu kesän ensimmäiset inisijät, katseltu kukkia, oltu piilosta puistossa, tehty kissankieppejä kiikussa.

On ollut hyviä päiviä, omina hetkinä vain lukisin mutta niitä omia hetkiä on nyt niin kovin vähän, opiskelijatalven jälkeen miehen on tehtävä kaikki ylityöt joita tarjotaan, pyhätkin. Olen lukenut huomisista, ajatellut että me ollaan eletty niitä varten jo monta vuotta, ajatellut sitten että olisi hyvä useampienkin niin elää, mies kertoo tutkimuksesta jonka mukaan ihmiset joilla on haaveita ovat onnellisimpia.

Unelmien koti on vuokrattavana, emme taida uskaltaa ottaa sitä hyppyä nyt, emme uskalla mennä edes katsomaan ettei tarvitsisi miettiä. Ja on niitä pienempiäkin haaveita, kotisopivia, olen alkanut haaveilla ikkunanpesusta, on niin likaiset ikkunat ettei tee mieli edes avata verhoja, sanon että viikonloppuna kun ollaan viimeinkin kaikki kotona eikä ole aikatauluja, mies sanoo haaveilevansa viinipullosta enemmän. Minusta meillä on hyvin yhteensopivat haaveet, jos pesee ikkunat on kyllä ansainnut viiniäkin.

4 comments:

Anna said...

HEI, nyt vasta tajusin, että tuossa jätä kommentti palkin yläreunassa on sun lisäämä teksti! Onpas kiva.

Mäkin haaveilen ikkunan pesusta. Meillä on aivan käsittämättömän likaiset ikkunat (remonttipölyä). Mutta sitten päädyn tekemään käsitöitä tai kaivelemaan pihalle.

Mä haaveilen tällä hetkellä myös reissusta taimikauppaan lapsen päiväunien aikana. Kesä on hyvää aikaa haaveilla, ja olla onnellinen.

eilen tänään huomenna said...

Sehän on parasta! että on yhteiset haaveet ja käsitykset siitä, missä vaiheessa pestään ikkunat ja milloin avataan viinipullo!

MEillä kävi ekaa kertaa ikkunan pesijä tänävuonna, kun minä en mahani kanssa enää kykene ja mies on jo nyt ihan ruuhkautettu töillä ja kotihommilla. Mieluusti avasin kukkaronnyöriä, että näkee taas ulos!

Katja said...

Tuollaiset hetket arjessa on niitä parhaita. Kun huomaa, että toinen innostuu ihan yhtä paljon jostain pienestä jutusta, josta itse on koko päivän haaveillut. Me haaveiltiin eilen koko päivä, että voi kun illalla olisi jaksamista tehdä jotain hyödyllistä. Yhdeksän maissa tajuttiin että kumpaakaan ei nukuta, toinen painui varastoon ja tuloksena syntyi uusi tietokonepöytä, minä taas laitoin vauvan tavaroita ojennukseen. Puolen yön jälkeen täällä nukahti kaksi itseensä hyvin tyytyväistä tyyppiä. Ja aamulla noustiin kaikki oikealla jalalla kun kerrankin oli ollut aikaa ja energiaa!

Mirva said...

Anna, mä en voi edes puolustautua remonttipölyllä, ollaan vaan oltu niin mahdottoman laiskoja. Mutta nyt kun ei paikoin kunnolla edes läpi näe, kai ne vaan on pestävä -- mietin, että onnistuisiko ulkopuolen pesemään sieltä ulkoa käsin, että vältyttäisiin itikkapaniikeilta. Toivottavasti pääset taimikauppaan, ne ovat mahdottoman ihania paikkoja!

eilen tänään huomenna, miksen minäkin ole keksinyt palkata ikkunanpesijää?!? Ensi kertaa varten pistän kyllä tuon korvan taakse, tää on yksi niistä kotitöistä, jotka mieluiten jättäisin tekemättä jos voisin...

Katja, se on kyllä hieno tunne, kun tietää saaneensa jotain aikaiseksi! Voi kun meilläkin noustaisiin huomenna oikealla jalalla ja suunnattaisiin virkeänä kenkäkauppaan! :)