12 July 2011

the soundtrack of my life


Tänä aamuna lueskelin lopputyötäni, tein viimeisiä pilkunviilauksia, olin syvällä ajatuksissani kun se alkoi: päivittäinen piikkaus. Naapuriasuntoa ja kahta sen yläpuolella remontoidaan, koska joku (idiootti) nukahti (uskokaa tai älkää) suihkuun eräänä alkukesän lempeän lämpöisenä yönä, ja päivittäistä piikkausta jatkuu tunnin kerrallaan. Ääni tunkeutuu suoraan aivoihin eikä siltä pääse karkuun, ei edes kuulokkeet korvillaan, mutta kyllä ne vähän voivat auttaa. Kaivoin esille mp3-soittimeni ja laitoin sinne ladatut elämäni biisit soimaan, annoin ajatusten liikkua jossakin lopputyön ja elämän välimaastossa.

Ajattelin sitä, miten paljon musiikki merkitsee, minulle se on elämä, siihen on taltioitu minun elämäni, noihin tärkeimpiin kappaleisiin joista koostuu elämäni soundtrack. Ajattelin, pystyisinkö listaamaan kymmenen tärkeintä, koska kirjoja en oikein pysty vaikka olen kyllä yrittänyt, ja kirjoittelin lopputyömuistilapulleni kymmenen kappaletta sitä mukaa kun ne tulivat mieleen, sitä mukaa kun niiden mukana tulvi mieleen menneisyys ja nykyisyys yhtenä jatkumona ja silti niin toisistaan kaukana olevina määreinä, vangittuna näihin lauluihin kaikki elämäni hetket, vaiko niihin ylös kirjoitettuna. Ajattelin, että blogimaailmaa kiertäneen kirjahaasteen jälkeen olisi mielenkiintoista kuulla ihmisten tärkeät laulut, ajattelin että voisin aloittaa, ajattelin että ehkä jopa voisin uskaltautua haastamaan joitakin ihmisiä mukaan. Siispä, jokseenkin kronologisessa järjestyksessä:

1. Magdalena. Lapsuuteni lempibiisi joka jotenkin tiivistää sen ajan hengen. Kuunnellessa päässäni vilistävät kuvanauhana otokset lapsuuden kesistä lomineen mummolassa, ihan kuin oikeasti vielä muistaisin ne asiat, voisiko lapsuuden soundtrackin kuunteleminen todella palauttaa mieleen muistikuvia ajoista joita oli oikeastaan liian pieni muistamaan, en tiedä. Nykyään yksi lapseni lempikappaleista, lauloin tätä hänelle viime kesänä niin paljon, ja tuota PMMP:n versiotakin kuunneltiin, tanssittiin huumaavan kuumassa keittiössä ympäriympäri, oltiin perhoset korvalehdellä.

2. Guns 'n' Roses: Civil War (ja tähän tuskin tarvitsee linkata...) Nuoruuteni (muutamaa poikabändihairahdusta ja Abbaa lukuunottamatta) oli metallin ja grungen sävyttämää, tässä olisi melkein voinut mainita vaikka Metallican Unforgivenin tai Nirvanan Come as You Aren tai jonkun Red Hot Chili Peppersin biisin, mutta voi, Civil War. Ehkä ensimmäinen biisi, jonka poliittisuuden tietoisesti tiedostin, ja pidin siitä nimenomaan sen vuoksi. Osaan sanat ulkoa vieläkin.

3. Lasse Mårtenson: Myrskyluodon Maija. Muistan vielä sen yön, kello oli ehkä jo neljä, talo oli siivottu kotibileiden jäljiltä, makasin lukioaikaisen parhaan ystäväni kanssa kotini pimeän olohuoneen lattialla, kuuntelimme repeatillä Myrskyluodon Maijaa äitini lp-levyltä, kaikki kapina karisi päältä, valvoimme aamuun, puhuimme asioista joista emme koskaan olisi muulloin puhuneet, nykyään biisi ottaa sisäänsä kokonaisvaltaisesti, siirryn aivan kuin toiseen tilaan, olo tuntuu kevyeltä, niin kuin kaikki elämän paino olisi laskettu päältä pois.

4. Incubus: The Warmth. Ajalta jolloin bändin videoissa ei vielä ollut delfiinejä, biisi toi tärkeää lohtua ja antoi keinon purkaa angsteja nuorelle aikuiselle, jonka mielestä maailma oli paha, paha, paha. (Kertosäe: So don't let the world bring you down / Not everyone here is that fucked up and cold /Remember why you came and while you're alive / experience the warmth before you grow old.) Sittemmin olen ajatellut että sanoma on enemmänkin se oman valon löytämisen tärkeys, se että löytää lämmön itsestään, levittää sitä ympärilleen niin kuin parhaiten kykenee, elää siinä ja uskoo, että on toisiakin jotka tekevät niin.

5. ja 6. Voisin kirjoittaa tähän että kaikki Toolin biisit, se on kaikkien aikojen lempibändini, mutten ehkä nyt tee niin, nostan esille kaksi. Ensin rakastuin Toolin levyyn Lateralus, sittemmin löysin sitä edeltäneen Aeniman ja sen jälkeen tulleen 10,000 Daysin, niistä on tullut tärkeämpiä, jotenkin ne herättävät tunteita, ovat paikoin selkeästi enemmän poliittisia, ja sellaiset biisit niistä esille nostaisinkin, omat suosikkini, Aenema ja The Pot.

7. Coheed & Cambria: Welcome Home. Eräänä syksyisenä iltapäivänä, sen jälkeen kun oli muuttanut takaisin kotikaupunkiini, kävelin kuulokkeet korvillani ja äitini aikoinaan neuloma aivan liian suuri neulepaita päälläni kotiin päin täysin tietämättömänä siitä, että eräs tietty nuorimies, josta kovasti silloin pidin, käveli perässäni ja yritti äänellään saada minut pysähtymään. Lopulta tunsin koputuksen olkapäälläni ja kävelymatka kului väitellessä siitä, voiko Coheed & Cambriaa edes kutsua hyvällä omallatunnolla musiikiksi, minun mielestäni kyllä, enkä sen jälkeen enää ollut varma, olimmeko sittenkään niin sielultamme yksituumaisia kuin olin siihen asti luullut. Kävi ilmi, ettemme olleet, mutta sittemmin bändistä ja tästä nimenomaisesta biisistä tuli ensimmäinen musiikkikappale, josta olemme mieheni kanssa tismalleen samaa mieltä: loistavaa.

8. Tämä kuuluu kaikkien kuumien kesäpäivien siestoihin: The Mars Voltan L'Via l'Viaquez. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä biisissä sanotaan tai mitä sillä halutaan sanoa, eikä minua se tippaakaan edes kiinnosta. Nuo letkeät rytmit! Nuo käsinkosketeltavat tunnelmat, joihin biisi vie! Tuo taito, joka kuuluu, muttei brassaile! Aamen.

9. Porcupine Tree: Arriving Somewhere But Not Here. Tämä liittyy jotenkin työvuosiini, niihin viimeisiin aikana e.v. (ennen vekaraa), jolloin kävin ylikierroksilla ja rauhoituin (välillä töissäkin) kuuntelemalla tätä. Hypnoottinen, rauhallinen, sisäänsäsulkeva, turvallinen, ikuisesti minun.

10. Riutta: Suontee. Koska täytyyhän listalla jotain kotimaistakin olla, mutta ei tämä ole tässä vain siksi. Veljeni bändin biisi on jotenkin minun turvapaikkani, minun voimavarani, hetkinä jolloin tarvitsen ylimääräistä tukea ajatusteni sulattelemiseksi, ja myöskin ensimmäinen biisi, jonka laitan soimaan kun alan kuunnella tietokoneelleni taltioitua musiikkia. (Tämän lisäksi ainoa suomalainen, joka kävi mielessä, olisi ehkä ollut Von Hertzen Brothersin Freedom Fighter, mutta siihen ei ole jotenkin muodostunut sellaista tunnesidettä kuin tähän tai muihin listan biiseihin.)

Se tuli helpommin kuin uskoin -- uskotko sinä, että voisit tehdä samanlaisen? Erityisesti (kirjoitan kainosti) minua kiinnostaisi kuulla Ilonan, Violetin, Solenin ja Maijjan elämän tärkeimmistä, olisin iloinen jos lähtisitte mukaan!

PS. Kuva ajalta e.v., olen siinä matkalla Ruisrockiin etupäässä Toolin vuoksi, luonnollisesti tuo on ainoa kuva, jossa olen minä, eikä Toolin keikalta tietenkään ole räpsäyksen räpsäystäkään.

8 comments:

Solen said...

Musiikki, se vie mukanaan. Voi olla vaikeaa listata vain 10 parasta, mutta yritän innolla :)

Magdalena kuului minunkin lapsuuteeni.

Ilona said...

Tiedätkö, minä vietin juuri tänään aamupäivän kirjoittaen listaa ja kertomusta bändeistä ja levyistä, jotka ovat vaikuttaneet elämääni! Miten me voimme olla näin samalla aaltopituudella jatkuvasti? :D

Niin että jonkinlaisen vastauksen tähän saat ihan lähipäivinä blogissani. :)

(Syvennyn kohta listaasi paremmin, palaan ehkä siihen siis myöhemmin.)

Ilona said...

No ei mulla sitten paljon olekaan sanottavaa. Ehkä siksi, että häpeäkseni en juurikaan tunne listasi biisejä eikä minulla niin ollen ole mitään omia muistoja kyseisistä kappaleista. (Paitsi Magdalenasta on jotakin, mutta lapsuudesta on jo sata vuotta, en muista kovin yksityiskohtaisesti.)

Mutta mielenkiintoinen lista joka tapauksessa. Paljon juttuja ja piirteitä, joita en tiennyt sinusta.

maijja said...

Voi kiitos kainosta kutsusta listauspuuhiin! Aion yrittää. :-)

Mirva said...

Solen, minä löysin kymmenen jotenkin helposti, mutta sitten aloin ajatella, että aika 2000-lukukeskeinen lista tästä tuli... Mutta toisaalta, noh, 1990-luvun lopun KoRnit sun muut varmaan sopiikin unohtaa! :) Kiva jos sinäkin koetat listan tehdä!

Ilona, hassu sattuma tosiaan! Minäkään en varmaan tiedä mitään sinun musiikeistasi (olettaisin näin etukäteen), mutta sehän tässä vähän olikin ideana, että toisten tärkeimpiin tutustumalla voisi ehkä löytää itselleenkin jotain uutta! (Tosin oma musiikkimakuni on niin progekeskeistä, että joka ei sille lämpene, ei varmaan lämpene näillekään.)

Mirva said...

maijja, kiva juttu, palan halusta kuulla teidän tärkeimmistänne!

Ilona said...

Minunkin listaltani löytyy pari progeksi tai progehtavaksi luokiteltavaa bändiä, mutta jotenkin proge kokonaisuudessaan ei ole koskaan auennut minulle.

Mirva said...

Minulle taas nimen omaan proge on sellaista musiikkia, johon voi vain uppoutua ajattelematta sitä sen tarkemmin. Tiedän, että jotkut progen kuuntelijat ovat wannabe-muusikkoja jotka analysoivat kuunnellessaan jokaisen soittimen soundia ja puhuvat vaan riffeistä, mutta minä en ole niitä tyyppejä. :D