22 August 2011









Entä minne me menemme iltaisin kun tahdomme tuntea tuulen, kuulla sen huminan ja soutuveneiden airojen loiskeen, hengittää onnellisten ilmaa. Rannalle, rantapoluille, veden luokse. En usko, että kyllästyn niihin koskaan. Lapsi tutustuu sorsaperheeseen ja koiraan nimeltä Kiara, minä tähän uuteen ympäristöön jollaista en ole uskaltanut toivoakaan. Kesällä rantaan kävelee vaikka kylpytakki päällä, talveksi hankin kortin jolla pääsee saunaan. Olen päättänyt uskaltautua avantoon.

7 comments:

himalainen said...

Voi minä ymmärrän sinua tuosta maisemasta, katson uudestaan ja uudestaan kuvia ja ajattelen, että jos olisi tällainen maisema.

Ihana syksy teillä tiedossa, tekee hyvää tuo vesi. Ja kiva suunnitelma talveksi, kerro sitten millaista se avanto on, en ole koskaan uskaltanut.

Anonymous said...

Onnea teille lämpimästi uuteen osoitteeseen!

Olen silloin tällöin tänne blogiisi löytänyt ja taidan jäädä nyt enemmänkin seurailemaan :)
T:Sanna (joka Tallipihalla ja kirppiksellänne vaihtoi muutaman sanan kanssasi)

Mirva said...

himalainen, minä rakastuinkin juuri tuohon maisemaan, jos sitä ja parveketta ei olisi, en tiedä olisiko tämä meidän uusi koti. Kerron toki, kunhan vain uskallan.

Sanna, kiitos! Ja tervetuloa mukaan, kiva että olet löytänyt tänne! Taidankin tietää sinut, törmäillään! :)

Riikka said...

Onnea avantoyritykseen, musta ei ole siihen:) Tuttuja maisemia, tuolla rannoilla pyörittiin mekin enemmän kun Kalevassa asuttiin...

piilomaja said...

Rauhaniemi on tuttu paikka. Oikein mukava. Mun miestäni uitettiin siellä avannossa polttareissaan....Kuulemma;-)

Katja said...

Näyttää ja kuulostaa ihanalle <3

Mirva said...

Riikka, minä tykkään kylmästäkin vedestä, ja pyörin myös mielellään lumihangessa talvipakkasilla saunasta päin, mutta avantoon en ole aiemmin uskaltanut. Nyt ajattelin, että pakko, kun on noin lähellä noin hieno paikka.

piilomaja, minäkin tykkään. Ja kuulostaapa hurjan hauskoilta nuo miehesi polttarit!

Katja, :)