22 August 2011










On ollut tämmöinen hidas muutto ja odottavainen nettitauko, ne on molemmat olleet ihan hyviä ja paikallaan. Hidas jatkuu vieläkin mutta muuttuu kohta kiireiseksi, ehkä se on koko ajan ollutkin mutta on jäänyt semmoinen olo että on oltu vaan, tehty kivoja ja nautittu.

Että päivät on katseltu laivoja, illat laivoja ja auringonlaskuja, ihmetelty miten järvi voi tuntua ihan mereltä. Että on samoiltu, minusta voi sanoa täällä että samoiltu kun ollaan niin vehreässä ja metsien ja vesien keskellä, ja tutkittu millainen on puusta pudonnut omena, milloin kirjastoauto käy, millaisissa unelmien taloissa silmä ja sielu lepää. Että ollaan saatu nauttia taikinakulhopäisen taikurin esityksistä, toisistamme, tästä ihanasta tuulesta, elokuun illoista.

Koti kumisee tyhjyyttään, tämä uusikin, paljon vanhaa meni kiertoon ja varastoon, uusia hankitaan sitten kun sopivia ja rahaa löytyy. Ei se haittaa, hyvä täällä on näinkin, kun nukkua voi ja syödä. Tytär kotiutuu. Enää ei olla puhuttu vanhasta kodista moneen päivään.

8 comments:

Ilona said...

Tyttö on muuttunut hurjasti siitä, kun viimeksi nähtiin. Mutta siitä taitaa olla jo monta kuukautta.

Olen ihan pihalla ajankulusta.

Olina said...

Ihana leipuri.

Asettukaa rauhassa.

Merruli said...

Hidas muutto kuulostaa hyvältä ja aika yhdessä ei koskaan mene hukkaan, hyvin olette elokuun käyttäneet!
Voi autuus tuota vaatekaappia, itse pitäisi sukeltaa vaatehuoneeseen ja tehdä siellä jotain radikaalia.

Joana said...

Onnellista oloa ja eloa uudessa kodissa! Upea kuva tuo kultainen!

Solen said...

Hidas on useimmmiten parempi kuin nopea. Olen huomannut, ainakin muutossa. Tavaroita kantaessa tulee kuuma, auto pitäisi jo palauttaa, kaikki ovat ärtyneitä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että muuton tulee olla hidas ja rauhallinen.

Teillä on ihanat rauhoittavat näkymät. Vesi on minulle ainakin tosi rauhoittava elementti.

Minusta on monta kuvaa kun olin pieni ja minulla oli taikinakulho päässä. Se oli kylläkin punainen ja useimmissa kuvissa olen kylvyssä :)

Mirva said...

Ilona, olenkin ajatellut sinua, että mitä on tapahtunut, että koska nähtäisiin. Sitä en kyllä näe, että tyttö olisi muuttunut, mutta minä olenkin hänen kanssaan joka päivä.

Olina, koetamme.

Merruli, valitettavasti kaappi ei enää näytä ihan tuolta, mutta yritän kovasti olla ahtamatta sitä aivan täyteen...

Joana, kiitos!

Solen, minustakin tuntuu että täällä jotenkin asuu rauha. Kun katsoo tuonne ulos, tuonne veteen, kuuntelee sen ääniä.

Ilona said...

On hän muuttunut, paljon enemmän tytön kuin lapsen näköiseksi. Ei sitä muutosta tietysti itse huomaa, kun on niin lähellä ja tiiviisti yhdessä.

Olen ollut koko kesän ihan tosi väsynyt. Ja jos en ole ollut väsynyt, niin kiireinen, mikä on ollut vähän hämmentävää.

Voitaisiin yrittää sopia jotkut treffit jossain vaiheessa lähiaikoina?

Mirva said...

Minulla on ollut vähän samanlainen kesä. Tänään sain vihdoin lähetettyä gradun painoon, loppuviikolla ja ensi viikon alussa muutetaan loputkin tavarat, viikonlopun aikana käydään vielä yhdet häät. Sitten kesä onkin jo ohi, ja elämä rauhoittuu -- syyskuussa voidaan minun mielestä nähdä koska vaan. Vaikka lähteä kävelylle täällä meillä päin, tai käydä kahvilla kaupungilla ja ottaa kutimet mukaan.