21 September 2011

etsimisen ja löytämisen ilo



7 comments:

Solen said...

Oih miten kaunis tuo eka kuva! Mahtava tunnelma siinä.

Mietin usein, mihin katoaa se lapsuuden uteliaisuus ihan pieniäkin asioita kohtaan. Pysähtyminen kesken matkan ja jonkun mitättömältä tuntuvan asian tutkiminen. Onneksi saamme joskus tälläisiä herätyksiä elämän hienoudesta lasten kautta :)

milla said...

Tulin sanomaan samaa kuin Solen. Kaunis kuva :)

leena said...

Minäkin; ihana maisemakuva!
Ja tytöllä niin somat vaatteet.

piilomaja said...

Oi hyvä ihme mutta onkin hieno eka kuva.
Ei puutu mitään eikä ole liikaa mitään, sävyjään myöten vaikuttava otos kerta kaikkiaan.

Tuli mieleen se leikki mitä Peppi leikki...mikäs se olikaan? Kun piilotti tavaroita ja sitten haettiin...

nil said...

neat blog! :)

Mirva said...

Solen, kiitos. Ja olen selvittänyt mihin se katoaa: Suorittamiseen! Kiireeseen! Ehkä enimmäkseen muka-kiireeseen? Lapsen kanssa parasta on se, että on oppinut pysähtymään. On ollut pakko, en halua olla yksi niistä äideistä, joiden lapsi roikkuu käden perässä ja kipittää minkä jaloistaan pääsee.

milla, kiitos!

leena, kiitos!

Violet, kiitos. En kyllä muista tuota Peppi-juttua, mutta en kyllä ollutkaan lapsena mikään Peppi-fani, vaikka omastani semmoista toivonkin... :)

Mirva said...

nil, thanks! Didn't realize I replied nothing. :)