26 September 2011

irti



Luen Tom Hodgkinsonia, Vapauden ylistys (How to Be Free). Lainehtii ajatuksia, joita en viikko sitten ymmärtänyt olevan olemassakaan; suunnitelmia, joita en ajatellut lainkaan mahdollisena.

Tämä on hyvä päivä rakentaa järjestelmänsä uudestaan.

7 comments:

Anna said...

Katselin tuota Hodkinsonia viimeksi kirjastossa, mutta lainasin muuta. Kovin kiinnostavaa sekin. Pitääkin napata tuo joskus tulevaisuudessa, jos se voi noin suuresti vaikuttaa.

Niin ja onnittelut tuosta pari kirjoitusta sitten kertomasti loistavasta suorituksesta!

Solen said...

Onpa koukuttava sysäys lukea kyseinen kirja. Voiko se tosiaan vaikuttaa noin voimakkaasti?

Niin ja onnea muuten gradun valmistumisen johdosta!

milla said...

Minulla on sama kirja yöpöydällä. Luen sitä satunnaisesti. Minun järjestelmä on seis ja odotan jotain salamaa taivaalta kai...

Riikka said...

Vapaus houkuttaa. Pakko laittaa tähän lainaus Anna Leena Härkösestä kertovasta artikkelista jonka juuri luin (Olivia-lehti 9/11): "Voin määrittää itse työaikani. Mutta onko se vapautta, että pieni poliisi huutaa koko ajan päässä, että saatanan akka, tee töitä."

Tuli tuota lukiessa niin mieleen tämä sun postaus, ja itse asiassa vähän sekoitin tämän blogin ja asian josta kirjoitit eräässä sosiaalisessa mediassa;) Puolensa kaikessa.

Mirva said...

Anna, kiitos! Taitaa olla niin, että mulla oli juuri nyt otollinen elämäntilanne ton kirjan kannalta, juurikin liittyen tuohon valmistumiseen ja työelämäpähkäilyihin... En tiedä, onko se niin vaikuttava jollei ole samassa tilanteessa.

Solen, kiitos! Minuun se tosiaan teki vaikutuksen, mutta kuten yllä sanoin, se voi johtua myös tämän hetkisestä tilanteestakin... :)

milla, minuun teki vaikutuksen erityisesti se uraan liittyvä luku alkuvaiheessa kirjaa, joten luultavasti tarvin vain jonkin henkisen oikeutuksen sille, etten nyt tee mitään erityisiä suunnitelmia, ja siksi oikein välähti tuon kirjankin kanssa. :)

Riikka, luin tuon saman artikkelin. Muistan ajatelleeni, että Anna-Leena on kyllä kahminut itselleen valtavasti hommia ja taitaa olla hiukan ylisuorittaja. Niin varmaan pitääkin, jos haluaa mainetta ja mammonaa. Jos ei kaipaa sitä että pääsee rentoutumaan shoppailemalla ja kahviloissa istumalla päivittäin, eikä tarvitse rahaa pitääkseen miehensä kanssa kahta asuntoa kun ei egot yhteen mahdu, niin ehkä töitä tarvitsee tehdä vähemmän ja tuo päänsisäinen poliisi huutaa hiljempaa...

Asioilla on tosiaan monta puolta, mutta itseäni ei jotenkin nyt tuollainen kahdeksasta neljään työ houkuta, ainakaan omalla alalla. Ruohonjuuressa voisin kyllä tehdä samat tunnit ihan mielelläni. Mitenhän sinne pääsis töihin?

Riikka said...

Mä tykkään Härkösestä kamalasti, mut joo sehän on itekin joskus tainnut sanoa olevansa perfektionisti ja itseruoskija luonteeltaan. Ja varmasti julkisuus luo omat paineensa. Suomessa ei ole helppoa elättää itsensä kirjailijana, varmaan pakko ottaa muitakin hommia ja oma elintaso riippuu niin kirjojen suosiosta.

Mut hei, aika hauska toi Ruohonjuuri-homma, oon usein miettinyt että siellä olis ihana olla töissä. Tosin kaupanalan työajat taas ei houkuta mua, sitä on tullut tehtyä tarpeeksi joskus ja oon onnellinen kun ei tarvi olla viikonloppuja töissä. Mä en halunnut arvostella sitä että haaveilet vapaammasta työstä, tuli vaan tuo artikkeli mieleen lukiessani sun blogia.

Mirva said...

Voi Riikka, en minä niin ajatellutkaan! Mä en jostain syystä voi oikein sietää Härköstä persoonana, vaikka miten yritän ja tavallaan sympatiat on sen puolella. Esimerkiksi Aamulehden juttu Härkösestä suorastaan v-tutti, ihan siis vaan Anna-Leenan puolesta otti aivoon.

Kirjailijana ei tosiaan varmasti ole helppo elättää itseään, tosin Härkönen kuuluu kyllä sinne kärkikastiin joten joitain tuloja luulisi siitäkin tulevan. Enemmänkin mulle on jäänyt siitä semmoinen olo, että se oikeasti tykkää olla koko ajan joka paikassa esillä, vaikka muuta antaakin haastatteluissaan ymmärtää, ja siksi niitä töitäkin on kertynyt. Ja tietysti siksi, että voi shoppailla.

Mäkin olin opiskeluaikoina neljä vuotta yhdessä putiikissa töissä, loppuajasta tein vähän muutakin kuin pelkkää perusmyyntityötä, ja viihdyin kyllä tosi hyvin. Oli ihanaa, kun työpäivän jälkeen sai pistää työpaikan oven kiinni eikä asioita tarvinnut hoitaa tai edes ajatella ennen seuraavaa työpäivää. Ja tuo Ruohonjuuri... Kovin monessa kaupallisessa instituutiossa en tällä hetkellä voisi ihan moraalisista syistä työskennellä, mutta siellä voisin.