11 October 2011





Luen parhaillaan kolmatta niistä kirjoista, jotka olisi ehdottomasti pitänyt lukea silloin kun lapsi oli vasta tulollaan. Tai ainakin pikkuvauva-aikana. Kirja on Carl Honorén Perhe paineessa: Manifesti riittävän vanhemmuuden puolesta, ja se tukee hyvin tämän hetkisiä, hiukan liian myöhään syntyneitä käsityksiäni nykyajan lapsuudesta ja vanhemman tehtävästä kasvattajana. Ne kaksi muuta olisi niin ikään kannattanut lukea vähän aiemmin, Tom Hodgkinsonin Joutilaat vanhemmat  ja Amanda Blake Soulen The Creative Family. Kaikki ovat olleet niin vapauttavia kirjoja, lukkoja avaavia, ajatuksia laajentavia, että kyllä parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Unohdan välillä, ettei meillä ole kiire minnekään. Koetan muistaa, mutta jotenkin kiire on minussa, siitä on vaikea luopua, sitä on opetettu niin pitkään. On hyvä olla aikaa katsella, ihmetellä, kysyä. Yhtäkkiä, kesken piirtämisen, hän huomaa jotakin. Hakee tuolin, kurkottaa korkean lipaston päälle, hihkuu. "Äiti, minun koira! Miten se oli tuonne päässyt!"

8 comments:

Anna said...

Vitsit miten loistavia värejä kuvissa!

Mä luin melkein kokonaan (kirjaston laina-aika loppui ja se oli varattu) vanhemmuutta käsittelevän kirjan Jokapäiväiset ilonaiheet. Kirjoittajat muistaakseni Myla ja Jon Kabat-Zin. Se oli hieman liian hippi (?), mutta suurelta osin tosi kiinnostava. Sopisi varmaan tuon kolmikon kaveriksi.

Katja said...

Ei tähän voi sanoa kuin NIINPÄ. Minulle hyvin avaavia kirjoja ovat olleet Jari Sinkkosen opukset. Koen että hänen ajatuksensa ovat ennenkaikkea järkeviä. Myönnän, että en koe kaikista omimpana juttunani äärimmilleen viritettyä lapsentahtisuutta, vaan kaipaan jotain kompromissia. Sinkkonen ei ole niitä kompromisseja antanut valmiiksi purtuina, vaan jotenkin olen pystynyt hänen ajatustensa kautta hyväksymään oman tapani olla äiti.

Anonymous said...

Ihana tuo ranta -kuva!

Mielenkiintoisia kirjavinkkejä, pitäisikin joskus ehtiä tutustumaan. Jospa sitä saisi uusia näkökulmia tähän eloon lasten kanssa.

Sanna :)

Anna said...

I've seen that color of leaves in another blog, it really is beautiful!!

Tessa said...

Hei, olen satunnainen lukiasi ja pitkästä aikaa selailin kuviasi. Olet kehittynyt kuvaajana kyllä hirmuisesti! ero on valtava!:)

Hyvää syksyä teille!

Mirva said...

Anna, muistelen kuulleeni tuosta kirjasta, ja ajatelleeni että pitäisi tutustua, ja sitten unohtanut. Joten kiitos vinkistä, nyt on kirjan nimikin täällä visusti tallessa! Täytyy etsiä se käsiin!

Katja, minä en ole juuri Sinkkoseen tutustunut, vaikka olenkin hänestä hyvin paljon kuullut. Järkeviltä kuulostavat monet hänen ajatuksensa. Mutta niinhän se on, että jokainen on äiti omalla tavallaan, mutta sen hyväksymiseen voi joskus tarvita vähän "henkistä tukea" muilta, vaikka sitten kirjailijoilta.

Sanna, kannattaa ehdottomasti! Ainakin minulle ovat olleet varsin avaavia ja tavallaan "helpottavia" kirjoja, on hyvä huomata että on muitakin jotka ajattelevat samalla tavoin, siitä jotenkin ikään kuin saa oikeutuksen ja semmoisen turvallisuuden tunteen siihen, mitä tekee.

Anna, the colors of the leaves in here are truly amazing at the moment!

Tessa, kiitos sanoistasi! Kyllä kuvaajana varmaan väkisinkin vähän kehittyy, jos sitä tekee lähes päivittäin... Valoisaa syksyä sinulle!

NJJ said...

kauniita kuvia <3 mietin just tänään bussipysäkillä miten kaunis taivas onkaan ja huomaako kukaan näistä ohi kiitävistä kiireisistä ihmisistä sitä ollenkaan?

Mirva said...

NJJ, kiitos :) Mietin itse usein ihan samaa, ilahdun aina kun kuulen muista, niin kuin sinusta, jotka huomaavat ne myös.