7 October 2011




Tuuli meinasi viedä lapsen mukanaan. Onneksi ei vienyt. Otettiin mukaan pudonneita oksia ja tultiin äkkiä sisälle. Lapsi jatkoi lentoharjoituksia pipo päässä ja porotossut jalassa parvekkeella, ja saahan siellä välillä heppakyyditkin. Yksi mies seisoi traktorinkauhassa ja vaihtoi pihalamppua, toinen seisoi lampun alla ja sanoi että suurin osa muuttaa täältä ensimmäisen talven jälkeen pois. Ja minä kun oikein odotan sitä.

4 comments:

Ilona said...

Hei,

mulla on hirveä ikävä teitä. Ja toisaalta olen niin kovin peloissani ihmisten tapaamisesta, etten saa edes otettua yhteyttä. En teihin, en oikein kehenkään muuhunkaan.

milla said...

Keskimmäinen kuva: ihana ja hauska! :)

ryppymekko said...

Ihanat vahvat värit yläkuvassa!
On ollut kyllä kovasti navakkaa tuulta,huh.
Tänään täällä on aivan upea aurinkokeli,sinne pitäisikin pihalle jo kovaa kyytiä sunnata.
Iloista viikonloppua!

Mirva said...

Ilona, minäkin ajattelen sinua nyt hirveän usein. Jotenkin on menossa semmoinen kausi, että sulkeudun tähän pieneen tilaan enkä saa otettua oikein yhteyttä keneenkään. Koetan jonakin päivänä laittaa vaikka sähköpostiviestin.

milla, minä nauroin ensimmäisen kerran kun näin tuon kyltin!

ryppymekko, harmi että tuuli tuntuu vieneen nuo värit mennessään! Hauskaa viikonloppua teillekin!