20 October 2011

warm breeze






Törmäsin tänään kaupungilla vanhaan ystävään, en ollut nähnyt häntä vuosiin enkä tiedä olisinko tunnistanut ellen olisi katsonut tarkkaan, hänellä oli kaunis huivi jota jäin katsomaan, minulla on paha tapa jäädä tuijottamaan kiinnostavia asioita ja ihmisiä mutta tänään se olikin hyvä tapa. Lämmin henkäys kulki lävitseni, tiedättekö sen kun ei ole nähnyt jotakuta vuosiin ja sitten sattumalta tavatessa tuntuu heti siltä että on löytänyt sydänystävän uudelleen. Parempaa aamua ei olisi voinut olla, ensin auringonnousu ja sitten hän, tiesi että tästä ei voi olla tulematta hyvä päivä.

Mutta jännittyneen odotuksen ilta: yhdeksään mennessä selviää, meneekö mies huomenna töihin vai saammeko aloittaa lakon vuoksi pitkän viikonlopun jo tänä iltana. Minulle sopisi ihan vallan hyvin jälkimmäinenkin, olisi mukava ehtiä paneutua vaikkapa huonekaluostoksiin yhdessä muutenkin kuin lappuviestinnän välityksellä. Nukumme edelleen lattialla koska emme pääse yhteisymmärrykseen sängystä tai ylipäätään löydä sopivaa. Tiedättekö ketään puuseppää, joka tekisi meille tilauksesta semmoisen sängyn kuin me halutaan?

***

I ran into an old friend in town today, I don't know whether I would've even recognized her if I hadn't been looking at her lovely scarf. It was like a warm breeze going through me, meeting her, we hadn't met in years and I didn't even know she was living here, but we instantly reconnected, you know how it is with some people, you feel like you've known them forever and that you've never lost the years when you actually haven't been in touch. It really brightened up my day, maybe even more than the beautiful sunrise.

We moved a couple of months ago and are still sleeping on the floor because we can't seem to agree on what kind of a bed we want. It's a battle between vision (mine) and practicality (his). The note on the third picture says: "Look at that bed!" / "Ooooooooh! he replies." Maybe we should start looking for a carpenter.

13 comments:

Anna said...

Me tunnetaan parikin puuseppää (tän kotona olevan lisäksi), mutta saattavat olla kalliita ja kiireisiä ja ovat Helsingistä.

Kiitos muuten ihanasta ja hauskasta kirjasta. Laitan sulle viestiä paremmalla ajalla.

Mirva said...

Anna, kalleus ei kyllä periaatteessa haittaisi, mutta helsinkiläisyys ehkä voi olla este! Ja ole hyvä, kiva kuulla että se tuli perille!

leena said...

Varmaan puusepän löytää (vaikka netistä), mutta työ kyllä maksaa. Toisaalta sänky varmaan on aika hyvä sijoitus. Hauskasti Ossi vastaa:)

Virpi said...

Oo, oletetko meidän vastarannalla :) Terveisiä Rinteestä.

Anna said...

Oh I love the colors of you're knitting!!are mittens?

Mirva said...

leena, täytyy tosiaan etsiä netistä puuseppää, koska kyllä sellaiset sängyt, jollainen meillä on mielessä, maksaisivat joka tapauksessa. Ja toiveissa olisi saada sänky, joka kestää eläkkeelle asti. :)

Virpi, en ole ihan varma, riippuu siitä, pitävätkö bloggerin sijaintitietosi paikkaansa. Jos olette Pyynikillä, niin sitten ei, tämä on se toinen järvi!

Anna, I love the colours too, I was so happy to find a few skeins of plant-dyed wool in those shades of yellow. I was originally thinking wrist-warmers, but now I'm thinking I might turn them into mittens. :)

Niina said...

Ihanan sävyiset kuvat! Ja sain hyvät naurut tuosta miehesi vastauksesta,heh:)

Mirva said...

Niina, kiitos :) Tosiaan, O on aika hauska tapaus toisinaan... Meillä on täällä usein nauru herkässä!

Hanna said...

Muakin nauratti miehen vastaus. Ihana.

Yksi vaihtoehto on kysyä tekijää lähimmästä käsi- ja taideteollisuuskoulusta, jossa on puutyölinja. Maksaa sekin tietysti ja saattaa viedä enemmän aikaa kuin ammattilaisen tehdessä...

Kirja odottaa postissa. Huomenna menen hakemaan.

Mirva said...

Hanna, olipa hyvä vinkki, ei olis tullut itsellä mieleenkään! Täytyypä etsiä netistä, luulisin että täältäkin semmoinen koulu lähistöltä löytyy. Kylläpä kirjalla on kestänyt matkallaan kauan, lähetin sen yli viikko sitten! Hyvä että löysi kuitenkin perille...

annika. said...

Alkoi kiinnostaa, että mitenkä kummallisen sängyn oikein haluatte, jos ei sellaista kaupasta löydy.. :) Ikaalisissa on käsi- ja taideteollisuuskoulu, oliskohan Ikata nimeltään.

Tykkään lappuviestinnästä! Meillä on ollut sellainen kirjanen, johon kirjoittelemme toisillemme viestejä, mutta viime muutossa se katosi. Ja nyt ehkä ollaankin enemmän samaan aikaan kotona.

Ihanan väristä keltaista asiaa neulot.

annika. said...

Niin, ja myös Pirkanmaan ammattiopistossa Lempäälän pisteessä koulutetaan mm. artesaaneja ja sisustuspuuseppiä. Kyllä koulut tekee tilaustöitä, esim. vaikka oppilaitten lopputöinä jne.

Mirva said...

annika, meillä on haussa sellainen simppeli ja eleetön mutta tukeva ja koko eliniän kestävä puusänky, joku laverityyppinen ehkä mutta kahdelle hengelle. Kiitos noista kouluvinkeistä, voisin ottaa vaikka yhteyttä tuonne Lempäälään sitten kun budjetti sen sallii! Minä en oikein välitä lappuviestinnästä, olisi paljon kivempi hoitaa asiat kasvotusten. Se voi johtua siitä, että lapsuuden kotini pursusi äidin kirjoittamia viestejä milloin kenellekin. Puurokattilan päällä saattoi vaikka olla lappu, että "syö". :)