30 November 2011



Toisinaan suren sitä, että hänen on oltava niin kovin reipas pieni tyttö.

***

Sometimes I worry about her having to be such a brave little girl.

3 comments:

Anna said...

They live life with great intensity, not afraid of anything

Ilona said...

Jäin miettimään tätä. On paljon ajatuksia tuosta, niin vähän kuitenkaan mitään järkevää sanottavaa, koska omat muistumat fyysisten sairauksien värittämästä lapsuudesta nousevat pintaan, eivätkä ajatukset siis ole kovin objektiivisia.

(En kyllä tiedä, viittaatko tässä hänen sairauteensa, mutta se tuli mieleeni, koska kaikki ne lääkärit, tutkimukset, hoitajat, hoidot vaativat hurjaa reippautta.)

Tulivatko Katajat muuten perille? Mulla on pakkomielle kysellä lähetyksieni perään, kun Posti on aikaisemmin hukannut pari...

Mirva said...

Anna, yes, you're right. That thought gives me some comfort, thank you.

Ilona, juuri siihen viittasin. Siihen, että se reippausvaatimus niiltä reissuilta tuntuu jotenkin siirtyvän koskemaan koko elämää, ainakin hänen mielessään. Meillä on pieni tyttö, joka ei koskaan itke.

Katajat tulivat perille, kiitos oikein paljon! Olin aikonut laittaa kiitospostia, mutta en vielä ehtinyt!