13 December 2011

kaipuu / longing




Tänä aamuna tajusin sen, luin että ensi viikolla on joulu, en ollut tiennyt että se on niin pian. Odotan sitä innolla, ensimmäistä jouluamme kolmistaan, rauhassa kotona, mutta nyt myös vähän kauhulla, olisi niin paljon tekemistä ennen sitä. Mutta me olemme jumissa kotona jo viidettä päivää, ensin oli myrsky ja sitten sain tietysti flunssan joka oli toisilla jo viime viikolla, niin, kököttelemme täällä kahdestaan tytön kanssa kun mies opiskelee aamut ja on illat töissä ja miljoona asiaa on tekemättä.

Ei sillä ettemmekö viihtyisi, meillä on kirjoja, on elokuvia, on muovailuvahaa, on vaikka aamusauna jos siltä tuntuu, tänään tuntui. Heitin eukalyptusta löylyveden mukana kiukaalle ja mietin miten tästäkin päivästä iltaan asti selvitään, että pysynkö tolpillani siihen saakka kun mies tulee töistä ja laittaa lapsen nukkumaan.

Tällaisina päivinä, vaikka siinä saunassa istuessa, sitä alkaa helposti kaivata kotiin, pohjoiseen. Että olisi lähellä niitä hyviä ihmisiä, joita voisi pyytää apuun. Mutta ei pelkästään heidän vuokseen, vaan rauhan, hiljaisuuden, levollisuuden; alkaa kaivata sitä, että voi pitää ulko-ovensa auki yötä päivää eikä kellariin ole siltikään murtauduttu. Tulin kamalan hyvälle mielelle kun luin vanhan kirjoitukseni, ajattelin että tammikuussa, jouluasioiden jälkeen, aloitan taas paljon hyviä asioita, joista tulee voimakas olo.

Olen saanut kovasti jonkinlaista lohdunsekaista lämpöä nuhapäiviin lukiessani vanhoja lehtiä jotka sain kerran Riikalta kun kävimme kylässä, siitäkin on jo aikaa, kyllä elämä on liian kiireistä silloin kun ei ole lehtiään ehtinyt viikkoihin lukemaan. Niin, olen innostunut kovasti artikkeleista, joissa ihmiset ovat tehneet jotakin elämällään. Naisesta, joka lähti vuodeksi Intiaan ashramiin teini-ikäisen poikansa kanssa. Perheestä, joka asuu saarella, jonne ei pääse autolla. Sen sellaisista. Jotenkin ne ovat herättäneet siihen, että meillä on nyt aivan liikaa, ja että olisi hyvä paitsi karsia myös kohdentaa tarkemmin. Siinä voisi olla vaikka uudenvuoden lupauksen aihetta.

Niin, se joulu. Kyllä se sieltä ajallaan tulee, oli valmista tai ei. Mukavaa odotusta!

***

I realized this morning it's Christmas next week, I hadn't occured to me before. I'm excited about it, but also a little bit freaked out, it's our first Christmas staying at home, just the three of us, and I still have so many things to do. But we're stuck at home for the fifth day in a row, me and the girl; first because of the storm, then because I got the flu that the other ones had last week. O has been studying in the mornings, for his final exams before Christmas, and then working in the evenings, coming home when it's time for A to go to bed.

It's not that we can't manage; we've got our books, our films, our modelling clay, we can take a morning bath and turn on the sauna if we feel like it, and we did today. Sitting there, in the heat, surrounded by the soothing fragrance of eucalyptus which I'd added in the water I threw on the stones of the stove, I couldn't help longing, just a little bit, for home. Our home up north, the place at the end of the birch alley for which my blog was named, and the people around us, good people, friends, relatives. People you can go to for help, people who could come around and look after your little girl while you're in bed with the flu. But it's not just that, either. It's the peace and quiet of the countryside I find myself missing; the relaxing silence outdoors, being able to keep your door unlocked day in, day out, without fear of someone breaking & entering your basement.

I've been reading articles in magazines that have inspired me, soothed me, reminded me of the importance of quietness, slowness, of not rushing it. Articles about courageous people; a woman who gave up everything and went to India for a year to meditate, taking along her teenage son; a family living on an island which cannot be accessed by car. Somehow they have awaken me to the fact that we've got way too much right now, way too much things going on, way too much planned all the time, and that we'd do better to focus more on a little less things. Now there's a seed for a New Year's Resolution.

And Christmas. It'll be here when it's time, whether everything is ready or not. Have a good time waiting for it!


8 comments:

Celia said...

Minäkin hätkähdin, kun tajusin kuinka pian joulu on.
Joulu on kummallinen juttu. Se tulee minusta aina jotenkin salakavalasti, kulman takaa ja sitten kun itse joulu on tullut, olen yleensä jotenkin hieman hämmentynyt, ehkä vähän huolissaankin. Että miten nyt pitäisi olla.

Olen miettinyt viime aikoina kans paljon mitä omalle elämälle voisi tehdä. Mennyt vuosi on ollut yksi elämäni raskain ja surullisin.
Nuo kuvailemasi artikkelit kuulostavat hurjan mielenkiintoisilta. Ajatus siitä, että voi vaikuttaa hyvällä tavalla omaan elämään. Että on monta tapaa elää, tehdä hyvää ja olla sovussa maailman kanssa.
Se on lohduttavaa ja tuo voimia.

Lempeitä joulukuun päiviä ja paranemisia!!

Katja said...

Kiitos samoin sinne. Kirjat, elokuvat, sauna ja läheiset. Niissä on minustakin paljon. Ihan rikkauksia.

Minäkin kaihoilen, mutta se kuuluu tähän luonteeseen, joskus on niin vahvaa, että rasitun. Lähden huomenna Helsinkiin, ihan väärään suuntaan, kun hiljaisuutta ja tilaa kaipaisin. Mutta jospa sen jälkeen kääntäisi täällä katseen tuonne metsään ja ajattelisi järven tilalle pellon, joen tai meren.

Sitten kiitän vielä siitäkin, että näitä sinun tekstejä lukiessa sain kirjallisen idean. Katsotaan, mihin vie. Hihkaisen ja vinkkaan sitten joskus, jos nappaa ideaa pidemmälle. :)

milla said...

Minäkin joskus kaipaan perhettä ja ystäviä lähemmäksi. Olisi kiva käydä "pikaisesti kylässä". Nyt se vaatii aina vapaiden kyttäämistä, monen tunnin matkaa, suunnittelua ja vaivaa. Ei voi vaan piipahtaa esimerkiksi vanhempien luona. Joskus, huonoina päivinä, aavistuksen kadun sitä, että lähdin toiselle puolelle Suomea. Se menee kuitenkin ohi ja täälläkin on paljon tärkeää. Sitä rauhaa ja kotiseudun rytmiä kaipaan myös. Sellaista erilaista, hiljaisuutta. Karjalaisten kälättämistäkin.

Paranemisia! Minä eilen niiskuttelin ja pelkäsin jo tulevani kipeäksi. Nyt ei sovi tulla kipeäksi, kun yritän mennä luovuttamaan verta lähipäivinä.

Anna said...

yes.. Christmas is here...I can't belive!! ( our swap will be a Christmas present!!)

Mirva said...

Celia, minä taidan olla aika samanlainen joulun kanssa. En osaa valmistautua, en osaa olla sitten kun se on täällä.

Kurja kuulla, että on ollut surua, on sen kyllä voinut aistia blogissasikin. Toivottavasti uusi vuosi tuo sinulle mukanaan lisää aavistuksia siitä, mitä elämä voisi olla, miten siinä olisi hyvä. Sitä toivon kyllä itsellenikin, jotenkin valmistuminen sai aikaan semmoisen kummallisen välitilan tunteen.

Katja, luulen että minulla kaipaaminen kuuluu luonteeseen, kaipaan aina jonnekin, johonkin toiseen paikkaan. Mutta se maaseudun hiljaisuus, se on melkein korviasärkevää aina kun käyn siellä, hengitän sitä sisään ja kuuntelen sitä enkä voi kuin ihmetellä miten en tajunnut sitä onnea silloin kun siellä asuin.

Kerro ihmeessä lisää kirjallisesta ideasta heti jos on kerrottavaa. Ai kun jännää! Kiva jos "inspiroin"...

milla, meillä on sama juttu tuon kyläilyn kanssa, ja minuakin se vähän harmittaa. Ja hyvin sanot, että kotiseudun rytmiä kaipaa. Minä kaipaan sitä myös, elämänrytmiä, sellaista rauhallisempaa; mutta myös sitä, millaisia ihmiset ovat, tuntemattomatkin, erilaisia kuin täällä. Toivottavasti pääset luovuttamaan verta, pois flunssa sinusta!

Anna, I can't believe it either! I only realized after sending your parcel that I hadn't even included a Christmas card, because I didn't realize it was so close to Christmas!

ryppymekko said...

Hyviä tekstejä molemmat,
jossain läikähti ja pysähdyin miettimään,
sanoista jäi suloinen maku jonnekkin
ja jotakin voimaantumista taisi tapahtua.
Kiitos Mirva :)

Pikaista paranemista toivon!
Suloisia joulunalus säveliä,
"arkihuolesi kaikki heitä"
ja koitetaan keskittyä olennaiseen,
lämmön läheisyyteen!

KERRY said...

Christmas being next week is really freaking me out too! It has really snuck up on me this year and I am so disorganised with every aspect of life! We are having a quiet at-home Christmas too, and I must say, I’m looking forward to doing things the way we want to. I join you on the new years resolution :) Enjoy waiting for your Christmas too and I hope the Christmasy feelings arrive soon (for me too)! x

Mirva said...

ryppymekko, juuri noin minäkin ajattelen, yritän keskeytyä olennaiseen ja heittää arkihuolet. Mukava kuulla, että teksteistä välittyi lämmin olo. Jännittävää, leppoisaa joulun odotusta!

Kerry, I'm also looking forward to doing things our way! Also, I'm already cherishing the fact that we won't be running from one place we need to visit to yet another all through the holidays. The feelings have definitely arrived here, hopefully you can feel them over there, too!