Voi näitä ihania, lempeitä joulun jälkeisiä päiviä. Mitääntekemättömiä, niitä parhaita. Kunpa ne jatkuisivat ikuisesti! Lapsen uusi lempilelu on Brion pattereilla kulkeva juna, on parasta kun saa keksiä sen tielle kaikenlaisia esteitä ja katsoa selviääkö se niistä. Paljon sen kummempia eivät ole minunkaan tekemiseni, tänään ostin rasian suklaata ja söin kaiken kerralla. Kaikkien äitien pitäisi opettaa, että niin ei saa tehdä. Hänen kuvansa muistuttavat minua usein kodista, niin tämäkin, kiitos sinulle siitä. Huomenna pakkaamme jouluruokien jämät ja lämpimät vaatteemme autoon ja lähdemme vuodenvaihteeksi pohjoiseen etsimään talvea. Toivottavasti on lunta.

PS. Lapsen ihana mekko on ostettu Etsystä, täältä. Paksu lampaanvilla lämmittimiä ja kaulahuivia varten tältä pohjoisen lammastilalta.

***

Oh the lazy days of the holiday, how I wish they could last forever! A's new favourite toy is a Brio train that runs on batteries, she loves coming up with things to block its route with to see if the train can make it. I haven't been doing anything grander than that either, today I bought a box of chocolate and ate it all. Mothers, please advise your children not to do that. Her photos often remind me of home, and so did this one, thank you so much for posting it. Tomorrow we'll pack up the rest of our Christmas puddings and cakes, along with our winter wear, and head up north in search of winter. I hope there will be snow.

PS. Her dress from this lovely Etsy shop. The yarn for my wrist warmers and scarf from this sheep farm up north.

you see

Olemme hiljaa, hitaasti. Parantelemme. Rakennamme suojakotilon ympärillemme kynttilöistä, lämmöstä, rakkaudesta. Ajattelemme kulunutta vuotta, kaipaamme jo seuraavaa, sanomme ottavamme sen vastaan iloisin mielin, suloisin ajatuksin, hyvin teoin.

Kävi niin, että fysiikkani ja kameran lisäksi petti tietokoneenikin. Pidän tästä hiljaisuudesta, toivon sitä sinunkin juhlaasi. Toivon sinulle hyvyyttä, kauneutta, iloa ja valoa päiviisi, tähän ja tuleviin. Sydän.

***

We're taking it slow, quiet. Getting better. We build a warm shell around ourselves with candles and love. We think about the year past, we long for the one to come, we say we will embrace it with gladness, sweetness, good deeds to be done.

You see, my laptop broke down too. Hence the silence, and I like it. I hope you're having quiet times, too. I wish you kindness, beauty, joy and glow, for today, for the days to come. Heart.

this week

Tämä viikko on ollut

... sisällä oloa: flunssa on pidellyt kourissaan, ja kaiken kukkuraksi toinen korva meni tukkoon maanantaina. Lääkäriin pääsin vasta tänään, joten melko hiljaista on ollut ihan konkreettisestikin, ellei nyt huminaa päässä ja piippausta korvassa lasketa.

... postia: sain kuin sainkin lähetettyä joulukortit ajoissa, ja samalla sain viimeinkin kiikutettua jo kauan valmiina olleet vaatimattomat craft it forward -pakettini postiin. Postissa odotti vastineeksi ihana paketti Annalta, täynnä kaikkea silmää ja makuhermoja hivelevää. Erityisesti rakastuin noihin Annan tekemiin koruihin, rintaneulaan ja riipukseen (joulupukki, tuothan minulle riipukseen sopivan ketjun, tuothan!), joita Anna muuten myös myy kaupassaan. Lämmin kiitos, Anna!

... kutomista: sain joulupakettijutut valmiiksi, ja aloin vaihteeksi kutoa jotakin itselleni. Viimeinkin sain upottaa käteni tuohon ihanaan, pehmeään, paksuun lampaanvillaan jota ostin käsityömessuilta kaksi kerää -- harmittaa, etten enempää!

... sisustusyllätyksiä: miehen työpaikan hyvät joululahjanostajat lahjoittivat meille lisää Marimekkoa, tällä kertaa juuri meidän sävyissä. Meillä olikin ollut talviverho hakusassa (vaikka voi olla, että sen on tarkoitus olla pöytäliina, mutta mitä siitä)! Pihinpuoleinen mies puolestaan yllätti ostamalla aivan yhtäkkiä aivan täydellisen maton, voiko parempaa toivoa!

... joululahjoja, koristeiden askartelua, leipomista -- kyllä se joulu sieltä tulee! Viikonloppu kuluu lahjaostoksilla, koristekaupoilla, jouluevankeliumin nukketeatteriesityksessä, kirjastosta porokirjoja etsiessä, ja tietysti joululauluja kuunnellessa & laulaessa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

***

This has been a week of

... staying indoors: the flu got worse and worse, and has even had me deaf in one ear for the whole week. I finally managed to get a doctor's appointment for today, and can now hear a little bit more than just the beeping sound in my head.

... mail: much to my own surprise I managed to send our Christmas cards in time, and I also got finally round to sending my small craft it forward 2011 parcels; I've had the goods finished for ages, but I just never got around to actually mailing them. In return, a wonderful parcel full of lovely goods from Spain was waiting for me at the post office; Anna sent me all kinds of amazing things, and I absolutely fell in love with the pendant and the brooch made by her (she also sells them at her shop), they're so beautiful! Thank you, Anna, ever so much!

... knitting: having finished my Christmas knitting, I started knitting something for myself for a change. I love the chunky, soft Finnish lambs wool I bought at a crafts fair back in November. I should've bought more than just two skeins!

... interior surprises: the good HR people at O's workplace had again selected some lovely Marimekko stuff in the Christmas gift bags for their workers (or their wives, perhaps?!). This time it was a winter-y curtain (it might be meant to be a tablecloth, but who cares) in our colours, exactly. God, I love the gift-buyers of the company! On top of that O, who really is a regular Ebenezer Scrooge when it comes to spending money on all things interior, was moved by the spirits of Christmas and surprised me by buying the perfect carpet for our living room the other day. What more could I wish for!

... buying presents, crafting our own decorations, baking -- we've all been taken over by the spirits of Christmas around here! Our weekend plans include shopping for presents, shopping for decorations, looking for books on reindeer at the library, and listening to & singing Christmas carols, of course.

Wishing everyone a fantastic weekend!

kaipuu / longing

Tänä aamuna tajusin sen, luin että ensi viikolla on joulu, en ollut tiennyt että se on niin pian. Odotan sitä innolla, ensimmäistä jouluamme kolmistaan, rauhassa kotona, mutta nyt myös vähän kauhulla, olisi niin paljon tekemistä ennen sitä. Mutta me olemme jumissa kotona jo viidettä päivää, ensin oli myrsky ja sitten sain tietysti flunssan joka oli toisilla jo viime viikolla, niin, kököttelemme täällä kahdestaan tytön kanssa kun mies opiskelee aamut ja on illat töissä ja miljoona asiaa on tekemättä.

Ei sillä ettemmekö viihtyisi, meillä on kirjoja, on elokuvia, on muovailuvahaa, on vaikka aamusauna jos siltä tuntuu, tänään tuntui. Heitin eukalyptusta löylyveden mukana kiukaalle ja mietin miten tästäkin päivästä iltaan asti selvitään, että pysynkö tolpillani siihen saakka kun mies tulee töistä ja laittaa lapsen nukkumaan.

Tällaisina päivinä, vaikka siinä saunassa istuessa, sitä alkaa helposti kaivata kotiin, pohjoiseen. Että olisi lähellä niitä hyviä ihmisiä, joita voisi pyytää apuun. Mutta ei pelkästään heidän vuokseen, vaan rauhan, hiljaisuuden, levollisuuden; alkaa kaivata sitä, että voi pitää ulko-ovensa auki yötä päivää eikä kellariin ole siltikään murtauduttu. Tulin kamalan hyvälle mielelle kun luin vanhan kirjoitukseni, ajattelin että tammikuussa, jouluasioiden jälkeen, aloitan taas paljon hyviä asioita, joista tulee voimakas olo.

Olen saanut kovasti jonkinlaista lohdunsekaista lämpöä nuhapäiviin lukiessani vanhoja lehtiä jotka sain kerran Riikalta kun kävimme kylässä, siitäkin on jo aikaa, kyllä elämä on liian kiireistä silloin kun ei ole lehtiään ehtinyt viikkoihin lukemaan. Niin, olen innostunut kovasti artikkeleista, joissa ihmiset ovat tehneet jotakin elämällään. Naisesta, joka lähti vuodeksi Intiaan ashramiin teini-ikäisen poikansa kanssa. Perheestä, joka asuu saarella, jonne ei pääse autolla. Sen sellaisista. Jotenkin ne ovat herättäneet siihen, että meillä on nyt aivan liikaa, ja että olisi hyvä paitsi karsia myös kohdentaa tarkemmin. Siinä voisi olla vaikka uudenvuoden lupauksen aihetta.

Niin, se joulu. Kyllä se sieltä ajallaan tulee, oli valmista tai ei. Mukavaa odotusta!

***

I realized this morning it's Christmas next week, I hadn't occured to me before. I'm excited about it, but also a little bit freaked out, it's our first Christmas staying at home, just the three of us, and I still have so many things to do. But we're stuck at home for the fifth day in a row, me and the girl; first because of the storm, then because I got the flu that the other ones had last week. O has been studying in the mornings, for his final exams before Christmas, and then working in the evenings, coming home when it's time for A to go to bed.

It's not that we can't manage; we've got our books, our films, our modelling clay, we can take a morning bath and turn on the sauna if we feel like it, and we did today. Sitting there, in the heat, surrounded by the soothing fragrance of eucalyptus which I'd added in the water I threw on the stones of the stove, I couldn't help longing, just a little bit, for home. Our home up north, the place at the end of the birch alley for which my blog was named, and the people around us, good people, friends, relatives. People you can go to for help, people who could come around and look after your little girl while you're in bed with the flu. But it's not just that, either. It's the peace and quiet of the countryside I find myself missing; the relaxing silence outdoors, being able to keep your door unlocked day in, day out, without fear of someone breaking & entering your basement.

I've been reading articles in magazines that have inspired me, soothed me, reminded me of the importance of quietness, slowness, of not rushing it. Articles about courageous people; a woman who gave up everything and went to India for a year to meditate, taking along her teenage son; a family living on an island which cannot be accessed by car. Somehow they have awaken me to the fact that we've got way too much right now, way too much things going on, way too much planned all the time, and that we'd do better to focus more on a little less things. Now there's a seed for a New Year's Resolution.

And Christmas. It'll be here when it's time, whether everything is ready or not. Have a good time waiting for it!

snow

Toivottiin lunta, saatiin kahden päivän myrsky, senkin jälkeen leijailevia hiutaleita joka päivä. Ollaan oltu sisällä, myrsky ei houkutellut edes meitä pohjoisen ihmisiä luokseen, ollaan viihdytty näinkin.

Myrskyn toisena päivänä rakensin parvekkeelle majan kaikista talon patjoista, siellä oli hyvä leikkipaikka yhdelle lapselle ja kymmenille eläimille, minä aloitin joulusiivoukset ja taisin vähän innostua. Kerrankin on joulusiivoukset valmiina hyvissä ajoin ennen joulua, ja ruokailutila muuttui lapsen omaksi leikkinurkkaukseksi samalla kertaa. Silti meillä asuu jukkapalmussa lehmiä ja olohuoneen lattialla on ympyrässä lehtiä osoittamassa tontuille oikeaa hiipimistanssin reittiä.

On tullut mukavaa postia viime aikoina, paljon. Heliltä mahtavia magneettinappeja, himalaiselta ihania yllätyskortteja, Ilonan kaupasta kauniita kuusenkoristeita. Ja sitten vielä Solenin suloisia Mussukoita, minulle Karhukassi ja lapsen joulupakettiin se pikkuinen Siili. Kiitos teille ilosta jota kirjeenne toivat mukanaan!

Toivon kaikille valoa ja lämpöä päiviinne, toivottavasti joulukuu on teille hyvä.

PS. Kamerakaupan mies sanoi, ettei kameraani varmaan kannata yrittää korjata, se tulisi kalliimmaksi kuin uuden ostaminen, ja uudesta olen haaveillut muutenkin. Sillä välin ei auta kuin turvautua vanhaan pikku-Olympukseen, josta ei voi oikein muuta sanoa kuin että kiitos ja anteeksi...

***

We longed for some snow; we got a storm that lasted for two days. We haven't been out much, the storm didn't tempt even us northerners. But we've managed to entertain ourselves.

On the second day of the storm I took all our mattresses out to the balcony and built a small hut for A and dozens of tiny animals to play in. Meanwhile I started on my Christmas cleaning well before schedule, and inspired by the fact that for once I was well before schedule I got a little carried away. So now the whole place has been scrubbed from floor to ceiling, and I even carried our tiny dining table into the living room in order to give A her own little corner for playing; our previous dining space, that is. Despite that, we continue to have cows living in my plants and have a round path made of newspapers on our living room floor to indicate the correct place for the elves to do their little elfin dance.

I've gotten some fantastic mail lately. Heli sent me some magnificent magnetic buttons, himalainen a set of four beautiful postcards, Ilona the lovely Christmas tree decorations I bought from her shop. And the Bear bag I bought from Solen's cute shop The Mussukat arrived too, along with the sweetest little Hedgehog teddy that a certain someone in this household will get from Santa. Thank you all, for sending me these bundles of joy!

I hope December is treating you well, and I wish you days filled with light & gladness!

PS. The guy at the camera shop said my camera probably isn't worth fixing as it would cost more than a new camera. As I've been dreaming of a new one for some time now, I'll have to start saving for one and settle for the tiny Olympus I took these photos with. Sorry about their quality...

a Sunday well spent

Upean eilisen -- auringonpaisteen, ihanan kirpeän ilman, shoppailuaamupäivän, iltapäiväuinnin hyisessä järvivedessä, illallisen ystävien seurassa, glögien ja yli puolen yön venyneiden keskustelujen -- jälkeen herättiin taas harmaaseen aamuun, tähän ikuiseen sateeseen, se tuntuu loputtomalta. Kuvat kylläkin ovat marraskuulta, kamera on edelleen rikki, tunnen itseni orvoksi ilman sitä, varmaksi, etten muista näitä päiviä kun niistä ei ole konkreettisia muistikuvia, niin, marraskuun kuvat mutta yhtä hyvin ne voisivat olla tältä päivältä.

 Mutta sade. Saimme siitä ihan hyvän tekosyyn pysytellä päivä sisällä, kuunnella miten se rummuttaa ikkunaa, maata sohvalla ja katsella pilvien liikkeitä taivaalla. Katsoa yksi lempielokuvistani, Tyttö ja kettu (jos et ole vielä nähnyt sitä, katso ihmeessä, se on huikean kaunis!), lukea päivän lehdet ja Peppiä (Lauren Childin kuvittama versio on niin hauska!), torkkua sohvalla, kutoa, saunoa illalla yhdessä. Kiireisen viikon ja myöhään valvottujen öiden jälkeen tarvitsin juuri tämmöistä sunnuntaita, ihan täydellistä lepoa. Nyt jaksaa taas.

Mukavaa maanantaita!

***

After a fantastic Saturday with clear skies, sun, crisp air, shopping, swimming in the freezing lake, having dinner with friends, and conversation spiced up with some mulled wine going way past midnight, we woke up to grey Sunday, the rain beating the windows, the endless rain that seems to define this winter. The pictures are from November, they were taken on days like this one, I still haven't got my camera fixed and I feel lost without it, certain I won't remember these days without photos to remind me of them.

Today the rain gave us an excuse to stay indoors, listening to it drumming the windows, watching the clouds move at an increasing speed in the sky. We watched one of my favourite movies, The Fox and the Child (if you haven't seen it yet, you should; it's agonizingly beautiful!), read the Sunday paper and some Pippi Longstocking (I love the edition illustrated by Lauren Child), drowsed off on the sofa, did some knitting, had a sauna in the evening together, all three of us. After a busy week of staying up well past midnight most evenings I really needed a day like this, a perfect Sunday of rest. It has given me energy for the rainy days to come. I hope you've had a weekend of rest, too.

Have a good Monday, everyone!

on my birthday

Syntymäpäivänäni he hemmottelivat minua pitkällä aamulla (sain nukkua yli yhdeksään), sänkyyn tuoduilla aamukahveilla ja suklaalla sekä lapsen piirtämällä ihanalla kortilla jossa oli äiti, tytär, kukkia sekä oktonautti. Syntymäpäivänäni minä hemmottelin minua uudella vartalovoilla, noutolounaalla sekä vapaalla iltapäivällä -- istuin lukemassa Milk Decoa (kiitos Pauliina!), kutomassa ja haaveilemassa sohvalla enkä herättänyt lasta vaikka hän oli nukkunut päiväunia yli kaksi tuntia.

Aioin myös viedä kamerani korjattavaksi, mutta sitten ostinkin television (jonka mies halusi), eivätkä rahat riittäneet molempiin. Arkistosta valitsin syntymäpäivän kunniaksi kuvia lempiväreissäni, ne ovat kahden vuoden takaa. En kyllästy nyt vaaleanpunaiseen millään, kun olen makuun päässyt.

Ihanaa, leppoisaa viikonloppua kaikille!

***

On my birthday my loved ones treated me to a long morning in bed, with coffee and chocolate (he knows not to bring cake, too, because I'm not really a morning eater), and a cute card drawn by daughter with flowers, mommy, her and an octonaut in it. On my birthday I treated myself to some new spicy vanilla body butter, a take-out lunch and a long afternoon off; I let my daughter nap for well over two hours and just sat on the sofa browsing through the lovely, beautiful Milk Deco magazine, knitting and dreaming of beautiful things.

I was also going to take my camera to be repaired, but then I ended up buying a TV (we haven't had one for over a year), and couldn't afford both. So the pictures above are from my archives, I chose them because they are in my favorite colours, and because they were taken around this time of the year, the beginning of December, two years ago. It seems I just can't get enough of pink these days, although I didn't really fancy it before.

I wish you a relaxing weekend filled with joy!

December, December

Se yllätti minut. Viime yönä, kun istuin inspiraation iskettyä kutomassa muiden jo nukkuessa, en uhrannut ajatustakaan sille. Ja sitten aamulla, unisena, tajusin jotenkin, että joulukalenteri täytyy nyt kaivaa lapselle esille, tänä vuonna ihan sellainen perinteinen kuvakalenteri turhan krääsän ja makean välttämiseksi. Niin, silloin minä sen siis tajusin: totta tosiaan, joulukuu, joulun odotus.

Minulle joulukuu on ollut, ja on aina, pohdiskelun paikka, ajatuksiin uppoamisen aika. On monia erityisiä päiviä, niistä se varmaan johtuu, ne herättävän tarpeen katsoa menneeseen, katsoa tulevaan, tutkia tätä hetkeä. Huominen syntymäpäiväni, ensi viikon itsenäisyyspäivä, ihan kohta jo joulu, sitten vuoden päättyminen. Tänä vuonna oman olemisen, oman tilan tarkastelua syventää se, mitä menettää; pikku hiljaa lakkaan olemasta opiskelija, jätän taakseni tuon sanan ja sen tarkoittaman statuksen, jolla olisin itseäni määrittänyt viime vuonna, kaksi vuotta sitten, viisi vuotta sitten. Tutkintotodistus tuli tänään postissa, tuli mukanaan muistot, tuli mukanaan helpotus.

Katsoa menneeseen, katsoa tulevaan: Hetki hetkeltä tulen tietoisemmaksi, varmemmaksi siitä, että meitä määrittää paitsi sosiaalinen, myös luonnollinen tai rakennettu ympäristö. Kaksi vuotta sitten lämmitimme joulukuussa vanhaa taloa puulla ja ikkunoistamme aukesi kuvien näkymät, muistan miten levolliseksi ja rauhalliseksi tunsin itseni vaikka olinkin väsynyt ja välillä niin yksin. Viime talvi kaupungin keskustassa oli ankea, nyt... En usko, että kyllästyn koskaan katselemaan tuota vettä -- tai sitä jäätä joksi se tulee -- ikkunoidemme takana. Tuntuu kodilta, tuntuu raikkaalta. Lapsi puhuu vieläkin uudesta kodista, minä puhun usein sen keskeneräisyydestä, mies puhuu jo seuraavasta muutosta, haaveilee paluusta peltojen keskelle. Minä sanon vain: anna meidän jäädä tähän siihen saakka, kunnes on pakko lähteä pois.

Tänä vuonna joulukuu yllätti minut, hiipi nurkan takaa metsien kätköistä kuin tarkkailemaan tullut tonttu, eikä meidän keskeneräisessä kodissa ole mitään valmiina, eikä minulla ole mitään valmiina. Oma joulukalenterini: tee vähän jotain joulukuista joka päivä. Ja niinpä tänä aamuna puimme päälle lämpimästi -- oli pakkasta! hurraa! -- ja kävelimme kaupungille hakemaan postista ensimmäisen tänä vuonna ostamani joululahjan sekä ostamaan kukkakaupasta muutaman oksan punaisia, muistuttamaan tulevasta. Tervetuloa, joulukuun suloinen hämärä. Jos haluat tehdä minulle kodin, tuo mukanasi lunta.

***

It took me by surprise. Last night, as I sat in our silent living room, knitting, while everyone else was already asleep, I didn't give it a thought. This morning, my mind still somewhere between dreams and reality, I realized I needed to find my daughter's advent calendar somewhere, the traditional kind with only pictures to avoid toy or chocolate overload. Yes, that's when it hit me: it's December, it's soon Christmas.

For me, December has always been, will always be, a month of reflection. It's probably because of the number of special dates in December. My birthday tomorrow, the Independence Day on the 6th, after that Christmas, and finally the end of another year. I find myself reflecting on myself, on our lives; looking into the past, the future, the moment at hand. This year, especially, as I'm slowly letting go of something that has been a part of my identity, something that has defined me for such a long time. I can no longer call myself a student, except maybe a student of life, a student of the universe -- but that gives a different meaning to this word I've been using for years to describe myself. My MA Diploma came in the mail today, bringing me memories, bringing a sense of relief.

To look into the past, the future: I grow more and more aware, as I grow older, of the effect our environment, both social and physical, has on us. On a day like this, in December two years ago, we were burning wood in a large stove to heat up our old house in the country, surrounded by the fields that you can see in the photos above. I remember feeling peaceful and calm despite being tired and sometimes lonely. Last December was one of anxiety, of stress -- we were living in the centre of this town, surrounded by blocks of flats, hearing the sirens of the fire engines passing our house day in, day out. Today, right now, the lake. I don't think I'll ever get tired of watching it; the waves, or the ice it will become in the next few months. I feel at home, I feel as fresh as the air that the wind blows in from the lake. My daughter still speaks of us living in "our new home," while O is already planning our next move; he longs to be surrounded by fields and forests once again. Me, all I'm saying is: Please, let us stay here as long as possible.

This year December took me by surprise, tip-toed quietly like an elf from somewhere behind the trees, and nothing's ready in our new home, I have nothing ready. My advent calendar: Do something Decembery every day. So this morning we dressed ourselves in warm clothes -- it was finally below zero today! -- and walked downtown, to the post office to pick up the first Christmas gift I've bought this year, and then to buy some red flowers to brighten up the days to come. Welcome, sweet darkness of December. If you want me to make you my home, please bring me some snow.