29 January 2012

hei universumi, / dear universe,






kirjoitan sinulle kun minulla on täällä yhtäaikaa hiljaista ja hälisevää. On ollut ongelmia. Minun kanssa, itseni kanssa vain, ei mitään sen kummempaa. Olen ottanut liikaa palikoita, enemmän kuin minulla on käsiä, yrittänyt rakentaa ihan liian korkeita torneja. On liikaa asioita ja tekemisiä, ihan mukavia tekemisiä, mutta liikaa. En saa tarkennettua, en löydä fokusta. Voisitko lähettää minulle vähän läsnäoloa? Kiitos jo etukäteen!

***

 I'm writing to you because it's so quiet and so loud here at the same time. There's been trouble. With me, you see, only with me, so no need to worry. I've been trying to hold on to too many building blocks, more than I have hands for, and trying to build towers way too high for me. I've got too many things on my mind, things to do, nice & fun things but there's just too many. I feel I'm out of focus, I just can't focus anymore. Could you please send me some time to be present, and some sense to focus on one thing at a time? Thank you in advance!

6 comments:

Homsantuu said...

Kauniit kuvat ja niin kuviin osuva teksti. Koitahan selvitä niiden palikoiden kanssa! Asioilla on tapana järjestyä.

Olina said...

Tutun oloista. Minua auttaa hidas opettelu kohti tilaa, jossa osaan sanoa "ei" toisinaan myös niille asioille, jotka olisi kiva tehdä, mutta jotka nyt ovat liikaa. Se on yllättävän vaikeaa, kun usein ensireaktio olisi vain hihkaista "kyllä", ja katua jälkikäteen.

Mirva said...

Kiitos! Kyllä tämä tästä, on vaan opeteltava sanomaan itselleen ei. :)

Mirva said...

Minä osaan kyllä sanoa jo nykyään ei muille, mutta ein sanominen itselle on jotenkin vaikeaa. Siis sen tajuaminen, ettei kaikkea, edes mukaviakaan, ole tarkoitus aina tehdä. Ja että tehtävät voi tehdä myöhemminkin, kaikkea ei ole pakko tehdä nyt heti. On jotenkin taipumus tehdä listoja, sitten viivata niistä yli jo tehdyt, kilpailla sillä tavalla itsensä kanssa. Sitten huomaa, ettei keskity oikein mihinkään, kun tekee mielessään jo sitä seuraavaa...

Ilona said...

Hmm, hyvin tuttua tuo Olinalle kuvailemasi touhu. Menee elämä ihan suorittamiseksi sillä tavalla kovin helposti. Liian helposti. Välillä olisi hyvä katsella lintuja eikä ajatella mitään.

Tosin minä saan suorittamista siitäkin, että sitten niitä lintuja _pitää_ katsella... Vaikeaa.

Yläkuva on huikea.

Mirva said...

Mulla on ihan sama juttu. Että on listoja kivoista tekemisistä, tyyliin neulominen, askartelu, lukeminen, bloggaus, ulkoilu, lintujen katselu, tiedäthän -- ja sitten alan suorittaa niitä listoja, enkä keskity mihinkään. Bloggaamisen kohdalla tein nyt semmoisen linjauksen, että lukulistalla saa olla _vain_ 30 blogia kerrallaan, niin mukavaa kuin blogien lukeminen ja uusien löytäminen onkin. Ihan siitä syystä, etten ehtinyt lukea mitään kunnolla, kun oli niin monta blogia vielä listalla, joita _ehdottomasti_ täytyy ehtiä vielä kurkistaa... Tämä "oma aika" jolloin ehtii nettiin on niin rajallista, että jotenkin sitä oli vain rajattava, sanottava itselle että "ei", vaikka jouduinkin monta mukavaa ihmistä ja ihanaa blogia tuolta listaltani tällä tavalla tiputtamaan.