23 January 2012

juhlia / celebrations






Oli yhdet kauniit häät lauantaina, kaksi kokkia meni naimisiin ehkä kauneimmassa kirkossa, jossa olen tässä maassa käynyt. Sitä alkaa aina miettiä omia häitä, niitä joiden tarpeesta emme edelleenkään ole varmoja: millaiset ne voisivat olla, keitä vieraaksi, mitä ruokaa, millainen tunnelma. Siitä, haluammeko häät todella, emme pääse minkäänlaiseen lopputulemaan, mutta juhlia on mukava suunnitella ja hääjuhlia rakastan! En muista olenko koskaan päässyt lähtemään hääkirkosta ilman kyynelsilmiä, enkä päässyt tälläkään kertaa.

Sunnuntaina käveltiin lumisateessa siskon ja sen miehen kanssa klassilliselle koululle antamaan äänemme. Oli jotenkin juhlavaa, lapsi nukkui kärryissä ja me kävelimme enimmäkseen hiljaa kuin keskittyen sen tehtävän juhlallisuuteen joka oli edessämme, ihaillen välillä vanhojen talojen jylhää tai siroa kauneutta, lumi tippui hiljaa ja ihmiset liikkuivat määrätietoisesti. Piirsin paperiin huolellisesti sen numeron, jonka olin aikonut, illalla vatsassa lenteli perhosia ja hiukan myöhemmin lämmin hyvä olo tulvi päälle, Tavastialla ihmiset huusivat että Pekka, Pekka.

Maanantaina paluu arkeen, kaikki tuntuu epätodelliselta. Kahvia, pyykit, tiskit, ulkoilua, askartelua, kukkien kastelua. Juhlittiinko viikonloppuna todella, mitä oikein tapahtui? Lehtiotsikko havahduttaa, ja sitä alkaa mielessään jotenkin uskoa että ihmeitä voi tapahtua, että me voimme tehdä niistä totta. Tuntuu hyvältä asua tällaisessa Suomessa.

***

On Saturday we went to a wedding that was held in one of the most beautiful churches I've ever seen. It was a beautiful wedding, too, and as usual, it got us thinking about what our wedding could be like if we ever decided to get married. While it's fun to think about the dress, the food, the guests and the atmosphere of a fantasy wedding, the thought had already passed next morning. I do love weddings and I always end up teary-eyed at the ceremony, but we aren't really sure if we want to get married or not.

On Sunday we walked through the falling snow to a beautiful old school building; there were my sister and her boyfriend, and us, our little family of three. We were silent, solemn, concentrating on the decision to be made; who to vote for on the first round of the presidential elections. I carefully drew my number on the card I was given, in the evening it seemed like I had butterflies flying around in my tummy, a little later 'twas all good. It sounded like hundreds and hundreds of people were festively shouting my candidate's name as I watched his celebration in the television. We're in for the second round!

8 comments:

Maiju said...

Minulla oli myös epätodellinen olo herätessä, mutta totta se kaikki taitaa tosiaan olla!:)

Kauniisti kirjoitettu.

Ilona said...

Minä en pystynyt käymään äänestämässä, mutta nyt tuntuu hyvältä, että sain tavallaan toisen mahdollisuuden, kun ehdokkaani pääsi äänestämättä jättämisestäni huolimatta toiselle kierrokselle. Toivon vointini olevan parin viikon päästä parempi kuin eilen.

Minä ilahduin vaalituloksesta muutenkin. Nyt voi tosiaan sanoa, että tuntuu hyvältä asua tällaisessa Suomessa. Viimeisimpien eduskuntavaalien jälkeen niin ei oikein voinut sanoa, mutta muutosta parempaan on selvästi tapahtunut (vaikkakin presidentinvaalien tulos kertookin osittain eri asioista kuin eduskuntavaalien tulos).

Virkkaus edistyy, huomaan. Näyttää hyvältä.

Riikka said...

Mikä kirkko?

Mirva said...

Totta se on, ja toivottavasti tulee yhä todemmaksi! Kiitos.

Mirva said...

Minuakin ilahduttaa hirveästi se, mitä tämä kertoo maasta, jossa elämme. Ja ihmisten heräämisestä vaikuttamisen tärkeyteen myös. Toivottavasti sinäkin pääset uurnille seuraavalla kerralla, vaikka ymmärrän kyllä oikein hyvin, miksei se tällä kertaa onnistunut.

Virkkaus on uskomattoman rentouttavaa! Kiitos sinulle siitä, että opetit!

Mirva said...

Ylistaron.

Katja said...

Tällaisen keskustalaisen pikkukylän kasvattina kakkosen pyöräyttäminen äänestyslipukkeeseen tuntui erityisen hyvälle :) Minusta Haaviston pääseminen toiselle kierrokselle on jo voitto sinänsä, ihanaa että asenteet muuttuu. Tällaisessa suomessa haluan lapsiani kasvattaa!

Mirva said...

Olen ihan samaa mieltä, hienoa että Haavisto pääsi kakkoskierrokselle!