13. tammikuuta 2012

saippuaa ja sormenpäitä / of soap and fingertips



Olin aikonut kirjoittaa saippuoista, mutta se jotenkin arvelutti. Se tuntui niin turhalta, turhamaiselta, tiedättekö, kun onhan maailmassa tärkeämpiäkin asioita. Mikähän siinäkin on, että kosmetiikka on lähtökohtaisesti niin turhamainen aihe?

Onneksi frost antoi minulle hyvän tekosyyn. Voitin nimittäin hiljattain hänen blogiarpajaisissaan vihreät ranteenlämmittimet, niin ihanat villa-bambusekoitevirkkuut, etten parempia voisi toivoa! Kiitos sinulle! Parasta näissä on ehdottomasti se, etteivät ne ole liian kuumat sisällä käytettäväksi, toisin kuin alakuvan omatekoiset villa-mohair-tekokuitusekoitteiset kaksinkertaisella langalla ulkokäyttöön kudotut. Jonkin aikaa sitten pistin nimittäin merkille, että minulla on ihan vanhan naisen kädet.

Tiedän siihen syytkin, tietysti: Ikääntyminen. Jatkuva peseminen, tuntuu että käsienpesu vain lisääntyy lapsen kasvaessa, on pottaharjoittelu jota eräs häveliäs mieluiten harjoittaa yksin pimeässä kylppärissä mikä toisinaan johtaa lattian likaantumiseen, on päivittäiset taideprojektit värikynineen, vesiväreineen, muovailuvahoineen, liimoineen. Ja sitten se laiskuudesta johtuva, laiminlyönti. En yleensä jaksa rasvata käsiäni, koska kuitenkin pesen ne uudestaan jo vähintään puolen tunnin kuluttua.

Siksipä olikin iloinen yllätys että ranteenlämmittimien kanssa samassa paketissa saapui ihan uusi tuttavuus, Faith in naturen hamppusaippua. Minusta on aina jännittävää ja ilahduttavaa päästä kokeilemaan uusia ekotuotteita, ja tämä saippuapa vielä lupaa kosteuttaa pestessään! Toivottavasti se toimii lupaamalla tavalla yhtä tehokkaasti kuin alakuvan huopasaippua jonka sain joululahjaksi ystävältä. Se todella kuorii hellästi samalla kun pesee ihon. Harmittaa, että heitin sen pakkauksen epähuomiossa menemään, sillä huovan alla on ehdoton lempituoksuni, ja haluaisin ostaa tätä joskus lisääkin. Ystäväkään ei muista joulutorilta ostamansa saippuan tekijää, sattuuko teistä joku tunnistamaan ja tietämään?

Luottokasvovoiteeni sekä -pesuaineeni vetelevät viimeisiään, pitäisi ostaa niitä lisää. Sopivien tuotteiden löytäminen yliherkälle iholleni on kestänyt vuosikausia, nyt käytössä olevat ovat toimineet luottokamoina jo pitkään, mutta yhtäkkiä huomaan pohtivani niiden kemikaalikuormaa vaikka ne toki melko luomua ovatkin. Ystävä innostui hiljattain sheavoista ja kookosöljystä, mutta arveluttaa alistaa pintakuivaa mutta rasvoittuvaa sekä, kuten jo mainittu, yliherkkää ihoani sekalaisille kokeiluille. Onko teillä kokemusta puhtaiden luonnontuotteiden käytöstä kosmetiikkana?

Kaunista viikonloppua kaikille!

***

I was intending to write about soap, but somehow the subject just seemed so... well, vain, to be honest. Why is it that a conversation or a story about cosmetics automatically seems a little bit pointless and an expression of vanity?

Luckily, frost gave me an excuse to write about the subject anyway. You see, a few weeks ago my name got picked in her blog giveaway, and she sent me these lovely, olive green wrist-warmers made that are absolutely perfect! Thank you so much! Their made out of a bamboo and wool blend, so their not too warm to be worn inside the house (unlike the red and white pair I knit out of double yarn), which makes me especially happy as I recently noticed that I have an old lady's hands.

I guess I know the reasons for signs of ageing: Firstly, there's the actual ageing that really can't be stopped, and even if it could, I wouldn't want to as I don't think there's anything wrong with ageing. Secondly, I wash my hands a lot, probably at least fifty times a day, and it seems the older my daughter gets the more I wash my hands, what with her potty-training being at the point where she likes to go alone, which often ends up with me washing the floor, as well as our daily art projects involving glue, pens and pencils, play-dough, watercolours and such. The third reason, however, is a bit depressing, as it's obviously neglect due to laziness. It feels pointless to use hand cream if I'm going to wash my hands again in half an hour or so.

So it was a lovely surprise to find the hemp soap by Faith in Nature in the package that frost sent me. I'm always keen on trying new ecological / natural products, and you know what, this one promises to moisturize your hands while washing! I truly hope the product will do what its package promises; the felt soap in the second picture has restored my faith in the possibility of products actually working as promised. I got the wonderful piece of soap as a Christmas gift from a friend, and I'm happy to report it really does gently peel your skin and it also leaves a soft scent on it. I'm never giving up this one!

However, I am thinking about giving up my favorite moisturizing cream and cleansing gel, despite the fact that it's taken me years to find products suitable for mixed, sensitive skin. While the products I've been using are working, I've been thinking about all the chemicals they include, and pondering on the possibility of using all-natural products like coconut oil. Have you got any experience of how stuff like olive oil, coconut oil and shea work as skincare products? I'd be interested to hear about it, as I'm hesitant to take the leap and subject my overly sensitive skin to scientific experiments in the bathroom...

Have a beautiful weekend, everyone!



4 kommenttia:

  1. No sepäs sattui :)
    Itselläni uusi tuttavuus on jostain messujen myyntipöydästä ostamani piimäsaippua. Minusta siinä on aivan huumaava tuoksu - ei aivan perinteinen, mutta miellyttävä. Suosittelivat atooppiselle iholle, joka minulla on. En osaa sanoa vielä, onko siinä eroa muihin herkän ihon tuotteisiin. Käsienpesussa minulla on oliivisaippuan pala. Sekin on melko miellyttävä, lähes hajuton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. frost, kiitos vielä ranteenlämmittimistä ja saippuasta! Tuo hamppusaippua kyllä ainakin tuntuu näin ensikosketuksella vähän käsiä kosteuttavankin. Ja oi, piimäsaippua kuulostaa mahtavalle, sitä voisikin kokeilla. Lapsella on atopia, joten ehkäpä sopisi ainakin hänelle!

      Poista
  2. Itse käytän lähinnä luonnonkosmetiikkaa. Madaran tuotteista tykkään. Nyt tilasin Vihreän kosmetiikan sheavoi + oliivi -voiteen ja sitä olen lätkinyt talven kuivattamaan naamaani iltaisin. TOIMII! Äsken saunan yhteydessä kokeilin Vihreän kosmetiikan kookos-sitruuna -kuorintaa, aivan ihanaa. <3 Palashmapoo sen sijaan ei toiminut (vielä), jätti hiukset lähmäiseksi. Ehkä kolme kertaa ehdin sillä pestä, kunnes tuli parturikäynti ja oli pakko käyttää taas muuta.

    Joskus kokeilin kookosöljyä ihon kosteutukseen sekä dödönä, mutta se reagoi jotenkin ihoni kanssa tai oli muuten pilalla, sillä haju on yön jälkeen kammottava. Tyyny haisee aivan oksennukselle. :( Öljy siis jotenkin haisee käyneelle tai jotain. En tiedä onko vika öljyssä vai ihossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vihreän kosmetiikan voide kuulostaa mielenkiintoiselta, sen voisin ottaakin kokeiluun! Juuri jotain vähän tuommoista pelkäsinkin noiden öljyjen ym. osalta, kuulostaa melkoiselta kemian laboratoriotouhulta niiden sekoittelu ja säilöminen... Ehkä menen näillä valmispurkkilinjoilla vielä jonkun aikaa...

      Poista