26 January 2012

taas torstai




En tiedä mikä torstaissa on, mutta kyllä siinä jokin on, se ei vaan lähde. Arjen kulminaatiopiste ennen viikonloppua? Viikonlopun innokas odotus? 

Aamulla kärrytellään ortopedille pakkaslumen valuessa taivaalta, tulee kuuma vaikka on kylmä. Lapsi kuulee jotenkin että ortopodille ja miettii koko matkan minkälainen dinosaurus se semmoinen on, ehkä vaaleanpunainen. Postista paketti, Stockmannilta parketinpesuainetta ja leijonanpentu, puisto. Näen huvittavimman vaalimainoksen ikinä, luokallinen alakoululaisia kävelee parijonossa opettajan perässä ja huutaa Haavistoa niin että se kuuluu Frenckelin aukiolta Koskipuistoon. Opettajaa ei paljon naurata, mutta aurinkoa kyllä, sieltä se tulee esiin ja kirkastaa. Ehkä vika ei olekaan torstain vaan aamujen, aamuihmisiä me emme todellakaan ole.

Illalla luvassa pulahdus järveen ihanan ystävän kanssa sillä välin kun ihana pikkusiskoni muovailee lapsen kanssa kirahveja ja muita Afrikan eläimiä. Molemmat tukiverkostoni paahtavassa kuumuudessa samana iltana, toinen kanssani rantasaunassa ja toinen vaeltelemassa savanneilla tyttäreni kanssa. Kyllä tämä tästä.

***

I don't know what is it about Thursday, but something's definitely a little off. Or maybe it's just mornings, we're definitely not morning people, not the kind who just get up and get going. And it seems we have somewhere to go to every Thursday morning, and it's always snowing and cold when we go.

I'm looking forward to this evening, a dip in the frozen lake with a friend while my little sister babysits for my daughter. O is working late this week, he's home after nine in the evening, it's getting to me, the dark evenings are long and boring. I'm happy I have the healing heat of the sauna, the cleansing, freezing water of the lake to look forward to, it helps me get through the more painful parts of this Thursday more easily. It'll all be good.

4 comments:

Katja said...

Molemmat tukiverkostoni. Tuo oli hyvä lukea. Niin harvinaisia ovat nykyään, siltä tuntuu. Kyllä tämä tästä, niin minäkin yritän aina ajatella. Joskus jo se ajatus riittää. Tällä pääsee vieläkin pidemmälle:

"Nukkumaan käydessäni
ajattelen:
huomenna minä
lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhun ystävällisesti ja ihaillen.
Kehun: sinä pieni, urhea nainen,
minä luotan sinuun."
Eeva Kilpi

Valoisia päiviä teille!

Olina said...

Voi hitsi. Mahtavat koululaiset. :)

Meidän torstai on keskiviikko, keskiviikot on vaikeita. Nyt perjantaina paistaa yhtäkkiä aurinko, ja viikonloppu on tässä. (Sunnuntait ovat myös pahoja, mutta eri syistä.)

Mirva said...

Välillä kyllä tuntuu, täällä oudossa etelässä, että molemmat eivät ole ihan tarpeeksi, että joudun pyytämään heiltä liian usein. Ihana tuo Eeva Kilpi, tuon otan talteen! Kiitos sinulle siitä!

Mirva said...

Minustakin ne oli ihan mahtavia!

Meillä on välillä vähän vaikeaa muinakin päivinä, mutta jostain syystä torstait vaan ovat yleensä aamuisin jotenkin ihan toivottomia. Varsinkin joka toinen viikko, kun tajuaa ettei mies ole edes tulevana viikonloppuna kotona... (Hänellä on vapaata vain 4 pv kuussa, joka toinen viikonloppu siis, ihan oman valintansa vuoksi. Joskus se on vähän raskasta, mutta aamuvuoroviikot ovat kyllä helpompia kuin nämä pitkät, pimeät illat.)