10 March 2012

ei sille mitään voi






Herkkuaamiainen kotona, sitten koko porukalla pitkästä aikaa kaupungille. Listan kanssa, mutta oikeastaan vähän ilman lopullisia päämääriä. Kotiintuomisina litimärät sukat ja kirppikseltä keramiikkakulho, ruokaostoksilta tummaa kahvia, ihanaa välimeren goudaa ja kulhollinen sitruunoita, leffadivarista lastenleffaklassikkoja ja Tallipihan putiikista postikortteja, muistivihkoja ja paketointipaperia. Ei sille mitään voi, kyllä tämmöiset pikkuostokset aina vähän ilahduttaa, vaikka aavistuksen verran turhia olisivatkin.

***

Lovely breakfast at home, then out of the door and to the centre of the town by bus. We haven't been there in a while, all three of us together, just walking and seeing where the streets wish to take us. We came home with wet socks 'n' shoes, plus a ceramic bowl from a flea market, some delicious coffee and cheese from the grocery store, enough lemons to make lemon curd tomorrow, a couple of children's movies, a few postcards, two notebooks, and some cute wrapping paper. You can't really help it, a little bit of shopping does cheer you up even if you don't really need much of anything.

8 comments:

Merruli said...

Onpa mukavat kaupunkituliaiset, eivät turhia lainkaan, koska sinua ilahduttavat ja käyttöön päätyvät. Tallipihalle pitäisi kyllä päästä ja taidemuseoon..

Tämä pienempi kuvakoko on kaunis, en ole vieläkään tottunut omiin suuriin kuviini, jos vain jaksaisin alkaa muuttamaan pohjan leveyksiä ja muita taitaisin palata pienempiin kuviin minäkin.

leena said...

Aika ihanalta kuulostaa päivänne.

Blogissani on sinulle haasteita, kolmin kappalein:)
Voi olla että olet niihin jo joskus vastannutkin, näitä kun kiertää niin paljon.

milla said...

Niin ne tekee :)

Minä taidan laittaa pöytään puhtaan liinan ja ulkoilun jälkeen juoda hyvät kahvit. Aloittelin uutta kirjaa. Minusta tuntuu, että HYVÄ vapaapäivä koostuu juuri tällaisista pienistä asioista. Ei tarvitse välttämättä suuria menoja tai tekemisiä.

Anna said...

I love her face!!

Celia said...

Kuulostaa ihanalta päivältä!!!
Ja pikkuostoksesi tuovat varmasti iloa teille kaikille, tuikitärkeitä siis:)

Kiitos vielä kauniista ja koskettavasta kirjoituksestasi, jossa kerroit tyttäresi sairastumisesta. Kirjoitin monta vastausta kirjoitukseesi, mutta kaikki pyyhin pois. Tuntui aina, etten osaa sanoa oikeita sanoja.
Tahdon vain sanoa, että kirjoitit viisaasti ja koskettavasti.
Ihana kuulla, että tyttösi voi paremmin.
Olen omissa suruissani ja pettymyksissäni ajatellut, että on lupa olla kamalan pettynyt, tolkuttoman surullinen ja vihainenkin, tulla jopa vähän kyyniseksi, kunhan ei jää siihen. En tiedä onnistunko aina tavoitteessani, mutta päivä kerrallaan on hyvä mennä. Ja tänään on kaunis päivä:)

Mirva said...

Merruli, minäkin tykkään näistä pikkukuvista. Jotenkin ne ovat enemmän semmoisia pieniä postikortteja. :) Me käydään kai Tallipihalla vähän turhankin usein, mutta museoissa vois kyllä käydä enemmän. Torstaina sentään piipahdettiin Vapriikissa, siellä meni yksi aamu ihan mukavasti!

leena, voi kiitos! Koitan jollain välin siihenkin tarttua, muutama muukin on odottelemassa...

milla, juuri noin. Meillä oikeastaan on jo ihan luksusta se, että mies on kaksi päivää peräkkäin kotona, edellisestä kerrasta onkin jo kuukausi! Ihan sama melkein mitä tekee, kunhan yhdessä ollaan.

Anna, she just had some chocolate before I took the shot! :)

Celia, ostoksista on jo kyllä ollut kovastikin iloa! :) Minua vähän jälkeenpäin kadutti sen tekstin kirjoittaminen, tuli semmoinen olo että ehkä se vaivaannuttikin lukijoita, oli vähän semmoinen päiväkirjakamaa oleva. Ostin sen jälkeen sitten oikean päiväkirjan...

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että saa surra, saa olla katkera, saa olla melankolinen, mutta juuri sen jatkuminen jollain tavalla mielessä on vähän huolestuttavaa. Tajusin tuo tekstin kirjoitettuani ja kommentteja luettuani, että ehkä eniten on tavallaa kyse siitä, että olen aina ollut kamalan optimistinen sen suhteen, että elämä kantaa ja kaikki järjestyy jollain tavalla, ja nyt semmoinen yltiöoptimistisuus ikään kuin väkisillä karisi päältä. En tiedä oliko tuossa virkkeessä nyt päätä tai häntää, mutta. :)

Kirjailijatar said...

Olen vain kerran käynyt Tallipihalla, mutta sehän oli ihan mahtava paikka. Ihania pikkupuoteja, joissa oli vaikka mitä kivaa. Kyllä itseään saa välillä ilahduttaa :)

Tykkään näistä kuvista, ensimmäinen erityisesti on tosi kaunis, kuin maalaus.

Mirva said...

Kirjailijatar, kiitos :) Tallipiha on kyllä kiva paikka, ennen käytiin siellä useinkin kun asuttiin ihan lähellä. Kyllähän siellä aina vähän semmoinen budjettivaje tulee, olisi niin kaikkea ihanaa tarjolla!