28 March 2012

on the move







Huh miten aika lentää. Yhtenä aamuna oli yhtäkkiä paljon lunta (oliko se sunnuntai), se sulasi, tuli lämpimiä päiviä, kevät. Kaikki herää eloon, mekin, pitää kiirettä mutta myös hälyä päässä, päänsisässä, ja ne kirjaan tänne ylös. Selkiytän.

Uskotteko enneuniin? Minä uskon: sinä päivänä kun näin tapettiunia täydellisestä talosta, mies sai lupaavan puhelun, jota oli odottanut. Ja yksi asia johti toiseen, ja nyt minä tosiaan katselen uneni tapettia jostakin, kunpa löytäisin sen. Monta asiaa on vielä kesken, selvittämättä, mietinnässä -- mutta varmaa on: me muutamme. Muutaman kuukauden päästä Minun kaupunkiini.

En tiedä miksi minulla oli se olo tästä asunnosta koko ajan, se tunne, ettei tässä oikein ihmeitä kannata alkaa tehdä, ettei kannata oikein kovasti omaksi pesäksi alkaa rakentaa, mutta semmoinen oli ihan alusta saakka. Lapsi on kuitenkin kotiutunut, hänen mielestään olemme kotona jo kun ylitämme erään sillan, joka on ylitettävä päästäkseen asuinalueellemme. En tiedä miten selittäisin tämän hänelle, sen että mennään taas, että taas vaihdetaan kotia, ja siksi koetetaankin nyt etsiä jotain, josta ei sitten mentäisi minnekään vähään aikaan. Se tuntuu ihanalta ajatukselta.

Mutta huomenna mennään. Vähäksi aikaa lomalle mummolaan, nimittäin. Voi miten sitä on odotettu! Onneksi mummola on ja pysyy, varmasti vielä niin kauan että hän on aikuinen.

Kauniita kevätpäiviä sinulle!

***

Oh how the time flies. One morning there was suddenly so much snow again, was it Sunday? And now it's all spring again, warm, everything coming to life. Us too, so busy and transforming, but I've got so much going on in my head I need to write it down here, to clear it.

Do you believe in premonitions? I do: the day I dreamt of the perfect house O got a promising phone call he'd been waiting for. One thing led to another, and now I'm really looking for the wallpaper of my dreams, I truly hope I will find it somewhere. There are so many decisions to make, things to find out about, things to think about -- but it's nevertheless decided that we're moving. In a couple of months, to my favorite town.

I don't know why I had the hunch that this place wasn't going to be ours for that long, that it wasn't really worth turning it into a home, but I had the hunch from the start and I was right. Our daughter, though, loves this place, it's her home and she finds it difficult to grasp why it wouldn't be so in the future. I don't know how to explain to her that we're moving again, why we're going, why she needs to give up her home and get used to yet another one, but we sure are looking for something more permanent this time, a place we won't be leaving behind for years to come. The thought makes me ever so happy.

But tomorrow we're leaving for a shorter trip, we're taking a little holiday and going up north to see my parents. It's been a long time, and we've been really looking forward to this!

Wishing you lovely spring days!

10 comments:

Merruli said...

Voi miten ihanaa teille luvassa! Tyttö sopeutuu varmasti, etenkin jos äiti ja isä ovat enemmän kotonaan kuin koskaan. Siellä jossain se teidän oma paikka teitä odottaa, miten kutkuttavaa. Niin ja samalla haikeaa, ehkä teidän kuulumisia kuulee ja näkee sitten ainakin tätä kautta.

frost said...

Oi ihanaa!
Meidän perhe muutti useamman kerran lyhyen ajan sisään, kun olin pieni. Joskus aikuiset kysyivät, mitä ajattelin siitä, kun muutimme niin monta kertaa. Vastasin aina, että minusta se on hauskaa, kun saa uusia kavereita. Vaikka toki surin sitäkin, että toiset kaverit piti hyvästellä.
Insrpiroivia hetkiä uuden kodin luomiseen!

Anna said...

Onnea ihanista uutisista. Toivottavasti ehditte löytää kodin, jonne haluatte jäädä pysyvästi. Kuten Merrulikin kirjoitti, niin uskon lapsen sopeutuvan, jos vanhemmilla on hyvä olla.

pikkujutut said...

Oikein paljon onnea ihanista uutisista! Muutaminen on rankkaa mutta myös mukavaa kun se minne on matkalla on jotain mitä on odottanut. Ja ihanaan kaupunkiin olette menossa. Yksi suosikeistani.

Meillä lapset joutuivat/pääsivät muutamaan parin vuoden sisällä 3 kertaa aikoja sitten.Tytär oli tuolloin 3 - 5 vuotias.Hänen kanssaan jouduimme viimeisen muuton aikana perustelemaan kunnolla miksi juuri tähän asuntoon.Loppujen lopuksi kaikki meni loistavasti. Varmasti menee teilläkin.

J

milla said...

Oi oi! Ihanaa :) Minä edelleen odotan, että saisin sen jonkun tuulahduksen, joka kertoisi tai herättäisi tajuamaan mitä tässä oikein haluaa ja minne.

Eli kaupunki vaihtuu? :)

Olina said...

Olen ihan hirmuisen iloinen puolestanne! On ihana lähteä sinne, missä sydämen koti on kokoajan ollutkin.

Ja enteisiin uskon - se on sanomattakin selvää. Minä en näe enneunia, mutta joskus esimerkiksi allakkaa katsoessa jonkun päivämäärän kohdalla pysähtyy, ja tietää, mitä silloin tulee tapahtumaan. Puhumattakaan näistä, että vastaa puhelimeen jo ennen kuin se soi, tai kuulee auton ajavan pihaan viisi minuuttia etukäteen...:)

Voimia muuttorumbaan! Sekin on niin ihana tunne, kun yhden kodin oven sulkee viimeisen kerran, ja jättää jälkeensä vain tyhjät, kaikuvat huoneet, jotka kerran olivat koti. Ja sitten on se uusi koti siellä toisaalla!

Homsantuu said...

Voi onnea uuteen! Kyllä se oma paikka löytyy.

Katja said...

Mirva, oli ihana lukea tämä! Juurille pääseminen on tärkeää. Oma maisema ja paikka. Lapsi sopeutuu mainiosti, kun ei ole vielä siteitä esimerkiksi koulun takia.

Me olimme muuttamassa minun rakkaaseen kaupunkiini, kun esikoinen oli kuusivuotias. Olisi ollut oikein hyvä hetki. Emme muuttaneet sitten kuitenkaan. Vieläkään en ymmärrä, miksi peruin. Niin, meistä kaikista minä olin se, joka päätti kuitenkin toisin! Ihmettelen. Ja yhä haikailen. Isot kaupungit ovat ihan ok, mutta en tiedä, onko näissä hyvä asua, kun on syntynyt aikoinaan ihan muualle. Keho on täällä, mutta mieli ei. Niin koen. Ihminen on kumma kapistus.

Magia said...

Oi, ihanaa jos unelmanne toteutuvat!!!

Meilläkin on muutto edessä. Mutta muutetaan vain parin sadan metrin päähän. :D Jonkinlainen muutos kyllä sekin.

Mirva said...

Merruli, varmasti ainakin tätä kautta!

frost, hauska kuulla tuo lapsen näkökulma, helpotti! :)

Anna, voi olla ettei Sitä Oikeaa löydy ajoissa, mutta ei se mitään, sitten vain katsellaan vielä.

pikkujutut, minustakin se on niiiin ihana kaupunki, sinne muutosta olen kyllä hurjan iloinen!

milla, kaupunki tosiaan vaihtuu, ja se on kuin raikas tuulahdus meidän elämään!

Olina, onneksi meillä ei tule niin hirveä kiire tämän muuton kanssa, on vielä hyvää aikaa pakkailla, suunnitella, valmistautua.

Homsantuu, kiitos! Ja ihan varmasti löytyy, ennemmin tai myöhemmin.

Katja, minulla on ihan sama tunne isoista kaupungeista, ja siitä miten jotkut kaupungit vain ovat niitä ikuisesti rakkaita, vaikkei itsekään oikein osaa selittää miksi. Vielä tekin ehditte, jos siltä tuntuu!

Magia, täytyyhän sitä silti kaikki pakata ja purkaa, vaikka uusi koti olisikin ihan vieressä -- eli hommaa riittää varmaan teilläkin!