27 April 2012






Satunnaisia asioita huhtikuun viimeiseltä viikolta:

1. Yksi niistä harvoista asioista, joita olen oikeasti saanut valmiiksi viime aikoina: pannulappu.

2. Ihanaa postia Merrulilta ja hänen tyttäriltään: pantteri, kortteja, kaunista kangasta, lehti täynnä ideoita. Tuhannesti kiitoksia!

3. Pikkupompuloita tekeillä lapsen kaulahuiviin.
Idea tästä.

4. Tove Janssonin Vaarallinen matka. Tästä me tykätään. Ja tuosta kaupan ruukkubasilikasta myös, se on viihtynyt keittiön ikkunalla Kartio-lasissa jo viikkoja!

5. Lapsi osti Silja Linen mainoshylkeen (vai norpan?) kirpparilta omilla rahoilla. Seuraava säästökohdekin on jo päätetty, ja säästössä on kuulkaa "ainakin kaksi sataa"... Kelpais mullekin.

Kaunista viikonloppua kaikille!

***

Some random shots from the last week of April:

1. One of the few things I've actually managed to finish lately: potholders.

2. Lovely mail from Merruli and her daughters: the longed-for panther, postcards, beautiful fabric, and a magazine full of great ideas. Thank you so much!

3. Making pom poms for her spring scarf. I got the idea from this.

4. We love A Dangerous Journey by Tove Jansson. Beautiful illustrations, and a great story too.

5. She bought a baby seal from a flea market with her own money, and has already decided what to buy next. According to her, her savings amount to "at least two hundred" already... I could use some of that, too!

Have a beautiful weekend!

25 April 2012

tänään / today





Aamulla voin huonosti enkä jaksanut tehdä oikein mitään. Eräs puolestaan jaksoi tehdä kaikenlaista kun silmä vältti. Hiljaisuus olisi pitänyt ottaa varoittavana merkkinä. Mutta ihan hyvä päivä tästä lopulta kumminkin tuli.

***

In the morning I was feeling ill and up for nothing. She, on the other hand, was feeling up for anything, especially no good. The silence should've been a warning sign. It turned out to be a pretty good day anyway.









23 April 2012

toimia







Viime viikolla yhtenä aamuna meillä oli kiire. Aurinko paistoi, maa oli paljastanut kaikki aarteensa: kivet joita kerätä, kepit joilla huitoa, kukat joita toimia. Mutta meillä oli määränpää, sanoin että huomenna, huomenna tullaan koko aamuksi tähän näin vaan, tutkimaan kaikkea mitä halutaan. Seuraavana päivänä satoi lunta, lapsen nenä alkoi vuotaa, lumi muuttui vedeksi. Ja seuraavanakin päivänä, lisää vain, vettä nenästä ja taivaalta, ajattelin kukkia ja korvia. Että toivottavasti vesi menee kukille, toivottavasti se ei mene korviin. Lapsi haluaa nukkua yöt minun vieressä, arvatkaa nukunko. Ja on ollut muutakin, kaikenlaista, niin että ei olla päästy katsomaan, miten kukat nyt voivat, joko ne ovat niin isoja että kannattaisi toimia. Olen ajatellut sitä aamua, sitä kiirettä. Että oliko se sittenkään todellinen.

***

One morning we were in a hurry. It was sunny, the earth had revealed all its treasures: stones to collect, sticks to wave in the air, flowers to tick. But we had a destination, I said tomorrow, tomorrow we'll come here and stay all morning and explore, study everything we want to. The next day it snowed, her nose started running, the snow turned into rain. And the next day, even more of water from the nose, from the sky, and I thought about flowers and ears. I hoped the water would reach the flowers, and that it wouldn't reach her ears. She wants to sleep against my tummy now, guess if I'm able to sleep much. And other things too, all kinds of things, so we haven't had the chance to go see if the flowers have grown enough to be ticked. I've been thinking about that morning. About the hurry, was it really real.

19 April 2012

good bones




Aika rientää, aivan yhtäkkiä huhtikuun puoliväli on ohitettu. Kaikenlaisia päiviä. Ihan tavallisia, päiviä joina käydään puistossa, kirjastossa, mitä milloinkin; leivotaan isille leipää tai vieraille kakku, askarrellaan maitotölkistä eläinlelukauppa, muovaillaan kaikki viidakon eläimet, luetaan Roald Dahlin Suunnattoman suuri krokotiili uudestaan ja uudestaan, kiikutaan lastenkiikussa pihalla. Sairaalapäiviä, joista on tullut jo niin arkea että lapsi kurkistelee empimättä kaikkiin huoneisiin joiden ovi on auki, kyselee että onko teillä täällä leluja ja millaisia. Päiviä joina käy vieraita ja asunnossa haukkuu koira ja lapsi saa myöhästyneen syntymäpäivälahjan, soittorasian täynnä lasten koruja. Päiviä joina otetaan rennosti, katsellaan korurasian tanssivaa balleriinaa, nukutaan yhdessä päiväunet niin että lapsi nukkuu ja minä torkun Tyrskyt kädessä, kuuntelen Näsijärveltä puhaltavaa tuulta joka kolistelee humistelee ikkunoita. Päiviä, omituisia päiviä, joina on vuoroin kevät ja aurinko, vuoroin talvi ja lunta tulee vaakatasossa. Päiviä joina ostetaan kaupasta kettunaamari, ja kotona huomataankin että on vahingossa ostettu kaksi, niin että yhden ketun sijasta meitä viilettääkin kaksi kettua yhdessä ja kurkistelee naamarin takaa toisiaan. Päiviä joina näkee joutsenparin ja kurkiauran kohtaavan toisensa taivaalla illansuussa ja ajattelee kesää, lämpöä.

Tykkään siitä, miten ilta-aurinko tulee keittiöön. Laitan ruokaa ja kylven auringossa tai keksin jotain muuta keittiöpuuhaa jos ei ole ruokaa laitettavana. Koko talven haaveilin kesäiltojen auringoista parvekkeella, se antaa länteen ja siitä näkee järvelle, mutta ne jäävät nyt tämän kodin osalta kokematta. Onneksi on nämä kevätillat.

Asuntoa etsitään, taas. Lapsi sanoo, että koko ajan me vaan muutetaan kotia. Tämä tuleva on hänelle jo neljäs. Siksi, hänen vuokseen etupäässä, ensin ajateltiin, että ostettaisiin oma, mutta ei se tällä aikataululla ja budjetilla ollut kovin järkevä vaihtoehto. Päädyttiin sitten säästäjän ratkaisuun: edullinen, sopivan pienisuuri hyväluinen asunto kivalla paikalla on jo katsottuna, mutta pari mutkaa on matkalta vielä selvitettävä. Kunpa ne selviäisivät pian, olisi yksi asia mielestä pois. Jotenkin tämä muutto on nyt yhtä aikaa kovin iloinen ja vähän vaikea asia.

Koitan ajatella, että tämmöistä tämä elämä nyt vielä hetken on, eikä se haittaa. Yhdessä ollaan osoitteesta huolimatta, ja sehän se tärkeintä on, olla lähellä, olla tukena, rakastaa.

16 April 2012

kuuntelin pianokonserttoa ja ajattelin kukkia





Luin kirjan, joka melkein sai minut itkemään. Kukkien kieli, kaunis tarina, kaunis ajatus. Olisin pitänyt siitä enemmän jos ei olisi tarvinnut kiirehtiä. En pidä kiireessä lukemisesta, kirjasta täytyy voida nautiskella. Muistin itseni siitä kirjasta, vuosia sitten, myös muutama vuosi sitten. Muistaako hän sen vielä. Voiko olla, että niin pieni voisi muistaa, jossakin syvällä itsessään, siellä mitä ei ymmärrä. Millaista se oli, miten väsynyt olin. Että yritän korvata sen joka päivä. (Itkin minä vähän.) Illalla myöhään katsoin itseäni peilistä enkä muistanut olinko pessyt hampaat. Milloin olin viimeksi pessyt hampaat. Onko siitä tullut niin automaattista etten muista, vai olenko pessyt niin kovasti lapsen hampaita että olen kuvitellut pesseeni omatkin. Eihän voi olla etten ole pessyt. Muistin tytön koulusta, hiljaisen, kiltin. Sen miten hän kerran paljasti: Saa nähdä mitä hammaslääkäri sanoo. En oo pessy hampaitani kuukausiin. Se oli kai hänen teinikapinansa.

PS. Kiitos sinulle, kukkaistyttö, suloisesta piristyksestä, yllätyspostista! Join jo hyvää teetä samalla kun kuuntelin naapurin huiman upeaa pianokonserttoa ja ajattelin kukkia, jotka pitäisi kastella.

***

I read a book that almost made me cry. The Language of Flowers; a beautiful story, a beautiful thought. I would have liked it better if I hadn't had to rush it. A week is not enough for reading a good book, enjoying it. I don't know what the library people are thinking. I remembered myself from that book, many years ago, and a few years ago too. Does she still remember. Can such a small thing, a tiny little baby, remember it somewhere deep inside her. How it was, how tired I was. Something I try to make up for every day. (I did cry a little.) At night I found myself staring at the bathroom mirror and wondering if I had brushed my teeth. When it was that I last brushed my teeth. Has it become such a self-evident thing I don't remember doing it. Or have I just been brushing her teeth so much I have started to think I've done my own, too. It can't be that I haven't brushed at all. I remembered that girl from school, she was the nice, quiet kind. Once she revealed a dirty little secret: Wonder what the dentist will say. I haven't brushed my teeth in months. I guess it was her teenage rebellion.

PS. Thank you, sweet flower girl, for your lovely surprise letter! I had some of that tea you sent, it was delightful, having tea, listening to my neighbour playing beautiful songs on the piano, thinking about flowers that need to be watered.

15 April 2012

asioita joista
























pidän:

Uusi roosanvärinen kevättakki. En olisi itse valinnut tuota väriä, ei, olisin katsonut kangasta ihastellen ja ottanut jonkun tylsän, ehkä tummansinisen tai mustan. Onneksi annoin Olinan valita, sanoin että haluan sen yllätyksenä, ja miten ihana yllätys. Täydellinen. Ensimmäinen mittatilaustakkini, vaan ei varmasti viimeinen: ensimmäinen takkini, joka istuu täydellisesti, jossa ei ole jo valmiiksi liian lyhyet hihat, ja joka on ihan minun näköinen. Kiitos sinulle, sinä taitava käsityöläinen, upeasta yllätyksestä, täydellisestä takista.

Yhtäkkiä kovasti suomalaisesta musiikista. Siitä, että tykkäämme lapsen kanssa samoista lauluista. Hoilataan yhdessä Chisun biisiä Vapaa ja yksin, miten mahtavat lyriikat, ajattelen minä, ja lapsi rakastaa sitä että siinä on joku sarvipäinen -- ehkä Bambin isä? Miehen työpaikalla kuulemma hoilataan yhdessä Jukka Poikaa, Älä nyt tyri raikaa kun tehdään jotain kieli keskellä suuta, keskittyneesti. Heh. Ja veljen bändiltä on tulossa tänä vuonna uusi levy, en jaksaisi odottaa.

Siitä, että lähikaupasta saa nykyään luomujauhelihaa. Ja että löysin kaupan, jossa tuntuu olevan ehtymätön valikoima kananmunia (en kyllä paljasta mikä!) ja sain leivottua herkullisen pavlovan sunnuntaiaamiaiseksi.

Ja tästä uudesta lastenkirppiksestä Tammelassa, voi miten mahtavaa että tuommoinen on, olen koko talven puhunut miehelle että semmoinen pitäisi olla keskustan tuntumassa, että jos olisi sen alan osaamista niin avaisin semmoisen itse. Ja nyt kun Peikonpesä on, lähden sieltä joka kerta toivoen että olisi vauva tulossa, siellä on niin suloisia vauvanvaatteita ja tarvikkeita. Ja paljon muuta myös, tulee kuulkaa kalliiksi pitää siellä pöytää kun joka kertaa lähtee kassit täynnä tavaraa kotiin... Käykäähän kurkistamassa jos olette kaupungissa!

***

Things I like lately:

My new soft pink spring jacket. Made according to my wishes and measurements by the wonderful, talented Olina, who also chose the beautiful fabrics. I gave the choice to her, because I would have chosen something boring like navy blue or black. It fits perfectly, looks oh-so-pretty, and I love it! Thank you, Olina!

My new chair, bought at an online auction after a long search for something like it, in front of the window. The perfect place for sitting, knitting and dreaming.

Finding a grocery store that seems to have an endless supply of organic eggs even now that every other store seems to have run out of eggs of any sort. (Because of the new EU legislation that forbids keeping the hens in tiny cages, lots of producers in Finland have had to shut down). And being able to make a Pavlova for our Sunday breakfast!

13 April 2012

to be three


Aina ei ole helppoa olla kolme. Ei ainakaan, jos äiti muovailee ensin aivan vääränlaisen delfiinin, sitten muovailuvaha ei tule ulos purkista, ja lisäksi on vielä perinyt äitinsä luonnon: on äkkikiukustuva, isoääninen ja möksähtelevä. Ja kaiken kukkuraksi yksi vielä nauraa silmät vedessä räpsiessään kuvia. Ymmärrän kyllä, ihan tosi, ei se ole niin helppoa.

Räjähtelevää, pirskahtelevaa iloa ja naurua viikonloppuunne!

***

... is not always very heaven. Especially if mommy makes the wrong kind of dolphin out of play-doh, you can't get any dough out of the can yourself, and you've inherited your mother's nature; impatience, loudness, sulking. On top of it all, add a certain someone who's laughing her eyes out while snapping photos -- it's not so easy to be three, I know.

Have a wonderful weekend of good laughs and together-time, everyone!

11 April 2012

finland in spring








1. Parhalahti, Pyhäjoki
2. On the road somewhere in Ostrobothnia
3. Seinäjoki
4. Kalajoki
5. My dream house & garden
6. Ilmajoki
7. Jalasjärvi

Paras tapa viihtyä koko kuuden tunnin ajomatkan on kamera kädessä. Kuvasin ihan kaiken. (Vähän enemmän autokuvia löytyy täältä, ja on siellä muitakin.)

Unelmaloma olisi oikeastaan sellainen, että olisi rajattomasti aikaa, alla ilmastoitu auto, ei suunnitelmia ja ympärillä Suomen kesä. Täällä olisi ihan rajattomasti nähtävää, jos voisi aina pysähtyä siellä missä näyttää kiinnostavalta ja kauniilta.

***

The best way to entertain oneself (and sometimes even the people with you) on a six-hour car drive is taking photos of everything you see. (You can find some more out-of-the-car-window photos here.)

My dream holiday: no plans, lots of time, a car with air-conditioning. Driving around Finland in summer, stopping wherever it looks beautiful and inspiring.

10 April 2012
























Sitä tietää olleensa juuri sopivasti lomalla, kun palatessa mukana on mukavat muistot ja levännyt mieli sekä onni siitä, että on jälleen kotona.

***

You know you've been away for exactly the right amount of time when you come back with fond memories and a relaxed spirit, but also with a sense of overwhelming happiness to be back  home again.