19 April 2012

good bones




Aika rientää, aivan yhtäkkiä huhtikuun puoliväli on ohitettu. Kaikenlaisia päiviä. Ihan tavallisia, päiviä joina käydään puistossa, kirjastossa, mitä milloinkin; leivotaan isille leipää tai vieraille kakku, askarrellaan maitotölkistä eläinlelukauppa, muovaillaan kaikki viidakon eläimet, luetaan Roald Dahlin Suunnattoman suuri krokotiili uudestaan ja uudestaan, kiikutaan lastenkiikussa pihalla. Sairaalapäiviä, joista on tullut jo niin arkea että lapsi kurkistelee empimättä kaikkiin huoneisiin joiden ovi on auki, kyselee että onko teillä täällä leluja ja millaisia. Päiviä joina käy vieraita ja asunnossa haukkuu koira ja lapsi saa myöhästyneen syntymäpäivälahjan, soittorasian täynnä lasten koruja. Päiviä joina otetaan rennosti, katsellaan korurasian tanssivaa balleriinaa, nukutaan yhdessä päiväunet niin että lapsi nukkuu ja minä torkun Tyrskyt kädessä, kuuntelen Näsijärveltä puhaltavaa tuulta joka kolistelee humistelee ikkunoita. Päiviä, omituisia päiviä, joina on vuoroin kevät ja aurinko, vuoroin talvi ja lunta tulee vaakatasossa. Päiviä joina ostetaan kaupasta kettunaamari, ja kotona huomataankin että on vahingossa ostettu kaksi, niin että yhden ketun sijasta meitä viilettääkin kaksi kettua yhdessä ja kurkistelee naamarin takaa toisiaan. Päiviä joina näkee joutsenparin ja kurkiauran kohtaavan toisensa taivaalla illansuussa ja ajattelee kesää, lämpöä.

Tykkään siitä, miten ilta-aurinko tulee keittiöön. Laitan ruokaa ja kylven auringossa tai keksin jotain muuta keittiöpuuhaa jos ei ole ruokaa laitettavana. Koko talven haaveilin kesäiltojen auringoista parvekkeella, se antaa länteen ja siitä näkee järvelle, mutta ne jäävät nyt tämän kodin osalta kokematta. Onneksi on nämä kevätillat.

Asuntoa etsitään, taas. Lapsi sanoo, että koko ajan me vaan muutetaan kotia. Tämä tuleva on hänelle jo neljäs. Siksi, hänen vuokseen etupäässä, ensin ajateltiin, että ostettaisiin oma, mutta ei se tällä aikataululla ja budjetilla ollut kovin järkevä vaihtoehto. Päädyttiin sitten säästäjän ratkaisuun: edullinen, sopivan pienisuuri hyväluinen asunto kivalla paikalla on jo katsottuna, mutta pari mutkaa on matkalta vielä selvitettävä. Kunpa ne selviäisivät pian, olisi yksi asia mielestä pois. Jotenkin tämä muutto on nyt yhtä aikaa kovin iloinen ja vähän vaikea asia.

Koitan ajatella, että tämmöistä tämä elämä nyt vielä hetken on, eikä se haittaa. Yhdessä ollaan osoitteesta huolimatta, ja sehän se tärkeintä on, olla lähellä, olla tukena, rakastaa.

9 comments:

Satu said...

Toivon mutkiin pikaista selkeyttä! Ihana teksti.

Joola said...

Mutkissa mukana ja myötämäkeä toivomassa! Kaunis ihana kirjoitus. Hyvää yötä ja huomenia.

Kirjailijatar said...

Tosi kaunis kirjoitus, johon jäin viipyilemään pitkäksi aikaa. Tuli niin mieleen omat vuodet kotona, lapsen ja lasten kanssa. Se miten oli aikaa nähdä ja havaita. Nykyään on usein liian vähän aikaa, jotta osaisi pysähtyä ja nauttia kahden ketun kirmailuista.

Vai uusi koti. Ihanasti kirjoitit, että se on hyväluinen. Toivottavasti pääsette juuri tuohon kotiin.

Mirva said...

Satu, pikku hiljaa selkenee! Kiitos sinulle!

Joola, kiitos kun olet mukana, ja kiitos sanoistasi! Levollista, kaunista viikonloppua sinulle!

Kirjailijatar, se on niin hassua, miten vasta nyt kun tämä aika on lopuillaan, alkaa taas muistaa sen alkuaikojen ihastuksen kotonaoloon, sen erityisyyden. Voi kun saisi ollakin näin vaan aina. Uusi koti, uusi kaupunki, uudet kujeet -- ehkä se ajatus onkin saanut minut taas tarkkailemaan tätä lähiympäristöä ja arkea täällä Tampereella ihan eri tavalla. Toivon totta tosiaan, että tuleva kotimme olisi juuri tuo -- en vähiten siksi, että sitten ei tarvitsisi enää etsiä.

Anonymous said...

heipsan! Olen seuraillut blogiasi aina silloin tällöin ja nyt en malta olla kommentoimatta. Kirjoitat tosiaan niin ihanasti että olet varmaan oivaltanut mikä tässä hetkessä on tärkeintä. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Ja kotihan on aina siellä missä sydän on. t. täti pohjanmaalta

Good night, Olivia said...

I used google translater, and that's always a lot of fun. Between Finnish and Norwegian it always comes out quite surreal. But - I do see that we share the same sun. And I wish you a lovely weekend,
Lilli :)

un arc-en-ciel dans le lavabo said...

well i can't read you (i'm not used to use any online trnaslator , because they usually give such strange trnaslations !!) but since i'm especially visual, i want to say i love that sunset (or sunrise ?!) in the window !
anyway... i was not sure you would read my answer under the comment you posted on my blog about the no knead bread... i would say the oven cocotte i baked my bread in is just over 2 liters of content, but make sure the pot you have the dough rising in a warm surrounding in is BIGGER than that. Mine is 3 liters. happy bread making to you & a nice weekend x

leena said...

Kaunis valo siellä kodissanne on.
Muuttamisasiat on aika työläitä, toivottavasti teidän asuntomutkat pian selviävät.

Mirva said...

täti pohjanmaalta, kiitos sanoistasi, niistä tuli semmoinen hyvin lämmin olo, ja kiitollisuus. Kyllä me innoissamme olemme muutosta, varsinkin kaupungin vaihtumisen suhteen, mutta aina se on haikeaa myös.

Lilli, I know the google translator doesn't work with Finnish, but sometimes I just don't have the energy or the time or the words to write in two languages -- I hope you'll understand, you and all my English speaking readers. Hope your weekend was full of sunlight and idleness!

Valerie, thank you! For your lovely words on the sunset photo, and the baking advice! I'll be sure to bake that bread in the coming week!

leena, minäkin tykkään tämä asunnon valosta. Mutta varmasti tykkään siitä uudestakin, kunhan mutkat on oiottu suoriksi!