16 April 2012

kuuntelin pianokonserttoa ja ajattelin kukkia





Luin kirjan, joka melkein sai minut itkemään. Kukkien kieli, kaunis tarina, kaunis ajatus. Olisin pitänyt siitä enemmän jos ei olisi tarvinnut kiirehtiä. En pidä kiireessä lukemisesta, kirjasta täytyy voida nautiskella. Muistin itseni siitä kirjasta, vuosia sitten, myös muutama vuosi sitten. Muistaako hän sen vielä. Voiko olla, että niin pieni voisi muistaa, jossakin syvällä itsessään, siellä mitä ei ymmärrä. Millaista se oli, miten väsynyt olin. Että yritän korvata sen joka päivä. (Itkin minä vähän.) Illalla myöhään katsoin itseäni peilistä enkä muistanut olinko pessyt hampaat. Milloin olin viimeksi pessyt hampaat. Onko siitä tullut niin automaattista etten muista, vai olenko pessyt niin kovasti lapsen hampaita että olen kuvitellut pesseeni omatkin. Eihän voi olla etten ole pessyt. Muistin tytön koulusta, hiljaisen, kiltin. Sen miten hän kerran paljasti: Saa nähdä mitä hammaslääkäri sanoo. En oo pessy hampaitani kuukausiin. Se oli kai hänen teinikapinansa.

PS. Kiitos sinulle, kukkaistyttö, suloisesta piristyksestä, yllätyspostista! Join jo hyvää teetä samalla kun kuuntelin naapurin huiman upeaa pianokonserttoa ja ajattelin kukkia, jotka pitäisi kastella.

***

I read a book that almost made me cry. The Language of Flowers; a beautiful story, a beautiful thought. I would have liked it better if I hadn't had to rush it. A week is not enough for reading a good book, enjoying it. I don't know what the library people are thinking. I remembered myself from that book, many years ago, and a few years ago too. Does she still remember. Can such a small thing, a tiny little baby, remember it somewhere deep inside her. How it was, how tired I was. Something I try to make up for every day. (I did cry a little.) At night I found myself staring at the bathroom mirror and wondering if I had brushed my teeth. When it was that I last brushed my teeth. Has it become such a self-evident thing I don't remember doing it. Or have I just been brushing her teeth so much I have started to think I've done my own, too. It can't be that I haven't brushed at all. I remembered that girl from school, she was the nice, quiet kind. Once she revealed a dirty little secret: Wonder what the dentist will say. I haven't brushed my teeth in months. I guess it was her teenage rebellion.

PS. Thank you, sweet flower girl, for your lovely surprise letter! I had some of that tea you sent, it was delightful, having tea, listening to my neighbour playing beautiful songs on the piano, thinking about flowers that need to be watered.

7 comments:

Ilona said...

Ole hyvä! Kiitos sinulle, kun olet olemassa hyvänä postinsaajana.

Olina said...

Voi Mirva. Tahtoisin sanoa, että tiedän, ymmärrän.

(Kirjoitin tähän muutakin, ja pyyhin pois, en halunnutkaan sanoa julkisesti. Sen haluan kuitenkin julkisestikin sanoa, että ihailen sinua, että pystyt aiheesta puhumaan.)

Kiitos kirjavinkistä.

Mirva said...

Ilona, heh, hyvä postinsaaja. Juuri tänään teki hyvää kuulla olevansa hyvä jossakin!

Olina, kiitos että sanoit, mitä sanoit. Ja ajatuksista myös. Pakko sanoa, että tästä on minusta puhuttava. Tuo kirjakin on hyvä esimerkki siitä, miksi asiasta pitäisi puhua. Paljon paljon enemmän kuin siitä puhutaan. Lue ihmeessä!

milla said...

Pidän kirjan mielessä. Luen sen joku päivä.
Joskus joku kirja kolahtaa vaan todella kovasti ja se jää mylläämään sisälle pitkäksi aikaa. Sieltä löytää jotain itsestään.

Mirva said...

milla, suosittelen kyllä! Ihan älyttömästi tämä ei kolahtanut, jäi vähän semmoinen ahmittu olo, kun ei saanut rauhassa lukea. Luulen, että ajan kanssa olisin tykännyt enemmän.

Andrea said...

So lovely to receive things in the post. Tea especially! x

Mirva said...

Andrea, I agree! :)