10 April 2012
























Sitä tietää olleensa juuri sopivasti lomalla, kun palatessa mukana on mukavat muistot ja levännyt mieli sekä onni siitä, että on jälleen kotona.

***

You know you've been away for exactly the right amount of time when you come back with fond memories and a relaxed spirit, but also with a sense of overwhelming happiness to be back  home again.

11 comments:

milla said...

Totta joka sana!

Maria said...

Joo ihanasti lomaolo sen jälkeenkin.
Yhdyn Millaan!

Homsantuu said...

ihana pyöräilykuva :)

Sirpa said...

Heip! Tietokoneettoman pääsiäistauon jälkeen intoa piukassa taas blogien parissa, joten onnellisen pääsiäisen jälkitoivotusten myötä vastailen nyt parin postauksen takaisiin kysymyksiinkin!

Odotan kesää, lomaa. Pidän tänä vuonna lomaa noin kaksi kuukautta. Osa siitä on palkatonta, mutta elämä on... ei kaikkea saa rahalla.

Viimeksi tein itse kolmevuotiaalleni kevätpipon, kevyestä vaaleanlilasta puuvillasta, kukkasilla koristettuna. Oli mieleinen.

Alastonkuvia, Virpi Hämeen-Anttilalta. Sopivan kevyttä ja dramaattista nykyiseen mielentilaan.

Matkustaisin Nicaraguaan. En ikinä ole käynyt siellä päinkään, ja jo maan nimi kuulostaa salaperäiseltä ja eksoottiselta...

Kuuntelen Adelea. Autoa ajaessani, tai muuten omina hetkinä. Pystyn samaistumaan teksteihin ja laulun tunteeseen enemmän kuin kenenkään muun lauluntekijän pitkiin aikoihin, ja se on iso asia.

Lempiblogini on tämä, muutaman muun ohella. Vilppumaan jengin touhuja seuraan usein, samoin Nurja-poppoon keväänodotusta.

Kesä. Voisin palata tuohon ensimmäisen kysymyksen vastaukseen... Pitkät rauhalliset kesäaamut, kun kenenkään ei tarvitse kiirehtiä minnekään. Mies kuorsaa vieressä, esikoinen huoneessaan ja kuopus kömpii jossain vaiheessa viereen. Näistä aamusista elän talven yli.

Itkupilli olen, kyynelehdin jatkuvasti milloin mistäkin. Isosti suuresta huolesta itkin joulukuussa, kun kuopus joutui sairaalaan. Hiukan pienemmästi hänen tervehtyessään. :-)

Eniten kotona olen kotona. Tämä on ensimmäinen kotini, joka on alunperin vain minun, oma kotini. jo yli 10 vuotta asuttu, mutta rakkain paikka maailmassa.

En haluaisi luopua lasten vauva-ajan tavaroista, joita olenkin säilönyt pari laatikollista. Äitinä tietänet miksi. Vanhempieni häälahjaksi aikoinaan saaneet astiastot ovat myös aarteita. Mieheni rakentelee ja nikkaroi myös kaikenlaista kaunista, mistä en ikinä luopuisi.

Ostin vaatteita koko poppoolle, kun muksujen kaikki kevätvetimet tekivät turhankin paljon oikeutta hujahtaneille säärille ja käsivarsille. Miehelle kengät salibandyyn ja itselleni korvakorut, ihan jo periaatteesta.

Tulipas pitkä postaus, mutta hauskaa näitä oli miettiä. Ihanaa päivää Sinulle!

Solen said...

Reisussa on kiva olla mutta kotona vielä kivempi, vai miten se meni? Mutta kyllä, olen samaa mieltä, kotiin on mukava palata.

Sympaattinen pupunen :)

Olina said...

Pyöräilijä! Oooh! Muutenkin ihan mielettömät kuvat taas.

(Sulle on postissa postia toivottavasti tänään tai viimeistään huomenna:))

Ilona said...

Ohhoh, rohkea pyöräilijä. Huikea hetki, huikea kuva!

Niina said...

Oi,onpas kauniita kuvia ja tunnelmia! Näyttää kyllä ihanalta lomalta:) Ja mmm,tuo kakku..apua..:)

Mirva said...

Milla, :)

Maria, on, on!

Homsantuu, kiitos!

Sirpa, kiva kun vastasit! Adelea pitäisikin kuunnella useammin, minä tykkään myös! Nyt on kylläkin Chisu-vaihe menossa. Odottamasi kuulostaa ihanalta, jotain tuommoista minäkin odotan tältä kesältä...

Solen, pupunen on minun vanhoja kerhotuotoksia, alkaa olla kolmikymppinen siis! :)

Olina, kiitos, ja voi miten jännittää!

Ilona, kiitos! Ja kyllä siellä vielä mönkijöilläkin ajeltiin, joten hyvin kesti jää pyörän myös!

Niina, kiitos! Pavlova on niin hyvää, ja se miten se oikein sulaa suussa, sitä ei tarvi edes pureskella... Voi kun saisi jostain käsiinsä kananmunia, pian! Tahtoo lisää! :)

Jonna said...

Niin kauniita kuvia blogissasi :)

Mirva said...

Jonna, kiitos :)