15 May 2012

vihreän kaikki sävyt







Valmistaudumme kesään viettämällä siestaa iltapäivän aurinkoisimpina tunteina. Minä sisustan öisin uutta kotia mielessäni niin, etten saa kiinni kirjansivuista tai unesta. Jostain syystä en uskalla pestä vielä ihan kaikkia talvisuojavarusteita, epäilen hiukan takatalvivaaraa.


PS. Tässä piti myös lukea nämä:
"Äiti, onhan siellä uujessa kojissakin kirjasto?" (hyvin huolestuneeseen sävyyn)
ja
"Äiti enpä olis ikinä uskonut, että sinä tekisit näin pahaa ruokaa." (pinaattikeittoa maistaessa)


Ei ollut illalla enää pää mukana, jäivät.

***

We've already set our siesta-time on summer mode, sleeping through the sunniest parts of the afternoon. I stay up late at night, decorating our new home in my mind, unable to read or sleep. For some reason I hesitate to wash all of our winter woolens just yet, there's something in the wind that says still more cold to come. (I hope I'm wrong.) 

7 comments:

Andrea @ little buckles said...

Lovely! Those leggings are fab :)

Anna said...

Viva la siesta! ;)

frost said...

Suloinen tuo viimeinen kuva!
Blogissani on sinulle tunnustus.

marika said...

Kuvissasi on nyt just tä kaikein kaunein vihreä, semmoinen vaalea ei liian tumma, upea kevät vihreä!

Kyllä ne oppi pinattikeiton ja sano hyvää... nam :)

Riikka said...

Mä oon kans sillain taikauskoinen etten voi pestä talvivaatteita kovin aikaisin, koska varmasti sitten tulis takatalvi. Mutta eikö nyt jo olla aika varmasti voiton puolella?

Onneksi kirjasto varmasti löytyy myös uudesta paikasta.

Katja said...

E totesi yksi päivä kasviskeittoa syödessään, että äiti rakas, tämä on pahaa xD Kiitod vain!

Ja voi vohveleita, täytyisi pian tehdä!

Mirva said...

Andrea, aren't they cute! I couldn't believe my luck when I found them, they were handmade by a seamstress and they're one of a kind!

Anna, right on! :)

frost, lämmin kiitos sinulle! Palaan asiaan vielä kunhan ehdin, voi olla että menee ensi kuun puolelle, toivottavasti et pahastu viivästelystä.

marika, kiitos! Joo, muistan tosiaan etten itsekään tykännyt lapsena pinaattikeitosta yhtään, se on varmaan semmoinen lasten perus-inhokki johon totutaan vähän isompana! :)

Riikka, ehkä mää oon liian pohojosesta ko ei vieläkään uskalla! :)

Katja, voi ei! Vielä oikein äiti rakas! Kyllä lapset sitten on ihania... :)