28 June 2012

arkisia asioita





Lomakuvat, vaikka jo kotona ollaankin. Vihreät niityt ja merenrannat pohjoisen tuulineen mielessä yhtäaikaa kotiasioiden kanssa. Mutta päällimmäisenä jo ne arkiset: pyykit, labrat, ruokahuolto, puhelumaratonit terveydenhuollon byrokratiaviidakossa, Solsidanin ekolaatikko, siivous, kukkien kastelu, säilöminen. Keitän perunoita, miten rakastankaan multaisten uusien perunoiden maan tuoksua, pestä niitä puisella juuresharjalla, käsityömessuilta aikoinaan ostetulla, tuntuu jotenkin juhlavalta, vaikka onkin ihan tavallinen torstai.

Lounaaksi uusia perunoita ja raparperilohta, mielessä jo illaksi Annan oikomismoussaka, tuossa nuo herkullisen väriset munakoisot mikron päällä odottelevat itkun aikaa, ja sitten sitä säilöntää: Tädin kasvimaasta saatiin kolme kiloa raparperia kotiintuomisiksi, kaksi kiloa on jo hoidettu, laitettu lohen mausteeksi, leivottu piirakkaan, pakastettu tulevien herkuttelupäivien varalle, vaan yksi odottaa hilloamistaan, en millään löydä viime vuoden reseptiäni, siinä oli muistaakseni inkivääriä ja kanelia, mutta kokeilen sitten tänä vuonna vaniljaa. Ja ekolaatikon sisältöäkin olisi säilöttävänä, ihanan makeita tomaatteja joista tehdä tomaattikastiketta pakkaseen pizzoja ja pastoja varten, ja kurkkuakin niin paljon että osan voisi pilkkoa etikkaan että säilyisi pitempään.

Tämmöisiä keittiöasioita täällä on nyt mielessä, nämä ajatukset ruoan hyvyydestä nosti juuri nyt pintaan tuo Ekovuosi Manhattanilla josta edellisessä postauksessa puhuin, siitä jäi tällä lukukerralla päällimmäiseksi tärkeäksi nämä ruokajutut, puhtaus, ekologisuus, kausiruoka, säilöminen, semmoiset. Sisäinen kasvissyöjäni onkin jo jonkin aikaa pudistellut päätään ruokamme laadulle ja myös lihan määrälle, yleensä sitä on viikonloppuisin mutta nyt ollaan kyllä syöty muulloinkin, ja kaikenlaisia lisäaineita tuntuu olevan joka suupalassa jonka kehoonsa päästää.

Jännä juttu, tuo kirja muuten, miten siitä joka kerta löytyykin uusia juttuja, joihin omassa elämässä voisi kiinnittää huomiota enemmän. Pari vuotta sitten tuon samaisen kirjan innoittamana vaihdettiin lapsen muovivaipat kestosellaisiin, siltä saralta on nyt menossa kuivaksiopetteluhousut (joita ehkä oikeastaan enemmän tarvitsee äiti kuin lapsi), ja nyt oli minun vuoro vaihtaa kestoihin, posti toi kokeilusetin "äidin vaippoja" joiden toimintakyky ja käyttömukavuus ja hygienisyys ja peseminen kyllä vähän epäilyttää mutta:

Mikä on kaikkein vaikeinta, kaikki haluavat tietää.

Onko se eläminen ilman pakkauksia, pyöräileminen kaikkialle, potkupyörällä ajaminen, eläminen ilman jääkaappia vai mikä?

Itse asiassa ei mikään edellä mainituista. Vaikeinta on muuttaa tottumuksiaan. -- pakottaminen itsensä pois totutuilta urilta ja oppiminen elämään toisin. Kaikki sinussa haluaa ainakin jonkin aikaa langeta takaisin vanhoihin uriin. 
--
Kasvukipuja. Mutta mikä on vaihtoehto? Että ei kasva?


- Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla

20 comments:

coco said...

too bad, it is not in english..i can't read it.
mirva, is your place that cold already? your kid is wearing a sweater. wishing you happy summer.
the place you live must be peaceful beautiful place as i see in this post. very nice.

Ilona said...

Ensimmäinen kuva on aivan mahtava, pysäyttävä, haluaisin tuosta postikortin kokoelmaani.

Siinä on tämän kylmän kesän ydin jotenkin, tuo villapaita, aallot ja kaikki.

Ruoka-asioissa nyökkäilen. Kaksi viikkoa sitten olisin vain syyllistänyt itseni tätä lukiessani, mutta nyt omankin ruokapöydän sisältö on lähempänä haluamaani (siis sitä, mitä tekstissäsi kuvailet), joten on helppoa vain nyökkäillä, olla samaa mieltä.

Katja said...

Ruoka-asioista samaa mieltä minäkin ja kestoista. Ostin oman kokeilusettini vuosia sitten, sittemmin olen laajentanut kokoelmaa ja ollut todella tyytyväinen.

Niina said...

Voi miten tyttösi onkaan kasvanut! Niin suloinen villatakissan:)

Minulle on nyt viimeisen kuukauden aikana maistunut tosi huonosti liha,mikä on siis vain hyvä juttu. Kalaa voisin syödä vaikka joka päivä mutta en raaski ostaa sitä kuin silloin tällöin..mutta uudet perunat,oi,niitä ahminkin sitten aivan liian paljon:)

Tuo kirja kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta,olet niin usein sitä jo hehkuttanut että pitää varmaan katsoa olisiko sitä kirjastossa:)
Ostin kirpparilta muutaman kestovaipan tätä uutta kaveria varten ja toivon kovasti,että ne jäävät käyttöön..Pepin kanssa kokeilin mutta kun kaikki oli niin uutta ja omituista,valitsin silloin helpoimmalta tuntuneen vaihtoehdon eli kertakäyttövaipat. Nyt en halua tuhlata rahojani enkä luontoa. Ja niin,suurimmaksi osaksi on vain kyse tuosta tapojen muuttamisesa..että viitsii ja jaksaa tehdä toisin. Yritön kovasti jaksaa ja viitsiä:)

Mirva said...

coco, i'm so sorry, i simply didn't have the time today for writing in english as well. but i talk about food, of fresh organic produce, of canning stuff here. the photos are from last weekend, when we stayed up north at my parents' place. it's only 300 km north from here, but boy was it still cold up there compared to our temperatures! the summer hasn't really even begun in the north just yet...

Mirva said...

Kiitos kuvakommentista, täytyypä miettiä josko joskus kortin tuostakin teettäisin. Raahessa oli vielä älyttömän kylmä verrattuna tänne etelämpään, ei vielä yhtään yli +20 asteen päivää!

Mulla on ollut jo jonkun aikaa ihan älyttömän syyllinen olo näistä ruoka-asioista, mutta kaipa se vähän semmoista on kun on muuttoa ja muuta puuhaa, ettei oikein ehdi kiinnittää asioihin niin paljon huomiota kuin haluaisi. Tuo ekolaatikko sai kyllä niin hyvälle tuulelle jo pelkällä olemisellaan, että taidetaan ottaa tavaksi!

Mirva said...

Kiva kuulla kokemuksia tosiaan! Täytyy katsoa miten nuo omalla kohdalla toimii, toivon että hyvin! Onko sinulla merkki- tai mallisuosituksia tai ylipäätään kokemuksia useamman laisista siteistä?

Mirva said...

En minäkään kyllä oikein lihasta välitä, enemmänkin meillä mies sitä kaipaa vaikka töissä liharuokia syökin. Kala kyllä maistuu, tänään tosin mietin että senkin alkuperään ym. voisi kiinnittää vähän enemmän huomiota...

Meilläkin kestoilu jäi aluksi juuri sen vuoksi, että esikoisen kanssa oli niin paljon muutakin huolehdittavaa ja kaikki niin uutta. A oli jo yli vuoden kun me otettiin vaippoja lainaan kestovaippalainaamosta, ja vaikka alku meni opetellessa niin sen verran ekologinen ajattelu & toisaalta kemikaalien vähäisyys kestovaipoissa vaa'assa painoivat, että ollaan siitä asti jatkettu. "Sekakäyttäjinä" tosin, eli jos on ollut tilanteita ettei jaksa / ehdi pyykätä tms., niin olen kyllä pukenut muovivaipan päälle...

Suosittelen kokemusteni perusteella, että kannattaa kyllä ostaa paljon kaikenlaisia kestoja aluksi, käytettynähän niitä on paljon liikkeellä, ja kokeilla mistä tykkää ja mikä toimii. Oman lapsen kohdalla oikeastaan löytyi ne toimivimmat suosikit vasta siinä vaiheessa kun tyttö kävi jo potallakin... :)

Katja said...

Hankin ensin Iguleen kokeilupakkauksen, sittemmin samasta paikasta Nelly-yösiteitä erilaisia, niille on eniten käyttöä. Olen ollut tosi tyytyväinen, flanellimalli on minulle mukavin. Siteet ovat myös todella kestäviä ja kuosit kivoja, tekevät kuukautisista iloisemman asian, jos nyt noin voi sanoa.

sanna said...

Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta olen tosi huono kommentoimaan. Nyt kuitenkaan en malta olla kysymättä: oletko kuukautiskuppiin tutustunut? Itselläni on sekä kuppi että kestositeet käytössä. Kuppi on ihan loistava mielestäni, olo on "vapaampi" kuin (kesto)siteiden kanssa. Siteiden kohdalla itselläni on vähän sama tilanne kuin lapsen kestovaippojen kanssa; reissuun lähdetään kertakäyttöiset mukana. Jotenkin vaan tuollaista pyykkiä ei halua kantaa mukanaan, vaikka sitten onkin hivenen syyllinen olo. Ja Katjan kanssa olen samaa mieltä siitä, että kestojen kanssa on edes hitusen mukavampaa niiden kuosienkin takia, oli kyseessä siteet tai vaipat!

Niin ja kiitos blogistasi. :)

Mirva said...

Kiitos igulee-vinkistä, muistin heti lukeneeni niistä suositteluja muualtakin joskus aikoja sitten, mutta olin ne jo unohtanut. Kivan näköisiä "vaippoja" oli sielläkin! Itse tilasin paketin Tirsokkaalta, ja kun näin niiden kuosit "livenä", ajattelin heti että nämä eivät voi olla piristämättä arkea silloin kun niiden aika on...

Mirva said...

Hei sanna, kiva kun innostuit kommentoimaan, tuli hyvä mieli! :)

Kuukuppia en ole kokeillut, vaikka niitä kyllä eilen silmäilin paikallisessa ekokaupassa. Olen vähän semmoinen, etten oikein tahdo jaksaa ottaa netistä lukemalla asioista selvää, joten käsitykseni kuukupeista perustuu täysin ennakkoluuloihin niiden käytön hankaluudesta. Siksi oli mahtava lukea, että olet kokenut ne vapauttavaksi jutuksi!

Nyt kyllä otan kupeista enemmänkin selvää, ennakkoarvioni kestositeistä nimittäin on, ettei niiden imuteho luultavasti riitä minun kohdallani, enkä niitä tosiaan varmaan reissuunkaan mukaan ottaisi. Mutta kuukuppi siinä rinnalla varmaan jo muuttaisi tilannetta...

Hassua, miten sitä ei tule ajatelleeksikaan, että näitä "vaihtoehtoisia" tapoja voisi olla useampiakin käytössä ns. yhtä aikaa!

Sirpa said...

Kiitos kirjoituksestasi, taaskin! Pistit taas aivojani hyrräämään... niin että KIITOS! Ja ihania, kesäisiä päiviä Sinulle ja joukkueellesi!

Sirpa said...

Hih, vasta pikaisesti kommentoituani ehätin katsoa muitakin kommentteja, ja ihan pakko on palata tuohonkin, kuukautiskuppi-asiaan siis. Itse ystävättären suosituksesta vasta puolisen vuotta sitten vempeleeseen tutustuneena olen ollut täysin myyty: miksei kukaan kertonut mulle näinä menneinä vuosikymmeninä, että tällainenkin mahdollisuus on!? Kestositeiden imuteho on mullekin rutkasti liian pieni, ja kertakäyttöisillä on sitten nämä muut, mieltä vaivaavat asiat... Suosittelen lämpimästi. Luultavimmin saat varata pari-kolme kuukautta aikaa totutteluun, mutta sen jälkeen uskoisin, ettet takaisin vaihda.

Mirva said...

Hei Sirpa, kiva jos jutustani löytyi juurta sinnekin päin. Ja tosiaan, mukava kuulla kokemuksia kupista, niin positiiviselta ja innostuneelta te käyttäjät sen suhteen kuulostatte, että varmasti nyt on pakko kokeilla! Kyselen sitten vaikka täällä vinkkejä, jos en osaa (jos kehtaan)... Kauniita kesäpäiviä sinnekin!

Riikka said...

Mä taas hankin kuukupin joskus vuosi sitten ja sen käyttö ei vaan luonnistunut. Yritin kyllä, usemmankin kuukauden ajan koska olisin halunnut sen käyttöön siirtyä monistakin syistä, mutta kun ei niin ei. Yksilöllistä tämäkin siis.

Tuo siteerattu kohta on niin totta.

Piritta said...

Voi miten ruskea tukka! Ihana kuva kyllä tuo ensimmäinen. Käyn aina täällä hankkimassa ikävän, mutta pian nähdään!

Mirva said...

Kiva että kerroit tästäkin kokemuksesta, Riikka. Kaikki ei vain sovi kaikille, muakin edelleen vähän tämä kuppiasia arveluttaa mutta yritän kyllä kokeilla. En usko, että itselläkään sinni riittää kovin monta kuukautta yrittää, jos tuntuu ettei vain mitenkään toimi, vaikka miten olisi pallon pelastaminen kyseessä!

Mirva said...

Onneksi nähdään jo pian! Minusta tuo tukka näyttää muuten aina kuvissa ruskeammalta kuin onkaan...

Taina said...

Löysin kirjan viime viikolla ja lukiessani sitä se sai miettimään monia asioita. Varsinkin sitä kuinka olemme tottuneet aina elämään, tekemään asioita tietyllä tavalla eikä siittä voi poiketa. Meillä vietettiin tämä viikko ilman televisiota ja täytynee sanoa että jännitti itseäni miten muuta suhtautuvat joutuessaan rikkomaan tottumuksiaan. Mutta viikko antoi paljon enemmän mitä olisimme uskoneetkaan. Kannattaa rikkoa rajoja ja pinttyneitä tottumuksia. Kiitos kirjavinkistä.