24 June 2012

midsummer magic






Ja niin me ajettiin juhannukseksi kotikonnuille, vihreään laakeaan. Huomattiin että kolmen tunnin automatka on huomattavasti lyhyempi kuin kuuden, ja aattoiltana seisoin vyötäröäni myöten järvessä, kylmä vesi kipristeli varpaita puoli tuntia, tunnin, ajattelin veden voimaa, turvauduin siihen. Monia kotiinpaluita yhtä aikaa, tämä seutu, vesi myös. Kohtaan aina sen kotiinpaluun tunteen kun kosketan vettä, yöllä oli lämmintä vain kuusi astetta ja vesikin jo melkein jäätävän kylmää mutta lempeää turvallista silti.

On puhuttu hidastamisesta, leppoistamisesta. Luen jokakesäistä kirjaani, en tiedä miksi siitä on tullut niin kesäkirja, olen lukenut se joka kesä sen jälkeen kun avasin sen ensimmäisen kerran vuonna 2010. Tämä kolauttaa joka kerta:

Eräänä toisena päivänä sillä viikolla suunnittelin vieväni Isabellan puistoon. Hän taapersi vierelläni jalkakäytävällä. Emme lleet kulkeneet puoltakaan korttelia, kun hän pysähtyi leikkimään pienellä ketjulla, joka roikkui vesipostista. Hän taputti ketjua sormellaan niin, että se heilui edestakaisin. Hän odotti kärsivällisesti, kunnes se pysähtyi ja taputti sitä lumoutuneena. Yritin hoputtaa häntä, jotta pääsisimme puistoon.


Hän alkoi itkeä.


Annoin periksi ja hän palasi ketjun luo tökkien sitä kärsivällisesti ja katsellen sen heilumista edestakaisin, kunnes se pysähtyi, ja tökkien sitä jälleen. Halusin kiiruhtaa puistoon, jotta voisimme alkaa pitää hauskaa. Minulta vei ikuisuuden nähdä, että Isabellalla oli jo hauskaa.


Minkä ikäisenä aloin ajatella, että se, minne olin menossa, oli tärkeämpää kuin se, missä jo olin? Milloin aloin uskoa, että tärkein asia siinä, mitä olin tekemässä, oli saada se päätökseen. Osata elää ei ole jotain, mitä meidän on opetettava lapsille. Osata elää on jotain, mitä meidän pitää varoa ottamasta heiltä pois.

-- Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla


Kuvat: 1. vanhat kotikulmat 2. tällä pihalla 3. nämä maisemat 4. laakee 5. juhannusyö tällä mökillä.

***

So we drove back to where we come from, to the land of idyllic green pastures, of midnight sun and crisp cold air, realizing a three-hour drive is much much shorter than a six-hour one. As I stood in the lake, waist deep, for half an hour, an hour maybe, I felt its coldness tickle my toes, I felt the strength of the water around me, it surrounded me, I was relying on it. So many homecomings at once, these views, the water. It's always a homecoming with me and the water, every time I touch its surface, at night it was only plus six degrees and the water was freezing but oh so gentle and safe.

Photos: 1. this was our neighbourhood two years ago, when we lived in the countryside 2. our old garden, now overgrown 3. the view from our old garden 4. endless green pastures near our old hometown 5. midsummer eve at O's parents' cottage.

13 comments:

tinttarus said...

KAunista♥
Niin kaunista, etten löydä yhtään muuta sanaa kertomaan, miten kaunista kuvissasi ja tunnelmisasi täällä on.

Tuo kirja pitää saada luettavaksi. Kosketti tuo pätkä. Viisasta. Ja joskus niin vaikeaa. Miksihän?

Sateenjälkeisen tuoksun keskeltä.

Taina said...

Kauniita kuvia ja ajatuksia!
Viimeinen kuva pysäytti, sitä katsellessa saatoin kuvitella istuvani tuossa tuolissa ihailemassa juhannusyötä. Kiitos tästä hetkestä.

Karen said...

Beautiful photos Mirva - it looks idyllic x

milla said...

Täytyypä minunkin lukea tuo kirja. Nyt on ollut niin levoton mieli, ettei lukemisesta ole tullut mitään. Ehkä sitten lomalla on toisin.

Viimeinen kuva on niin kaunis. Melkein voi kuulla luonnon äänet tai ehkä sen hiljaisuuden.

virkattu lintu said...

Ihana kuvasarja!

Tuohon kirjaan voisin tutustua itsekin. Kiitos vinkistä :)

Riikka said...

Tuo kohta on minullekin jäänyt Beavanin kirjasta mieleen. Ja itse asiassa, olen siteerannut ihan saman kohdan heinäkuussa 2010 omassa blogissani;D Tärkeä asia muistaa, antaa lapsen tutkia ja pysähtyä tsekin tutkimaan.

himalainen said...

Minullekin jäi tuosta kirjasta juuri tuo kohta elämään mieleen, se sellainen itsestä löytyvä hoputtaja, joka luulee, että pitää mennä johonkin, että sitten on kivaa ja hauskaa ja ihanaa, mutta kaikki se onkin tässä, täytyisi vain muistaa olla lapsi ja nähdä ja tuntea.

Oli hyvä tuo kirja, pitäisikin lukea uudestaan. Myös sellainen pieni juttu jäi mieleen, että raahaan nykyään juomaveden töihin aina lasipullossa, jotain lasitölkkiajatuksia siinä kirjassa taisi olla, mutta en nyt enää tarkasti sitä alkuperäistä ajatusta muista edes.

Ihania kesäpäiviä teille! Teidän uusi kaupunki on ihana kesäkaupunki :)

Mirva said...

tinttarus, kiitos. Ja tuosta kiirehtimisestä, luulen että tuommoinen sitku-asenne on meihin rakennettu pikku hiljaa lapsuudesta saakka, siitä on niin vaikea päästä eroon kun on kasvanut siihen ettei saa elää hetkessä. Vaikeaa sen selättäminen tosiaan on.

Taina, kiitos.

Karen, thank you.

milla, suosittelen tosiaan tuota kirjaa! Kuvan ottamisen hetkellä taisi olla ihan hiljaista, aiemmin yöllä käki kukkui tauotta.

virkattu lintu, kiitos. Suosittelen kirjaa tosiaankin!

Riikka, mä mietin tuota kirjoittaessani, olenko siteerannut sitä ennenkin, mutta ehkä se olitkin sinä! :) Minustakin asia on tärkeä, kun sen vain muistaisi arjessa. Kirjan avulla on hyvä välillä muistuttaa.

himalainen, juuri tuota sisäänrakennettua hoputtajaa minäkin tahtoisin hillitä, oppia hillitsemään. Lasipurkkijuttuja tuossa tosiaan oli, ruoan ostamista irtotavarana ja kotiinkuljettamista lasipurkeissa, siinä olisikin fiksu ratkaisu mutta täältä meidän kesäkaupungista ei taida irtotavaraa mistään saada!

Anonymous said...

Kiireettömyys. Hetkeen tarttuminen. Hetkessä eläminen. Tykkään!
-Kristiina-

Katja said...

Minä löysin tuon kirjan vuosi sitten alesta eurolla. Hyllynkoristeena se tähän saakka on ollut, mutta suosituksestasi kaivan sen esille! :)

Mirva said...

Kristiina, noista minäkin tykkään! :)

Katja, lue ehdottomasti, aivan loistava teos, joka kerralla siitä nousee pinnalle uusia tärkeitä ajatuksia.

Malla said...

Niin kaunista, niin kaunista!

Minun pitäisi lukea tuo kirja. Yhdesti aloitin, mutta jäi jostakin syystä kesken, oli muka niin kiire ettei ehtinyt lukea. Jäi harmittamaan, mutta en ole muistanut sitä toiste käsiini etsiä. Nyt muistan.

Mirva said...

Malla, kiitos! :) Suosittelen kirjaa kyllä tosiaan, en ehkä oikein pidä sen kielestä (ehkä syy käännöksessä?) mutta asiasta ja elämäntapamuutosvinkeistä pidän kyllä!