17 July 2012

käpytanssi






Lapsen lempipuisto kaupungissa on se, jossa kasvaa suuria puita ja on paljon käpyjä. Yhtäkkiä ihan keskellä kaupunkia tuommoinen varjopaikka johon voi vetäytyä vähän auringolta piiloon, ottaa tanssiaskelia ja metsästää aarteita. Sillä välin kun minä tanssin sadetansseja (kunpa pisaroisi edes vähän!) lapsi tanssii käpyjen kanssa. Kiintymys käpyihin taidettiin kirjoittaa hänen kehoonsa jo silloin kun kannoin häntä vielä minussa, mukanani, osana minua. Silloin kun me olimme vielä miehen kanssa huumorintajuisia ja meillä oli vielä omia keskinäisiä vitsejämme ja puhuttelimme vatsakumpuni sisällä kasvavaa tyttövauvaa nimellä Uolevi Männynkäpy. En tiedä mitä ajattelimme, kätilöt nauroivat synnytyssalilla kun kysyin että näyttääkö se nyt Männynkävyltä, mutta sen verran viisastuimme ihmisten kauhistelusta ettei hän lopulta saanut sitä nimeä, eihän nyt kukaan äiti tahdo ehdoin tahdoin tehdä lapsestaan leikkikentän outolintua. Mutta käpyjä kodistamme löytää silti kyllä, niitä tulee mukana melkein jokaiselta ulkoilureissulta.


Tänään ei kyllä ulkoilla, kuvat ovat joltakin toiselta päivältä. Tänään me leikitään sadepäivää eikä mennä mihinkään. Oli pakko saada yksi päivä, jolloin ollaan vaan eikä välitetä mitään siitä, että aurinko koittaa houkutella ulos; jolloin leikitään kävyillä ja väritetään ja kudotaan ja laitetaan viikonloppuna pyykätyt vaatteet kaappiin, ja tehdään kaikkea semmoista, mikä jää näinä kesän aurinkopäivinä tekemättä kun lähdetään ulos heti herättyämme. Voi niitä onnekkaita, joiden luona sataa edes joskus. En tiedä onko paljon mitään kesäsadetta ihanampaa, toivoisin semmoista meillekin niin.

10 comments:

Anonymous said...

Kesäsade on ihanaa, mutta rajansa silläkin. Täällä etelässä on satanut liikaakin. On jäänyt pihahommat tekemättä, telttailut telttailematta. Aurinkoista säätä odotellessa.
Sinne sateita toivottaen.
-kristiina-

Merruli said...

Meillä keskimmäisen laatikot ja rasiat on täynnä kiviä , pari viikkoa sitten oli kyllä myös kulhollinen käpyjä, mutta sen siirsin ulkotiloihin.
Muutitte tavallaan hitusen liian aikaisin, täällä näet on vettä riittänyt :o). En muista koska viimeksi on ollut päivä, ettei ainakin iltasella olisi satanut. Pääasiassa vettä on tullut koko päivän ja piha litisee vettä joka askeleella. Sisällä on tullut siivottua, luettua ja istuskeltua koneella, nyt maittaisi taas auringonpaiste tännekin. Ymmärrän täysin tuon auringon paisteen aiheuttaman "stressin", monesti kesä vaatii pakkososiaalisuutta ja syyllisyys iskee jos jumittuu sisätiloihin.

Anna said...

Meidän pitäisi vaihtaa asuinpaikkoja ;) Täällä etelässä jää tosiaan kaikki ulkohommat ja matonpesut jne. tekemättä, kun kokoajan vain sataa. Mansikatkin homehtuvat kasvimaalle ennen kypsymistään ja seinät alkavat kaatua päälle.

Meilläkin keräillään käpyjä aarteina. Onko käpyjen lajilla väliä? Meillä männyn kävyt on ehdottomasti suositumpia.

Ilona said...

Minä tykkään lehtikuusen kävyistä, aivan kuten tyttäresikin pitää kuvista päätellen. :)

Riikka said...

Ihan oikeastiko siellä ei ole satanut yhtään? Ja auringonpaistetta on? Epäreilua...

Mirva said...

Toivotaan että sateet sieltä suuntaavat meille ja aurinko pääsee porottamaan teillä kirkkaalta taivaalta! Kauniita kesäpäiviä sinulle joka tapauksessa!

Mirva said...

Meillä myös on kattava kivikokoelma neidillä, ja hän myös kovasti leikkii niillä: tekee perheitä, jotka puuhailevat kaikenlaista, mm. menevät päiväkotiin ja kouluun (taitaa häntä jo vähän ajatus niistä houkuttaa).

Joo, olen ymmärtänyt että kesäsateiden ystävän olisi ollut syytä jäädä sinne vielä muutamaksi kuukaudeksi! Nautin kyllä tästä kesän lämmöstä ja auringosta täällä, liian kuuma ei sentään ole onneksi ollut, mutta välillä sitä kaipaa taukopäivää auringosta ja kesämenoistakin. Semminkin kun joka päivä tulee juostua vähän joka paikassa juuri sen vuoksi, ettei koskaan tiedä milloin se kesäsadekausi siirtyy tänne rannikollekin...

Mirva said...

Hei vaihdetaan ihmeessä koteja vaikka viikoksi, niin saadaan molemmat vaihtelua asiaan! Meillä tulis mieskin kaupan päälle! :)

Meidän pikku-A tykkää kyllä kaikista kävyistä, erityisesti "pikkiäisistä" eli ihan pikkuruisista.

Mirva said...

Juu, noita lehtikuusenkäpyjä neiti suorastaan rakastaa, kas kun noissa oksissa on ihan niitä vielä kehittymättömiä, pieniä pallukkaisiakin mukana.

Mirva said...

Täällä on juhannuksen jälkeen satanut muistini mukaan kolmena päivänä, juuri niinä, joina meillä on ollut vieraita. Muuten päiväsaikaan on paistellut aurinko, lämmintä on joka päivä enemmän kuin on luvattu ja povatut sateetkin tuntuvat kiertävän kaupungin vähän kauempaa. Joinakin öinä on tainnut sataa kun kattoon on ropissut, mutta aamuksi ovat sateet hellittäneet.

En minäkään tietysti toivo että koko ajan sataisi, eihän se kiva ole. Mutta sadepäivä toisi semmoisen mukavan, "oikeutetun" lepohetken näiden kesäkiireisten päivien keskelle.