23 August 2012

everything's better with a tiara



Meillä itketään kuumetta ja sitä, ettei ole toista lasta täällä kotona leikkikaverina. Äiti ei kuulemma milloinkaan synnytä semmoista.

Yhtenä aamuna pöydällä on lappu, jonka mies on jättänyt itse itselleen. Herätä hänet, siinä lukee. Hän herää suloiseen kahvintuoksuun, mies on alkanut keittää sitä aamuisin hänelle asti. Hän on kiitollinen. Mies purjehtii juuri sinä päivänä, jona sataa kunnolla ensimmäistä kertaa viikkoon.

Nykyään siivoan tiara päässä, onhan se hohdokkaampaa. Pikku hiljaa, salakavalasti täällä on alkanut näyttää melko kodilta.

***

She cries, it's the flu and the fact that she's the only child so there's no one to play with when your ill and can't go out.

One morning there's a note on the table, which he left for himself. It says: Wake her up. When he wakes her up, a delicious smell of coffee fills the rooms, he's started to make enough coffee for her too in the mornings. She's grateful. He goes sailing on the exact day when it rains for the first time in a week.

These days I do the cleaning with a tiara in my hair, it's more brilliant that way. Little by little it has started look like home here.

7 comments:

Riikka said...

Osaisivatpa meidänkin pojat ajatella noin: että on kiva kun on aina leikkikaveri. Sen sijaan tappelevat jatkuvasti. Ei vaan, kyllähän ne tosi riippuvaisiakin ovat toisistaan. Viha-rakkaus-sisarussuhde.

milla said...

Voi toista. Kuumeessa on niin tylsää, kun ei voi mennä ulkona ja muutenkin täytyisi kai ottaa rauhallisemmin ja vielä kipeä olokin! Itse kyllä muistelen, neljän (hups! kolmehan niitä vaan on :D) veljen kanssa kasvaneena, että jos olin kipeä niin eipä ne mulle seuraa jääneet pitämään.. elleivät sitten itse saaneet samaa tautia. Kaikki taitaa tuntua kuumeisena vielä pahemmalta. Lapsilla ja aikuisilla.

Kahvintuoksuun on ihana herätä, kun kaikki on jo valmiina.

Katja said...

Ihana muistilappu! On hyvä tuntea arjessa kuninkaallisuutta. Mieheni tuo lomilla ja viikonloppuisin aamisen sänkyyn, kun tietää että aamut ovat minulle vaikeita.

Paranemista tyttärelle & kodikasta viikonloppua.

Mirva said...

Semmoistahan se tietysti todellisuudessa on sisarusten kanssa. Kyllä mekin veljen kanssa aikoinaan paitsi leikittiin, myös tapeltiin, joskus jopa ihan työkaluilla varustettuna, huh.

Mirva said...

Totta, kuumeisena ihan kaikki on kamalaa. Mutta tätä vauva-asiaa nyt on muutenkin itketty meillä enenevissä määrin jo kohta vuoden. Luulen, että kuva ikiomasta sisaruksesta saattaa olla meidän kolmivuotiaalla aavistuksen liioitellun ruusunpunainen...

Kahvintuoksu on tuoksuista parhaita, jo pelkkä tuoksu herättää kun se purjehtii sisälle uneen.

Mirva said...

Minäkin pidän kovasti mieheni tavasta jättää muistilappuja itselleen ja minulle. Lapsuudenkotini oli lappuviestintäkoti, pitkiä asiallisia lappuja asioista, jotka olisi syytä tehdä. Mies puolestaan kirjoittaa viestejä aina hauskasti tai kauniisti tai molempia.

Sinun miehesi kuulostaa kyllä täydelliseltä aarteelta. Ehkä pitää pyytää omaani lukemaan kommenttisi, sillä aamut ovat vaikeita minullekin. :)

Kaunista viikonloppua sinne!

Katja said...

Mirva, pyydä vain lukemaan. Tämä hyvä on kiertävää sorttia. Opena ollessani minua vanhempi naiskollega kertoi, että hänen miehensä tuo hänelle sänkyyn joka aamu voileivän ja kahvia. Kerroin asiasta omalle miehelleni. Siitä hän sen nappasi, tosin ei joka-aamuiseksi, mutta viikonloput ja lomat. Olen tuosta tosi onnellinen. Helpottaa aamuangstia ja ihan kaikkea.

Suloista sunnuntaita sinne.