21 August 2012

syksyn värit /// the colours of autumn




Syksyn värit ovat musta, harmaa ja hiljaisuus.
Kannoin kainalossani kirjaimia,
tapasin miehen, sanoin
helppo sinuun olisi rakastua,
mutta minun täytyy joutua kadotukseen --
yhtäkkiä
minulla ei ollut enää muuta sanottavaa.
Ota tuulen kädestä kiinni, hyräili korppi,
hyvähän sen oli puhua,
etsin ympäriltäni lauseita mutten näe niitä kirjaimilta.

(Kenties olisi tullut aloittaa joesta:
siitä kuinka puut taipuivat peittämään polun,
aurinko riemastui, kävelty päiväkausia keskitietä.
Jos historia olisi tehnyt syrjähypyn,
olisiko kaikki olennaisesti erilaista?)

Ota kädestä kiinni,
meillä oli toisinaan ollut ongelmia
hahmottaa ero kerronnan ja arjen välillä.
Yritämme palata maan pinnalle:

etsintä elämän pituinen --
sen pituinen myös se, joka löydetään.

(Memorabilia, 2005?)

Olen aina vähän haaveillut salaa runokirjasta. Mies, rakas arjen sankarini, pelasti kaikessa hiljaisuudessa kaikki tiedostoni vanhalta koneeltani joka hajosi viime talvena, teki sen salaa sillä välin kun olimme lapsen kanssa matkoilla. En voi sanoin kuvailla kiitollisuuttani, mutta pystyt varmaan ymmärtämään sen. Kaikki kuvani, opiskelujuttuni, kirjoitusharjoitelmat, nämä runot. Ehkä ainakin puoli kirjallista tarkkaa editointia kaipaavaa sanameditointia. Olen niin onnellinen.

***

While me and the little one were out of town a couple of weeks ago, he managed to save all of my files from my old computer which broke down last winter. All my photos, my Uni notes, my writings, my poetry. Secretly I've always dreamt of writing a collection of poetry, and now I've got all of my past material back, it needs editing but I'm oh-so-happy. My true hero! I can't tell you how grateful I am, but I'm sure you can imagine.

(My poems play with language and words and allusions to such an extent I really don't even want to try to translate them, but the one above is from 2005, I think, and begins: The colours of this autumn are black, grey, and silence.

The colours of this autumn, the beginning of which we're experiencing right at this moment, are much brighter than that, and this is something to be grateful for, too.)

10 comments:

piilomaja said...

Ymmärrän että olet. Tuollainen mies on hyvä. Omani on samanlainen pelastaja ja sankari arjessa.
Älä haaveile enää salaa vaan julkisesti. Laita niitä maailmalle, runoja.

Olina said...

Voi, minä ymmärrän sen! Minun kirjoituksilleni kävi vähän samoin, vanha läppäri kaatui - siitä on aikaa. Vuosi sitten mies vei läppärin työpaikalleen, ja yritti tauoillaan koodata sitä auki. Hän oli onnistumassa, ja sitten, eräänä työaamuna, totesi, että työpaikalla oli käynyt rosvo, ja (muunmuassa) tuo risa läppäri oli viety. Tarina ei lopu tähän: Jokin aika sitten rosvo saatiin kiinni (!!!) ja ihme kyllä, läppäri takaisin (tosin entistä huonommassa kunnossa). Nyt hän yrittää jälleen.

(Mottoni on: Käsikirjoitukset eivät pala. Se on kirjasta Saatana saapuu Moskovaan (ehkä olet lukenut sen?), ja tahdon siihen uskoa.)

Sinun runostasi pidän, kuten olen pitänyt niistä aiemmistakin, joita olet jakanut meille. Etenkin tuo suluissa oleva keskimmäinen kappale kosketti.

Anna said...

I love it!

Ilona said...

Oi, niin hieno tuo "--- musta, harmaa ja hiljaisuus".

Ihana mies sinulla, tai kyllä sen jo tiesinkin. Ihan parhaita tuollaiset. Minulla on sellainen onni, että siitä saakka, kun tietokone on ollut tärkeä harrastusväline, minulla on myös ollut aina mies, joka on koodannut minulle helppokäyttöisen varmuuskopiointijärjestelmän, jolla hurautan koneeni kaiken sisällön asetuksia myöten talteen ainakin pari kertaa kuussa, yleensä kerran viikossa. Se helpotti asioita vanhan koneen kanssa, joka loppuaikanaan kaatuili totaalisesti aika monta kertaa. Olen onnellinen, etten menettänyt mitään.

Omatoimisesti en varmasti olisi viitsinyt tai edes osannut rakentaa alkeellisintakaan varmuuskopiointia, mutta miehet hoitivat asian muutamalla rivillä.

Kiki said...

Kaunista!

Mikä muuten onkaan tuo runsaudenpuu tuossa pöydällä? Se on upea!

Mirva said...

Voi on näitä joskus jossain julkaistukin. Lehdissä. Ja luettu ääneen. Pubeissa ja tapahtumissa ja koulussa ja palkintojenjakotilaisuuksissa. Koko runohomma on vaan vähän jäänyt sen jälkeen kun perheeseemme tuli kolmaskin ihminen. Nyt vähän innostuin taas, kun pelkäsin jo menettäneeni kaiken.

Kiitos kannustuksesta!

Mirva said...

Toivon kovasti onnea ja sinnikkyyttä sinun arkesi sankarille pelastustoimissa! Tunnen tuskasi, myös.

Kiitos kauniista sanoistasi runojeni suhteen. Osa minusta on sitä mieltä, että ne ovat melko noloja, ja kun taas toinen osa ajattelee, että ihan kehityskelpoista tavaraahan ne ovat.

Mirva said...

:)

Mirva said...

Kiitos. Minäkin tykkään tuosta eka rivistä, jos rehellisiä ollaan.

Meilläkin on ulkoinen kovalevy varmuuskopiointia varten, mutten koskaan oikein saa aikaiseksi käyttää sitä. Pitäisi kyllä varmaan...

Onnea ovat miehet, jotka ymmärtävät miten naisen harrastukset pelastetaan! :)

Mirva said...

Kiitos!

Tarkoitatko ruukussa olevaa traakkipuuta vai maljakossa olevaa, marjaisaa oksaa? Tuon oksan alkuperää en kyllä muista, joku pensashan se toki oli, mutta sattumoisin lapsi oli mukana sitä hankkiessa joten kuulemani ei painunut ihan sinne syvimmälle muistin tasolle... :)