28 October 2012

nostalgia


Lokakuun lopun lumiset päivät.
Nämä ovat muistamisen aikoja.
Ovet sulkeutuvat, toiset avautuvat.
Katselen vanhoja maisemia toisin silmin,
ajattelen maisemanreunaan uusia ovia.

***

The snowy days of the end of October.
These are the days of rememberin.
Some doors close for good, others open, slowly, slowly.
I look at our old landscapes with new eyes,
see new doors in the corner of each one.

21 October 2012

päättäminen /// determination






Tajusin, että jos haluan olla ihminen, jolla on laventelintuoksuiset lakanat, viinipullo kaapissa ja koti, johon ystävät voivat spontaanisti tulla, minun pitää varmaan ruveta sellaiseksi. Jos haluaa uutta, on pakko uskaltaa matkustaa, kokeilla, heittäytyä. Unohtaa epävarmuus ja ajatella, että aivan sama, nyt mennään.
- Riikka Pulkkinen (Olivia 10/12)

***

'I realized that if I want to be a person who's got sheets scented with lavender, wine bottles stored in cupboards, and a home that my friends can spontaneously visit any time, I have to become that person. If you want something new, you have to dare to travel, experiment, throw yourself into new things. To forget about insecurity and think: come whatever may, we're going now.' - Finnish author Riikka Pulkkinen in an interview with Olivia, a Finnish women's magazine

PS. I truly enjoyed her novel True, which I read earlier this autumn. I literally couldn't put it down once I grabbed it and started reading. Beautiful, insightful, and so true to life.

20 October 2012

huomen /// good morning





Viikonloppu, yksinolon luksusta. Saako niin sanoa, että nauttii siitä, että saa olla pari päivää ihan yksin, ilman perhettään, että haluaa tämmöistä omaa aikaa vaikka lapsi onkin jo päivähoidossa ja yhteinen aika on entistä vähäisempää? Minä nautin.

Aamulla koti kylpee auringossa ja mieli on ihan kahtiajakautunut: on ihana maata sohvalla hiljaisuudessa, mutta olisi myös mukava lähteä liikkeelle. On kaikenlaisia suunnitelmia kynsienlakkaamisesta ulkona syömiseen. Aion tehdä molempia ihan yksin. Mutta ensin aamupalaksi paahtoleipää ja työkaverilta saatua omenahilloa, alkuviikosta leivotun mustikkapiirakan viimeinen pala ja eilen illalla pakastimeen unohtunutta juustokakun makuista jäätelöä, mmm.

Sanat tuntuvat vielä vähän kömpelöiltä. Kadotin ne ylitseni vyöryneeseen väsymykseen ja syksyn shokkeihin, mutta kyllä ne palaavat. Tänä aamuna ruoho rapisi jalkojen alla, se kuulostaa niin kauniilta. Ihanaa syysviikonloppua sinulle!

***

I'm alone for the weekend, and I must say I'm enjoying it. I have so many plans, and suddenly it's beautifully sunny outside, with the frosty grass and leaves crushing under each step one takes, which I really love -- but the thought of just lazing about at home sounds lovely, too. After a breakfast -- of toast with home-made apple jam (which I got from a workmate), blueberry pie (the last piece left from a pie we made earlier this week), and some left-over ice cream that tastes like cheesecake -- I will have to make my decision: to stay home or cycle to town? Whichever I choose to do, I know I'm going to have a good day. Hope you have a great one, too!

18 October 2012

mustikkamaita /// shades of blueberry






Nää on niitä mustikkamaita.
Mutta ehkä ensi kesänä jo sitten mansikkaa,
ihan niitä omia.

***

Autumny things. Walks in the forests and beaches, dried up pretty flowers, painting and eating blueberry at the same time. Did you know there were so many shades of blueberry? They'll be put up on the wall, as soon as I can find the time to go shopping for frames.

pimeys, sitten valo /// a darkness, then light








ps. toivo

***

ps. there's hope

12 October 2012


Juuri nyt energiaa ei tunnu riittävän mihinkään muuhun kuin unelmiin. Mutta ne ovat hyviä.

***

Right now I don't seem to have the energy for anything else but dreams. Dreams are good.

9 October 2012

mennään /// going






Kaikki vilahtaa ohi, ollaan menossa koko ajan. Ajatukset ovat sirpaleita: Miehen isä lähti viimeiselle matkalleen viime viikolla. Ollaan ajateltu kaikkea mitä ollaan rakastettu. Yhtä taloa erityisesti, voiko rakastaa taloa, ja nyt yhtäkkiä niin kauhean tosissaan. Saadaan lohtua toivosta. Toivotaan niin, että siitä tulisi totta. Lähdetään, taas. Huomenna alkaa loma. Lepo.

ps. Olen ollut hirmuisen iloinen siitä, että löysin tämän bändin. Tämä kaunis on niin juuri nyt.

***

Everything becomes a blur as we fly by, we're going all the time. I think in fragments: His father passed away last week. We think of everything we used to love. Especially a certain house, can you really love a house, and now, suddenly, with such vigour. We find comfort in our hope. Keeping our fingers crossed it will really happen. We're going again, it's autumn break as of tomorrow. Rest.

ps. I'm so happy I found this band. This beautiful song is so right now for us, right now. 

1 October 2012

syyskuun viimeiset /// the end of september







On eräs paikka
ei niin kaukana täältä
jossa sieluni lepää ja mieli on tyyni
kaikkein synkimpänäkin päivänä.

***

There is this place
not too far away from here
where, even on the darkest of days,
my soul rests and I am at peace.