20 October 2012

huomen /// good morning





Viikonloppu, yksinolon luksusta. Saako niin sanoa, että nauttii siitä, että saa olla pari päivää ihan yksin, ilman perhettään, että haluaa tämmöistä omaa aikaa vaikka lapsi onkin jo päivähoidossa ja yhteinen aika on entistä vähäisempää? Minä nautin.

Aamulla koti kylpee auringossa ja mieli on ihan kahtiajakautunut: on ihana maata sohvalla hiljaisuudessa, mutta olisi myös mukava lähteä liikkeelle. On kaikenlaisia suunnitelmia kynsienlakkaamisesta ulkona syömiseen. Aion tehdä molempia ihan yksin. Mutta ensin aamupalaksi paahtoleipää ja työkaverilta saatua omenahilloa, alkuviikosta leivotun mustikkapiirakan viimeinen pala ja eilen illalla pakastimeen unohtunutta juustokakun makuista jäätelöä, mmm.

Sanat tuntuvat vielä vähän kömpelöiltä. Kadotin ne ylitseni vyöryneeseen väsymykseen ja syksyn shokkeihin, mutta kyllä ne palaavat. Tänä aamuna ruoho rapisi jalkojen alla, se kuulostaa niin kauniilta. Ihanaa syysviikonloppua sinulle!

***

I'm alone for the weekend, and I must say I'm enjoying it. I have so many plans, and suddenly it's beautifully sunny outside, with the frosty grass and leaves crushing under each step one takes, which I really love -- but the thought of just lazing about at home sounds lovely, too. After a breakfast -- of toast with home-made apple jam (which I got from a workmate), blueberry pie (the last piece left from a pie we made earlier this week), and some left-over ice cream that tastes like cheesecake -- I will have to make my decision: to stay home or cycle to town? Whichever I choose to do, I know I'm going to have a good day. Hope you have a great one, too!

7 comments:

Ilona said...

Saa sanoa, saa nauttia. Totta kai.

Sanasi selvästi ovat palaamassa, se on hyvä, tuo ruohon rapina -lause kuulostaa ihanalta.

Mulle tuli tästä tekstistä hurjan lämmin olo, kiitos.

Anna said...

Enjoy your weekend!!

Mirva said...

Ilona, kiitos sanoistasi, hyvä jos tästä tuli lämmin olo. Ainakin koitin kuvilla sitä välittää. Ja ne sanat, kyllä ne sieltä, pikku hiljaa.

Mirva said...

Thanks, you too!

piilomaja said...

Oikeastaan olisi väÄrin ellei sitä sanoisi. Sanon sen lapsillenikin, että minulla oli tosi mukavaa täällä kun olitte isän kanssa serkkulassa, esimerkiksi. Se on niin paljon siitä kiinni miten sen sanoo. Minusta on tärkeää että he tajuavat että he eivät ole minunn kaikkeni ja että minä en kestä kaikkea ja että minä saan iloa niin paljon muustakin kuin heistä. Ja että vaihtelu on kenelle tahansa kivaa!
Ovat pojat ja mieskin toisinaan tosi kyllästyneitä minuun mutta ei siinä mitään kovin dramaattista ole.

Mirva said...

Olen kyllä ihan samaa mieltä asiasta kuin sinä. Mutta olen myös kokenut, että tämmöiset ajatukset ovat joidenkin mielestä asioita, joita äiti-ihmisen ei pitäisi sanoa tai edes ajatella, joten halusin varovaisesti ravistella semmoisiakin hajatelmia...

Hymy tuli huulille tuosta viimeisestä lauseestasi. Niinhän se on, arjessa. Ja miksei juhlassakin.

Riikka said...

Eiköhän sullakin tuollaiset omat hetket ole niin harvinaisia että niistä on lupa nauttia. Tuollainen viikonloppu yksin kotona on mun haave:) Mutta en tiedä totetutuuko ikinä koska meidän kaikki sukulaiset asuvat niin lähellä että ei ole mahdollista että mies poikineen lähtisi ikinä viikonlopuksi sukuloimaan, eli yöksi esim mummolaan. Olen kyllä ehdottanut että voittehan te silti mennä mummolaan yöksi vaikka hän asuukin viereisellä paikkakunnalla mutta ehdotus ei ole saanut kannatusta. Toisaalta tietysti on hienoa että kaikki sukulaiset ovat lähellä.

Mä olin tänä syksynä ensimmäistä kertaa yksin kotona illalla kuuteen vuoteen (!) tässä eräänä lauantaina kun tulin teatterista kotiin, pojat olivat yökylässä mummilla ja mies kavereiden kanssa saunaillassa. Mutta sitäkin kesti vain pari tuntia.