28 December 2012



Joulun sinisyys ja vaaleanpunaisuus. Paukkupakkanen, joka teki kuvista päilyviä, väriseviä, kylmiä. Oli päällä äidin vanha hame ja villahousut, laulettiin enkeleille. Lapsi kätteli Joulupukin ja kertoi olevansa Suomesta.

Tarkoitin toivottaa teillekin hyvää joulua, vaan jotain omituista tapahtui, tietokonekin oli kai heittänyt arkihuolet ja lepäsi. Ei se mitään, toivotan teille leppoisia välipäiviä ja kaikkea hyvää.

Lepään, toivon että tekin.

***

Christmas was pink and light blue. So cold, all my photos are hazy, shaken. I wore my mother's old skirt and all the woollens I could find, we sang to the angels. The little one shook hands with Father Christmas and told him she's from Finland.

I meant to wish you merry Christmas but something strange happened, I suppose my computer went into hibernation or holiday. It doesn't matter, I'll wish you a wonderful end to 2012 now, be well.

I'm resting, hoping you are too.

17 December 2012

kaikki heitä



Oltiin lapsen kanssa viikonloppu poissa, mies teki sillä välin kotiin joulun. Tänään haettiin vielä amaryllis ja valkoinen joulutähti, aika vähällä pynttäyksellä mennään kun ei kumminkaan joulua kotona vietetä. 

Lapsi leikkii Mariaa, nukke-Jeesuksille tehdään valkeasta kuminauhasta sädekehä pään ympärille ja Joosefille keitetään kahvia siksi kun se tulee töistä, minä luetutan töissä niillä reippaimmilla ja rohkeimmilla Jesajaa ja Luukasta joulukirkkoa varten. Yhtäkkiä joulu näyttää toiselta kuin ennen, syvemmältä, kauniimmalta, ja se tuntuu yllättävän hyvältä.

(Hänen mielestään joulujuhlassa parasta oli se, kun lopussa pääsi äidin syliin laulamaan.)

***

We went away for the weekend, me and her, and meanwhile O cleaned the whole house to make it more Christmas-y. I went to get some flowers today, but we're really not doing much decoration this year as we won't be spending the holidays at home.

She pretends to be Mary, taking care of two baby Jesus dolls, making coffee for Josef for when he gets back from work. I'm preparing some of my bravest students for our school Christmas service, they'll be reading out texts from the Book of Isaiah and the Gospel of Saint Luke in front of the whole school and invited guests, how scary it must be. Our Christmas has suddenly got this whole other dimension to it this year, another kind of meaning, and it feels surprisingly good.

(According to her, the best part of her kindergarten Christmas party was climbing back to my arms.)

9 December 2012

viides sadas /// five hundred




1. Aamun parvekenäkymä: vähän valoa toiseen adventtiin.

2. Lähdettiin pulkkailemaan. Lapsella on päällään Olinan Kellariompelimosta tilattu talvihaalari, joka on ihan täydellinen ja josta en edes ole muistanut kiittää. Kiitos lahjakkaalle haastavien väritoiveiden toteuttajalle!

3. Ihania pikkulahjoja Annalta! Lintu lensi meidän joulupuuhun, joka on tänä vuonna lehtensä luovuttanut, talvehtiva fiikus. (Siellä sillä on kaverina mm. langasta itse väkerrettyjä lumipalloja sekä Ilonan tekemiä pitsikoristeita.) Kuvan kaulakoru on Annan käsintekemä, ja paketissa mukana tulleet suklaat puuttuvat kuvasta, koska söin ne jo...

PS Olen aivan ihastunut Trulan Learning from Kids-adventtikalenteriin, loistava idea!

PPS Tämä oli viidessadas postaukseni Koivukujalle, huh!

***

1. The view from our balcony this morning, we got a glimpse of sun to make our day of rest perfect.

2. We went out sledding. She's wearing a handmade snowsuit made by Olina, a talented seamstress who patiently made all of my wishes true even though there were some challenges to face (namely finding the perfect shades of grey for the suit...)

3. Lovely presents from Anna! The bird flew into our winter tree which, this year, is a wintering ficus that's shed most of its leaves. The beautiful necklace was made by Anna herself, and I'm going to wear it to work tomorrow together with the earrings she picked for me. The chocolate she sent me is missing from the picture because I ate it already... Thank you, my friend!

PS I'm loving the Learning from Kids Advent Calendar at Trula, what a great idea!

PPS This is post number five hundred, oh gosh.

6 December 2012

darkness to darkness








Me mennään pimeästä pimeään. Aamulla kävellään autolle pilkkopimeässä, lapsi matkustaa sylissä kun ei näe ottaa askelia. Myöhään iltapäivällä kotiin tullessa lumi loistaa puiden oksilla pihavalojen välkkeessä. Joskus nähdään aurinko, otetaan siitä kuvia että muistettaisiin sen olevan olemassa. Töissä pöydällä on kirkasvalolamppu, mutta eihän se mikään aurinko ole.

Joulukuun alun hajanaisia huomioita: Lapsi on innoissaan partiolaisten joulukalenterista, ei osaa kaivata sieltä suklaata tai pikkulahjoja. Kuvat ja niistä yllättyminen riittävät. Päivähoidon tädit ihmettelevät sanavarastoa, empaattisuutta, rohkeutta, reippautta, kädentaitoja -- ei tullut täysin kyvytöntä kakaraa, vaikka oltiinkin yli kolme vuotta vaan kotona ilman sen suurempia sosiaalisia virikkeitä.

Juhlin joku päivä sitten synttäreitäni, niin kuin aina joulukuun alussa, ei sitä vuosien vaihtumista enää huomaa. Sen huomaa, että aika viuhuu ohitse, aivan liian nopeasti. Lapsi tuo yhtenä iltana paperia ja kynän, pitäisi kirjoittaa joulukirje Korvatunturille, lienee perinyt tiivistämisen taidon joltain muulta kuin minulta; "Äiti, kirjoita siihen että 'Rakas tonttu, lahjoja paljon.'" Ja onhan meillä niitä paljon jo tässä arjessakin, koetan muistaa joka päivä kaiken kiireen keskellä ajatella kaikkea mitä olemme saaneet.

***

We go from darkness to darkness. It's so dark in the morning that, as we take the short walk to the parking lot, she wants to travel on daddy's arms because it's too dark to see where you're going. When we come back, late in the afternoon, the snow glistens on tree branches under the streetlights. Sometimes we get a glimpse of the sun, photograph it to remember it exists. At work, there's a lamp imitating sunlight on my desk, but it's only an imitation.

Random notes in December: She's excited about a simple advent calendar with pretty pictures in it. No chocolate, no little gifts, just the excitement of opening a slot and being surprised. The kindergarten teachers at her nursery admire the extent of her vocabulary, her ability to concentrate on fairy tales and stories, her braveness, and crafting skills -- so, despite having been raised at home for the first three and a half years of her life she didn't turn out totally skill-less, as some advocates of early socializing through daycare would argue here in Finland.

I turned 34 the other day, but feel as young as ever, there's no distinction between years and ages anymore, only the realization that time flies past us, ever so fast. One evening my daughter brings me a piece of paper and a pen, she wants to write a brief message to Santa's workshop; 'Mommy, write this: "Dear elf, gifts, a lot."' And I think about how many we already have, try to remember them every day in this busy life of ours, the gifts we share as a family.


















(Taken on my birthday, in the garden of our future home.)