6 December 2012

darkness to darkness








Me mennään pimeästä pimeään. Aamulla kävellään autolle pilkkopimeässä, lapsi matkustaa sylissä kun ei näe ottaa askelia. Myöhään iltapäivällä kotiin tullessa lumi loistaa puiden oksilla pihavalojen välkkeessä. Joskus nähdään aurinko, otetaan siitä kuvia että muistettaisiin sen olevan olemassa. Töissä pöydällä on kirkasvalolamppu, mutta eihän se mikään aurinko ole.

Joulukuun alun hajanaisia huomioita: Lapsi on innoissaan partiolaisten joulukalenterista, ei osaa kaivata sieltä suklaata tai pikkulahjoja. Kuvat ja niistä yllättyminen riittävät. Päivähoidon tädit ihmettelevät sanavarastoa, empaattisuutta, rohkeutta, reippautta, kädentaitoja -- ei tullut täysin kyvytöntä kakaraa, vaikka oltiinkin yli kolme vuotta vaan kotona ilman sen suurempia sosiaalisia virikkeitä.

Juhlin joku päivä sitten synttäreitäni, niin kuin aina joulukuun alussa, ei sitä vuosien vaihtumista enää huomaa. Sen huomaa, että aika viuhuu ohitse, aivan liian nopeasti. Lapsi tuo yhtenä iltana paperia ja kynän, pitäisi kirjoittaa joulukirje Korvatunturille, lienee perinyt tiivistämisen taidon joltain muulta kuin minulta; "Äiti, kirjoita siihen että 'Rakas tonttu, lahjoja paljon.'" Ja onhan meillä niitä paljon jo tässä arjessakin, koetan muistaa joka päivä kaiken kiireen keskellä ajatella kaikkea mitä olemme saaneet.

***

We go from darkness to darkness. It's so dark in the morning that, as we take the short walk to the parking lot, she wants to travel on daddy's arms because it's too dark to see where you're going. When we come back, late in the afternoon, the snow glistens on tree branches under the streetlights. Sometimes we get a glimpse of the sun, photograph it to remember it exists. At work, there's a lamp imitating sunlight on my desk, but it's only an imitation.

Random notes in December: She's excited about a simple advent calendar with pretty pictures in it. No chocolate, no little gifts, just the excitement of opening a slot and being surprised. The kindergarten teachers at her nursery admire the extent of her vocabulary, her ability to concentrate on fairy tales and stories, her braveness, and crafting skills -- so, despite having been raised at home for the first three and a half years of her life she didn't turn out totally skill-less, as some advocates of early socializing through daycare would argue here in Finland.

I turned 34 the other day, but feel as young as ever, there's no distinction between years and ages anymore, only the realization that time flies past us, ever so fast. One evening my daughter brings me a piece of paper and a pen, she wants to write a brief message to Santa's workshop; 'Mommy, write this: "Dear elf, gifts, a lot."' And I think about how many we already have, try to remember them every day in this busy life of ours, the gifts we share as a family.


















(Taken on my birthday, in the garden of our future home.)

12 comments:

Homsantuu said...

Myöhästyneet onnittelut! Muista, vain onnekkaat vanhenevat.
5-vuotiastani nauratti tuo lapsesi kirje ja heti tuli hoppu kirjoittaa oma toivelista.
Tänä vuonna uskon selviytyväni pimeydestä, kun saa olla päivät kotona, mutta muistan ajan, kun päivänvalo meni työpivän aikana ohitse.

Minna said...

Myöhästyneet onnittelut!

Pian se valoisa aika alkaa jo pidentyä. :)

coco said...

oh mirva, so nice to read your notes as always. i can not imagine how life is like over there especailly during the winter. seems like lots of snow and rainy days, perhaps.
there are people like me who appreciate you sharing your part of world. i often dream of snow but it doesn't happen here often enough. so i come here to enjoy some of your life.

3rd photo is my favorite! thank you for the warmness you provide us.

Anna said...

Happy birthday Mirva, times goes by..
I hope you had a happy day.
like coco I appreciate you sharing your part of world, for me it's difficult imagine the snow in my city and also I often dream of snow.
I hope finally tomorrow you will pick the parcel and enjoy them!
Happy itsenäisyyspäivä!!in Spain it's Constitution Day.
hugs

Ilona said...

Onnittelut täältäkin!

Kuulostat onnelliselta. :)

Kaipaan teitä, harmittelen, että olin niin väsynyt silloin, kun vielä olitte täällä, emmekä nähneet. Mietin, ymmärsitköhän, että olin väsynyt, en välinpitämätön, mutta varmaan kyllä ymmärsit.

Minäkin otan auringosta kuvia, että muistaisin sen olemassaolon pilvisinäkin päivinä. Otan kuvia myös lumisateesta, ennakoin että joskus kesällä saatan haluta muistaa senkin.

Katja said...

Tyttäresi sai kasvun rauhan. Se on minusta rakkauden ja rajojen lisäksi tärkeintä, mitä vanhempi voi lapselleen antaa. Iloisaa & valoisaa synttärinä ja arkenakin.

Mirva said...

Minä en enää muistanut yhtään millaista tämä pimeydestä pimeyteen -elämä on, joten tämä alkutalvi on ollut aika shokki. Ja tietystihän asiat ovat niin eri tavalla lapsen kanssa, eihän sillä yksin ollessa paljon väliä ollut, millainen sää oli töistä kotiin palatessa tai paljonko kello oli.

Kiitos onnitteluista, ja hauskaa että olimme oikein inspiraatioksi asti! :)

Mirva said...

Kiitos Minna! Ja totta; tämä pimeistä pimein aika on lopulta kovin lyhyt, kun sen vain sinnittelee läpi.

Mirva said...

Thank you for your heart-warming message, coco!

We're used to having lots of snow here in the north every winter, but before the snow comes and lights up the world there's usually the rainy & dark period of late October / early November that I really dislike.

I do love snow and winter, but I didn't remember what it's like to go to work early (when it's still dark) and come back home late in the afternoon (when the darkness has come back already), as I'd been out of work for three and a half years before going back this autumn... When you spend the only hours of light at work, indoors, and don't get to enjoy them outside as we used to do with my daughter when I was still at home with her, the winter feels a whole lot different...

I hope there will be some snow heading your way this winter, making your wish come true!

Mirva said...

Thank you, Anna, for your birthday wishes! I really did have a happy, fun day on birthday, although we didn't do anything extra special!

I did pick up the parcel on Friday, and it was absolutely beautiful! I loved everything in it, and I'm going to blog about it too -- I hope there will be enough light to photograph the lovely stuff today, as on Friday it was too late and yesterday we went shopping during the few bright hours of the day, and when we came back it was too dark already...

But that's what winter is like here in the north, dark, dark and cold. I wish we could get some of the light you have down there, I would gladly give you some of our snow! :)

Mirva said...

Kiitos Ilona! Ja kyllä ymmärsin, älä huoli! Se harmitti vähän minuakin, varsinkin siinä vaiheessa kun selvisi että muutamme, mutten tahtonut väsyttää sinua enemmän...

Minä rakastan lumisadetta ja lunta, mutta tämä pimeys...

Mirva said...

Kiitos Katja! Minua hämmentää tämä koti vs. päivähoito -keskustelu, miksi pitää keskittyä negaatioihin kun voisi puhua niistä hyvistä puolista, mitä molemmissa on.