17 December 2012

kaikki heitä



Oltiin lapsen kanssa viikonloppu poissa, mies teki sillä välin kotiin joulun. Tänään haettiin vielä amaryllis ja valkoinen joulutähti, aika vähällä pynttäyksellä mennään kun ei kumminkaan joulua kotona vietetä. 

Lapsi leikkii Mariaa, nukke-Jeesuksille tehdään valkeasta kuminauhasta sädekehä pään ympärille ja Joosefille keitetään kahvia siksi kun se tulee töistä, minä luetutan töissä niillä reippaimmilla ja rohkeimmilla Jesajaa ja Luukasta joulukirkkoa varten. Yhtäkkiä joulu näyttää toiselta kuin ennen, syvemmältä, kauniimmalta, ja se tuntuu yllättävän hyvältä.

(Hänen mielestään joulujuhlassa parasta oli se, kun lopussa pääsi äidin syliin laulamaan.)

***

We went away for the weekend, me and her, and meanwhile O cleaned the whole house to make it more Christmas-y. I went to get some flowers today, but we're really not doing much decoration this year as we won't be spending the holidays at home.

She pretends to be Mary, taking care of two baby Jesus dolls, making coffee for Josef for when he gets back from work. I'm preparing some of my bravest students for our school Christmas service, they'll be reading out texts from the Book of Isaiah and the Gospel of Saint Luke in front of the whole school and invited guests, how scary it must be. Our Christmas has suddenly got this whole other dimension to it this year, another kind of meaning, and it feels surprisingly good.

(According to her, the best part of her kindergarten Christmas party was climbing back to my arms.)

8 comments:

Riikka said...

Voi että kun olisin toivonut pääsemään minäkin perinteisiä joulujuhlaesityksiä katsomaan. Meidän poikien "juhlassa" askarreltiin, koristeltiin pipareita ja oli temppurata. Sitten oli glögiä ja torttuja kuvaesityksen lomassa, valkokankaalla pyöri valokuvia päiväkodin syksyn tapahtumista, mikä oli kyllä ihana idea. Päiväkodin henkilökunta oli nähnyt vaivaa paljon näiden juttujen järkkäilyyn, olivat mm. sisustaneet yhden huoneen tontun kodiksi, eli ei saisi valittaa mutta jäin silti kaipaamaan perinteistä joulukuvaelmaa, yhteislaulua, lasten jännitystä ja äidin pieniä onnenkyyneleitä.

Riikka said...

Piti vielä sanoa että ehkä vaan olen liian jumiutunut traditioihin.

Olina said...

Minusta tuo "Joosefille keitetään kahvia" on ihana. Joosef aina unohtuu, ansaitsee kahvinsa hänkin.

Meillä on lasten joulujuhla perjantai-iltana. Odotan ihan hurjasti! He ovat niin salamyhkäisiä harjoituksistaan, ja selvästi innoissaan.

Anonymous said...

Joosefille kahvit - siihen ihastuin minäkin.
OI muistan yhtäkkiä joitakin omia juhliani...muistan seisoneeni siivet selässä, sukkahousut kutittivat....kädet taisivat täristä ja silti piti kannatella tähteä...
Piilomajan Kati

Mirva said...

Ymmärrän hyvin tuon tunteesi, minusta on olemassa perinteitä joita ei sovi heittää romukoppaan vaikkeivät ne kaikkien maailmaan enää sopisikaan. Meillä päiväkoti tiedusteli hyvissä ajoin etukäteen näitä vakaumuksellisia asioita, ja samalla ilmoitti jämäkästi, että heidän jouluperinteisiinsä kuuluu myös kristillisestä joulusta kertominen ja siitä puhuminen. Minusta se oli ihan hyvin hoidettu.

Mirva said...

Toivottavasti Joosef on tyytyväinen, että edes joku muistaa! Hän sentään talutti aasin perille asti!

Ihanaa juhlaa teille! Meillä oli kestohymy naamalla vielä kotonakin, sekä esiintyjällä että vanhemmilla. :)

Mirva said...

Meillä pieni juhlija tuijottaa joka kuvassa kameraan, katsekontakti äidin kanssa tuntui olevan oleellinen keino selviytyä juhlasta kaiken jännityksen keskellä... :) Muistan itsekin nuo tunteet, palautuivat kyllä vahvasti mieleen tuolla juhlassakin.

Riikka said...

Meidän tapauksessa ei tainnut olla kyse uskonnonasioista tai kulttuurijutuista, olivat nyt muuten vaan päättäneet järjestää tällaisen juhlan. Kun siellä päiväkodissa on...hmmm....miten nyt sanoisi....kovin homogeenistä sakkia;) Eli ei esim yhtäkään maahanmuuttajaa koko päiväkodissa. Päinvastoin, meidän pojilla on tarhassa aika useinkin pikkukirkko tms. Ja ovat lauleskelleet kyllä perinteisiä joululauluja pitkin kuukautta, askarrelleet enkeleitä ym.