1 January 2013

joulutarina /// a holiday carol




Heti käteltyäni kaikki kaksikymmentä ja toivotettuani tuhat hyvää joulua hyppäsin autonrattiin, otin kyytiini matkustajan ja surautin kotiin kalasopalle. Äkkiä loput matkatavarat niihin laukkuihin, joita sattui löytymään, ja koko perheen sekä lisämatkustajan sulloutuminen autoon, matkatavaroiden ja lahjakonttien sekaan, vähän ahtaasti mutta joululaulut sentään soi. Saattoi olla, että olin jo hiukan lomatunnelmassa, vaikka tiesinkin että perillä juoksu sen kun jatkuu: kyläpaikasta toiseen, konsertista kirkkoon, keskiöisin sitten kutomaan niitä vielä keskeneräisiä lahjoja -- jaksaa, jaksaa. Suklaan, kahvin, juustojen ja glögin voimalla sinnittelin aattoon, nukuinkin jo pari yötä kuin tukki. Joulupäivänä en enää jaksanut; nousi kuume, yökkäilin, en jaksanut pitää edes vesilasia kädessäni. Menihän se ohi, mutta pisaraakaan laktoosia kehoni ei enää ota vastaan, keittiön kaapin ylähyllyltä avaamattomat konvehtirasiat naureskelevat minulle mutta enpä minä henno hyvää tavaraa poiskaan heittää. Aamukahvinkin vaihdoin teehen, hyvä on.

Uudenvuodenlupaus nro 1: Kuuntele kehoa enemmän. Lepää, pidä huolta, hoida itseäsi. Myönnä, ettei kaikkea tarvitsekaan jaksaa. 

Makasin kyläpaikan sohvalla kolme päivää, en voinut muuta. Minua ruokittiin ja lasta hoidettiin, mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin kun mies vaan mennä viuhotti kuin en olisi kipeänä ollut alkuunkaan. Kyllä minä ymmärrän, että Taloon on saatava lämpö, ja että hommia piisaa, mutta helkutti sentään, kai sitä nyt edes lomalla voisi joskus levätä. Kyllä se Talo siitä valmistuu, vaikkei siitä koko ajan kohkaisikaan. Vaikka tulin kyllä aika hyvälle tuulelle kun olin toettuani omin käsin koputtelemassa putkia ja todistamassa kuinka vanha puukattila nuohottiin lopullisesti 1970-luvun halvan öljyn jäämistä ja tuli alkoi pesässä rätistä niin, että keittiönkin patteri lämpeni. Tuli ihan lämmin sisällekin.

Uudenvuodenlupaus nro 2: Kärsivällisyyttä kaiken sen suhteen, mikä remonttiin liittyy. On hyvä kulkea kohti yhteistä unelmaa sellaisen ihmisen kanssa, joka on valmis tekemään kaikkensa sen toteutumisen eteen.

Myöhään sunnuntai-iltana palattiin reissusta kotiin, ja uudenvuodenaatto kului lapsen kanssa kotona siivoillessa, pyykätessä, järjestellessä ja laatikosta purettuja joululahjoja ihmetellessä. Illalla oltiin rauhassa kotona, herkuteltiin, katsottiin Tuhkimo, katseltiin ikkunasta rannalle päin, puiden taakse, missä raketit paukkuivat. Lapsen nukahdettua odotettiin keskiyötä kahden, luettiin kirjoja ikkunan edessä, kynttilän valossa. Oli jotenkin täyttä ja hyvää ja lämmintä. Tänään mies suoritti onnistuneesti kirurgisia toimenpiteitä kolmelle rikkinäiselle tietokoneelle, hurrasin ensin, sain takaisin kaivatun kuvankäsittelyohjelmani ja paljon muuta, istuin hetken koneen äärellä kun yhtäkkiä vatsassa alkoi kasvaa pala, pala kaikista niistä pitäisi-asioista joita tietokoneessa oli, kaikesta mitä en ehtinyt tehdä sillä välin kun istuin koneella, kaikista niistä illoista jotka nyt kuluisivat kuvia käsitellessä. Silloin suljin koneen, päätin että myöhemmin teen tämän mikä on ollut mielessä, ja sitten unohdan koko höskän taas uudestaan kaapin perälle.

Uudenvuodenlupaus nro 3: Vähemmän aikaa tietokoneella. Enemmän oikeita asioita.

Voi kaikkea sitä, mitä olemme lomalla tehneet kun tietokone on pysynyt kiinni. On ollut antoisia askarteluhetkiä, laulutuokioita, kirjoihin uppoutumista, keskustelua, ja voi sitä kutomisen määrää. Ette arvaa, miten hyvältä se on tuntunut. Ja kaikkia niitä ideoita, varsinkin lapsen, hän on täynnä sitä lapsille tyypillistä ihmettelyä ja luomisintoa, joka meiltä aikuisilta tuntuu jonnekin kadonneen. Minne se meni?

Uudenvuodenlupaus nro 4: Lisää luovuutta arkeen.

Tänä vuonna otan osaa kuva päivässä -haasteeseen ja odotan jo innolla sitä maailman kauneuden näkemisen riemua, jonka tiedän nykyään niin usein kirjahyllyyn pölyttymään jäävän kameran mukana kantamisesta seuraa. En lupaa, että julkaisisin täällä kuvan päivässä, mutta haluan kertoa tärkeitä tarinoita kuvien takana, sen lupaan tehdä. Muitakin päivittäisiä luovuusprojekteja on jo suunnitteilla, yksi erityinen tyttären kanssa, ihana ajatus kumpusi hänen kaipuustaan saada myös kevätkalenteri, ja eiköhän sen voi tavalla tai toisella toteuttaa. Ja ne keskeneräiset kutomukset; en vanno, että saan ne valmiiksi, mutta lupaan kaivaa ne esille ja tarkastella tuorein silmin. Ja lupaan, että neulon uusiakin, iloksi usealle ihmiselle -- mutta ressiä en niistä ota.

Uudenvuodenlupaus nro 5: Ennen kaikkea, ole kiltti. Itselle, ja kaikille lähelläsi.

Hyvää uutta vuotta sinulle!

***

Soon as I had shaken hands with all twenty of them and wished a merry Christmas a thousand times, I ran to my car, picked up a passenger and speeded back home for some fish soup and unfinished packing. Soon as everything was packed, we got into the car, packed with suitcases, bags and Christmas presents, there was barely enough room for all of us and it, but Christmas carols were playing on the radio and we were slowly shifting into a holiday mood. I knew, though, that there was much to be done before we'd be ready for Christmas; places to visit, concerts to go to, church to attend, and oh the amount of last minute midnight knitting I had before me! I can do this, I told myself, I can do it, I can do it. With the power of coffee, chocolate, cheese and mulled wine I did it, everything was done by Christmas Eve. Come Christmas day, I was down with a fever, throwing up uncontrollably and too weak to lift a glass of water to my lips. It passed, but my body stopped tolerating lactose, even tiny doses of it, so the unopened boxes of chocolate keep mocking me from the upper shelf of our kitchen cupboard. No coffee for me anymore, either; thinking back, the excessive amounts of it drunk throughout the past autumn make me nauseous.

Resolution No. 1: Listen to your body more. Rest more, take care of yourself more. Admit to yourself you can't do all of it.

For three days I lay on the sofa of my mother-in-law's house, that was all that I could do. I was taken care of, my daughter was taken care of, but O just kept running around like mad, doing all kinds of renovation errands, driving me crazy. What was he thinking! I was ill, we were on holiday, he should have just calmed down and stayed in to take care of us. Or so I thought. But my heart started warming up to his enthusiasm and efforts when, having gotten better, I was there to witness the moment when the old wood-burning oven in the basement of our House, cleaned of all the remaining residue of the cheap 1970s oil that once filled it, finally contained within it a nice, warm fire that crackled in a friendly way and created enough heat to warm up the old heaters in the kitchen upstairs. Oh joy!

Resolution No. 2: Have patience with all things renovation. Remember how wonderful it is to have someone so enthusiastic, so capable, so passionate, with you on this journey towards the dream you share with him.

Having returned home late at Sunday night, I spent most of the early part of my New Year's Eve cleaning and organizing our home, unpacking, doing loads of laundry, and admiring the Christmas presents finally unpacked from the box they were stuffed in with my daughter. The Eve we spent quietly at home, the three of us, eating yummy food, watching Cinderella, ooooh-ing the fireworks that we could spot from our living room window which gives out towards the sea (though sadly, we can't see the sea from the trees). After she fell asleep, we welcomed the New Year by sitting by the window in candle light, reading books, having a conversation. All was well and we were happy. Today, O took apart three broken computers and successfully fixed them, but after the initial happiness at the face of getting back all my stuff (old poetry! photographs! photoshop!) I felt a strange lump in my stomach. See, having spent almost the entire holiday thus far without the presence of a computer humming and calling me to come, I had really managed to do some pretty fun stuff: playing with my daughter, crafting with her, reading books, having good conversations, bursting into a spontaneous song or two, and --- you wouldn't believe the amount of knitting I've done! So the lump was there to remind of those good moments, and of earlier evenings spent in front of the screen, scrolling away, pinning, what have you. I shut the computer down, and promised myself I would handle this thing I had on mind later on, when she was asleep. I enjoyed the rest of the evening. We -- the three of us together -- built a huge railway system that covered our entire living room floor.

Resolution No. 3: Spend less time online. Do more things in real life.

And oh the stuff we've done during this holiday, while the computers have been switched off! How full our days have been, filled with laughter and a shared sense of being close to one another. The ideas that just seem to swarm off out of our heads -- my daughter's mainly, she's filled with that sense of wonder and love of creation that only children seem to possess. Where has it gone, that joy of discovery?

Resolution No. 4: Be more creative every day.

I've already decided to take part in a photo a day challenge, and I'm looking forward to all this beauty that I will be recognizing around me once I start carrying my (lately neglected) camera around again on a daily basis. Now I won't promise you to post a photo a day, but I will promise you to share some of the stories behind them, especially meaningful ones. There are also some crafting projects in the making, the most fascinating one being based on my daughter's wish to have a spring calendar, much like the advent one she had. In one form or another, I said to her, that's doable, and I already have an idea in my mind... And all the unfinished knitting; I'll take no oath to finish them this year, but I will look at them from a fresh perspective and try to bring some joy around me with them and all the new ones I'm already itching to get started on -- should I feel like it.

Resolution No. 5: Above all, be kind. To yourself, and to those around you.

Happy New Year to you!

5 comments:

Finn said...

lovely message, simple and true

Happy New Year! may we live accordingly to our beliefs

Mirva said...

Thank you, Finn. I think the most important thing in this coming year, for me and my family, will be to stay true to our beliefs and the dream we share of a life in the country. Wishing you a lovely beginning to a new year, and hoping all is well!

Riikka said...

Kyllä minäkin, nyt joulun mentyä, ihmettelen miksi sitä pitikin niin kauhesti kohkata. Ja kaikki ne kohkaukset oli ihan itse aiheutettuja. Helpottavaa oikeastaan että se on nyt ohi. Minä päätin jälleen olla tekemättä yhtäkään uuden vuoden lupausta. Siten ei tule yhtään lupausta rikottuakaan, ja siten olen kiltti itselleni.

frost said...

Hyvää uutta vuotta!
Upeita lupauksia! Itse olen laiskistunut ja ehkä jotenkin turtunutkin ajatukseen uudenvuodenlupauksesta. Joskus tein sellaisen lupauksen, että opettelen vuoden aikana jonkin uuden taidon, ja se on ollut pysyväislupaukseni siitä lähtien.

Mirva said...

Riikka, minusta joulusta on ihan mukava vähän kohkatakin, mutta meidän joulut on kyllä menneet vähän juostessa ja sairastellessa sen jälkeen kun perheeseen tuli lapsi. Ensi jouluna jään kyllä kotiin, tulkoot he meille ketkä tahtovat. Nuo minun lupaukset on sellaisia pitkällä aikavälillä kypsyneitä, joten ehkä suhtaudun noihin asioihin jo nyt niin, ettei suurta rikkomisen vaaraa ole -- mutta viime vuoden lupauksia en kyllä tainnut pitää...

frost, hyvää uutta vuotta sinullekin! Mahtava lupaus, tuo sinun taannoisesi, uuden oppiminen/opettelu tuo varmasti lisää antia arkeen.