9 January 2013

kärsivällinen puutarhuri /// the patient gardener



Tiedättekö sen tunteen, kun tahtoisi antaa kunnon korvatillikan -- jollekin aikuiselle ihmiselle täydellisen ajattelemattomuuden vuoksi siis?

Lapsi kastelee istuttamaansa kasvia sitkeästi aina kun se on kuiva, koska sillä tavalla kasvit kasvavat. (Sattumoisin pääsimme myös hiustenpesupelosta kun jonkinlaisen analogiapäätelmän avulla hän tuli siihen tulokseen, että kastelemalla kasvavat myös hiukset.) Kurkistelee, joko purkista pilkistäisi vihreää, odottaa kevättä, kyllä se viimeistään silloin jo varmasti... Pilkistäähän, äiti, eikö pilkistäkin?

En henno sanoa hänelle, ettei se pilkistä koskaan. Eikä se oikeastaan ole minun tehtävänikään, vaan sen henkilön, joka meni jossakin älyttömyyden puuskassaan istuttamaan lapsen kanssa luumupuun (!!!) luumun siemenestä ruukkuun, laittoi sen ikkunalaudalle sanoen että kasvit tarvitsevat kasvaakseen vettä ja valoa.

En henno myöskään antaa kyseiselle henkilölle korvatillikkaa, vaikka ehkä pitäisi. Toivon vain, että hän heräisi huomaamaan tuon kiihkeän odotuksen, ennakoimaan pettymyksen, keksimään keinon tilanteen ratkaisemiseksi. Herääkö hän? Milloin? Koska tämä käy päivä päivältä tuskaisemmaksi, tuon odotuksen ja innon seuraaminen, kukan huolellinen, kärsivällinen kastelu, siemenen kuvittelu hedelmälliseksi puuksi, hänen omakseen.

***

She's awaiting. Patiently watering her plant every time it looks dry, because plants need water to grow. She runs to her pot by the window -- put there in hopes of the light aiding the plant in growing -- to see if there's any shade of green to be spotted in there yet. Surely it will peek from the dirt by spring, by spring at the latest, won't it mommy?

I can't, simply can't tell her it won't. It will never grow, but I can't tell her that, it's not my place. It's the place of the unthoughtful one who convinced her that by planting a plum seed in a little bit of dirt and a pot, by putting it by the window, by the light, and by watering it every now and then, she would be able to grow her own plum tree and eat plums whenever she wants.

It seems sheer idiocy to me, to be honest. But I'm not going to be telling him off, either, even though I probably should. I'm only waiting for him to wake up to the excitement of awaiting, to foresee the disappointment, to come up with an explanation or a solution. Will he, though? Will he wake up? Because day by day, this is getting more and more painful for me to watch; the patient, ever-hopeful gardener, watering her plant, envisioning it as a tree, a plum tree of her own.

17 comments:

Riikka said...

Mirva työnnä salaa yöllä sinne purkkiin joku siemen joka kasvaa! Paprikan tai mandariinin!

Anna said...

Mä meinasin sanoa ihan samaa, joku muu siemen sinne purkkiin. Ja sitten katsot, ettei kastella liikaa. Laitat vaikka löyhästi reikäisen muovipussin siihen päälle, että pysyy tasaisemmin kosteana, kunnes se istuttamasi siemen on itänyt.

helensarahvaughan said...

oh dear, what a predicament, maybe you can re direct her to a different seed, one that will grow? a lemon seed? or avocado

Anonymous said...

Luumun siemen (kivineen päivineen) kannattaa ehkä kylvää suoraan ulos, sillä se ilmeisesti vaatii kylmäkäsittelyn itääkseen. Eikä tuleva puu välttämättä tuota luumuja.. Mutta tuollaiset puun kasvattamiset ovat todellista hidasta puutarhurointia ja ehkä tosiaan aika lailla turhan hidasta seurattavaa innokkaalle pienelle puutarhurille. Paitsi jos kasvi tosiaan kasvaa niin onhan se aika hienoa esim. kymmenen vuoden päästä!
-Emmi

Mirva said...

Sama on käynyt mielessä, mutten oikein tiennyt, mikä kasvaisi. Tosin olen sitä mieltä, että tästä(kin) huolehtiminen olisi sen henkilön homma, joka koko jutun keksi, vaikkei iso duuni kysymyksessä olekaan...

Mirva said...

Kiitos Anna tarkemmista kasvatusohjeista, näistä en olisi tiennytkään!

Mirva said...

Helen, you know I actually had been thinking of secretly throwing in another seed, but it might be best to just openly discuss it with her and plant something else instead, so a heartfelt thank you for opening my eyes to this!

Mirva said...

Emmi, kiitos näistä lisätiedoista luumun suhteen. Voisimme kai tosiaan säästää (?) siemenen ja kylvää sen keväällä omalle pihalle, seurata sitten sieltä lähteekö se kasvamaan vuosien saatossa!

Riikka said...

Hei, tuli vielä tästä mieleen, oletteko lukeneet kirjaa Linnea kylvää ja kasvattaa (kirj. Christina Björk&Lena Anderson)? Minulla on se omana ja oli yksi suosikkikirjoistani pienenä, tykkäsin kans kasvatella kaikkea:) Sopisi hyvin teidän puutarhuritytölle, siinä neuvotaan minkä hedelmien siemenistä saa helposti kasvamaan jotain.

Mirva said...

En ollut kuullutkaan! Täytyypä heti katsoa josko se löytyisi nettikirjakaupoista, ois tosi hyvä synttärilahja. Kiitos vinkistä!

Merruli said...

Voisitte ehkä laittaa idätykseen viereen vaikka liotettuja herneitä jokusen ja kun yhdessä (ja se joku muu asianosainen etenkin)huomaisitte, etteivät kaikki herneetkään idä, olisi ehkä entistäkin helpompi todeta, että kaikki ns. helpotkaan siemenet eivät idä, mutta se itämätönkin herne tai luumunsiemen olisi olemassaolollaan luonnossa siltikin ruokkinut jonkun eläväisen. Tai laittakaa siementen välinen kisa pystyyn, toiseen purkkiin appelsiinin, yhteen mandariinin ja kolmanteen vaikka se herne ja sitten tutkaillaan häviääkö luumu kaikille oheisille. Toki aina jää se karvain vaihtoehto pettymyksen sietämisen opettelusta.

Olette mielessä, kyllä minä sen sähköpostinkin vielä joskus :o)

Mirva said...

Asiasta jo hiukan keskusteltiin neidin kanssa, todettiin että laitetaan siemen säilöön omaa pihaa odottamaan ja kokeillaan jotain muuta.

Kyllä minä sitä mieltä olen, että pettymyksen sietämisen oppiminen on tärkeää, ja tämän asian suhteen minusta oli kaksi opetusta jotka asianosaisten oli hyvä saada: Lapsen se, ettei kaikki aina ehkä suju toivotusti. Ja vielä tärkeämpää, isän se, että jos ja kun keksii tällaisia hauskoja ideoita, myös niiden seurauksista on vastattava, ehkä myös tehtävä mahdollinen epäonnistuminen lapselle selväksi jo siinä vaiheessa, kun hyvää ideaa alkaa toteuttaa. (Miten siinä aina käykin niin, että äidit joutuvat kertomaan ikävät uutiset ja lohduttamaan surullista lasta? Näin siis ainakin meidän taloudessa...)

Kasvamiskisa on kyllä niin hyvä ajatus, että sellainen taidetaan toteuttaa näillä näppäimillä!

himalainen said...

Täytyy kirjoittaa uusiksi, kun kirjoitin ensin niin kummasti.
Ihania vinkkejä kommenteissa, tykkään jotenkin niin jännityksestä ja seikkailuista, että tunnen melkein tuon lapsesi tunteen. Ehkä minäkin laittaisin sinne jonkin kukkasiemenen ja eläisin vähän kuin mielikuvitusta :) Meillä on ollut sellaista ja jälkeen päin ne ovat olleet hauskoja muistoja.

Ihania taideaarteita teillä!

Mirva said...

Minustakin sain tähän aivan ihania vinkkejä, niin paljon ajattelemisen aihetta ja uusia tekemisiä mitä en itse tullut ajatelleeksikaan! Englanniksi sanottaisiin lapsen tämän hetkisistä tunnelmista asian suhteen, että she's in denial, nyt kun on puhuttu siitä ettei luumuja ehkä kasvakaan, hän on ylikastellut istutustaan niin, että vesi kelluu ruukussa.

Mutta ajattelin kyllä, että istutetaan jotain muuta, paitsi syötäviä niin myös kukan siemeniä. En vain yhtään tiedä mitä, koska en tiedä puutarhanhoidosta ja kukista mitään. Mikähän kasvaisi nyt, sisällä? Myös seikkailu-ajatuksesi yllätyskukasta on hauska, ehkä samassa hetkessä voisi tökätä jonkun kukansiemenen tuonne luumupuu-purkkiin ja katsoa miten käy, olisikin ihana yllätys! :)

Riikka said...

Mirva vielä tuohon asiaan joka oli se sun pääpointti tässä jutussa....ymmärrän täysin. Meillä usein käy niin että mies ei ajattele asioita tarpeeksi pitkälle (ainakaan minun mielestäni) ja sitten voi olla että juuri minä joudun "korjailemaan" jälkiä. Meillä enemmänkin tilanteita että mies on lapsille luvannut jotain liian hövelisti eikä ajattele mitä se aiheuttaa. Ja minä olen sitten se tyhmä äiti joka kieltääkin asian. Mutta kukaan kai ei ole täydellinen vanhempi (en minäkään, hehheh), kasvamme vanhempina lasten mukana.

Mirva said...

Meillä mennään aika samanlaisessa tilanteessa, jotenkin tämä luumuhomma oli mulle semmoinen "viimeinen pisara", kun tiesin etukäteen miten lapsi pettyy siitä että mitään ei kasva. Yleensä kyllä pidän mielessä, että vanhemmuuskin on kasvamista uuteen tehtävään, mutta jossain vaiheessa sitä kasvua näissä asioissakin olisi kiva nähdä...

RouvaK said...

Kuorelliset, syötäväksi kasvatettavat auringonkukansiemenet kasvavat melko varmasti. Sentti pari multaaja siemenet sinne, kostutus ja muovipussi päälle. Pieniä reikiä pussiin ja viikossa tapahtuu. Versot voi sitten popsia salaatissa tai leivän päällä. Kuten jo esitetyt herneet.