8 April 2013

maa jalkojemme alla /// the ground beneath our feet








Meidän. Meidän pelto. Meidän ajotie ja meidän puut, jalkojemme alla maassa tukevasti seisovat, kaukana tulevaisuudessa meidän takassa palavat. Meidän lattia, puinen, seitsemänkymmentäluvulla muovimaton alle säilötty, meidän olohuoneessa. Omistaa puita, omistaa lattiaa, omistaa mutaa, omistaa maata -- onko tämä taivas edes totta.

***

Ours. Our field. Our wood; the trees in our drive-way, standing firmly in the ground beneath our feet, the same wood burning in our fireplace in the future. Our floor, our wooden floor, found beneath plastic carpeting laid down in the seventies, in our living room. To own trees, to own floors, to own soil, to own land -- is it real, this heaven? 

21 comments:

Anna said...

Onnea onnea onnea vaan, keltainen (muistinko oikein?) tupa ja mutamaa!

Niina said...

Oi,näyttää ja kuulostaa ihanalta! Hienot lattiat,miten onkaan raaskittu peittää.. Ovatko nuo siniset kaakeleita?

Mirva said...

Kyllä, keltainen! Ja mudan alla jossain on ollut joskus myös perunapelto, ehkä se kaivetaan vuosien vieriessä takaisin paikalleen... Kiitos, onnea tarvitaan! :)

Mirva said...

On se ihanaa! Nuo lattiat ei valitettavasti saa/voi jäädä tuohon, mutta yritetään ottaa irti niin varovasti, että saadaan ne takaisin paikoilleen tuohon tai sitten johonkin muuhun huoneeseen. Ja kyllä, siniset on kaakeleita, kunpa niitä saisikin vielä jostain että voisi korvata rikkoutuneet ehjillä!

Omapäinen arkeilija said...

Jakamastasi muistuu mieleen tilanne reilun kahdenkymmenen vuoden takaa, kun muutettiin tähän omakotitaloon ja nelivuotias kuopus kysyi: Onko nuo oravatkin meidän?

milla said...

Voi teidän onnea :) ! Juuret, se tästä tekstistäsi tulee mieleen.

Satu said...

Onnea. Onnea!

Katja said...

Liikuttavan ihanaa. Mikä valo ja koivukuja ja kaakelit ja... ja... Onnea!

Ilona said...

Oi. Teidän. Onnea valtavasti! :)

Riikka said...

Ihan mahtavaa:)

Paint it black said...

Ihanaa! Me ollaan asuttu meidän talossa nyt vähän vajaa puoli vuotta. Joka päivä tajuaa jotain uutta talosta! Innolla odotan kun sade ropisee peltikatolle-miltä se mahtaa kuulostaa omalla vintillä. Tai mitä kasveja tuolta kumpuaa kun lumet sulaa. Miltä tuntuu kävellä nurmikolla paljain varpain kesällä. Hassua, kaikki pienet jutut tuntuu isoilta!

frost said...

Ihanaa! Onnea! Ja koivukujakin!

Mirva said...

Oi miten ihana ajatus, omat oravat! :)

Mirva said...

Kyllä, juuret nimenomaan tuntuvat aina täällä maalla, lujasti.

Mirva said...

Kiitos kiitos! :)

Mirva said...

Kiitos! Valo oli tuona viikonloppuna ihan täydellinen!

Mirva said...

Kiitos!

Mirva said...

Kyllä näin on!

Mirva said...

Kuulostaa ihanalta, tuo omassa talossa asuminen! Meillä asumisvaihe sijoittuu hamaan tulevaisuuteen, ensin on odotettavissa hidas mutta hieno remontti. Onneksi varpaat saa silti upottaa omaan ruohoon remonttitauoilla!

Mirva said...

Niinpä, koivukujakin. Kiitos!

Maria said...

Ihanaa!Onnea ja voimaa alkaa rakentaa unelmaanne yhdessä askelaskeleeltä
talo ja kaikki sen ympärillä on kaunista ,kotinne on kaunis.