24 September 2013

syyskuuasioita





Meidän olohuoneen kynttilät. Pullossa kuivuvat syyshortensiat. Tyynypesät sohvalla, luettavana Pia-Maria Lehtolan ja Tomi Parkkosen upea Talviunelmia-kirja. Tykkään kovasti sen ajatuksista, siitä maailmasta jossa kirjassa eletään.

Mummolan pihlajat, syksyni ainoa ruskakuva. Uskomaton punainen.

Yhden viikonlopun kirppis- ja alelöytöjä. Minustakin tuli tikkiliivinainen, en olisi ikinä uskonut.

21 September 2013

kaikenlaisia yllätyksiä









Remonttiyllätyksiä, joilla on aina huonot ja hyvät puolensa. Salaojia tehdessä hajonneet sokkelilevyt piti vain vaihtaa, vain ne hajonneet, koska sokkelilevyille ei ollut aiottu tehdä mitään. Paitsi maalata, sitten joskus, punainen ei ole minun talovärini. Mutta saako samanlaisia enää mistään, no eipä saa, joten pari päivää meni purkurauta ja pora kädessä. Epämääräistä materiaalia olleet punaiset vaihtuivat harmaaseen kivilevyyn, joka lohkaisi sievoisen summan olemattomasta sokkelilevybudjetista. Mutta tuli kyllä hienot.

Ainon tulevasta leikkimökistä löytyi väliaikaisiksi roskalavoiksi mahtavia vanhoja perunalaatikoita, joiden kylkiin on kirjoiteltu timoa sun muuta lyijykynällä. Perunapelto on aina ollut autotallin takana, ja sinne se tulee meilläkin. Luulin että leikkimökissä, joka kertoman mukaan on tällä hetkellä vain romuvarasto, olisi pelkkää romua, enkä oikein ole uskaltanut mennä sinne, kun romua on ollut niin paljon muutenkin, keväällä meni 1,8 tonnia jätettä kaatopaikalle, ennen kuin edes oli oikein kunnolla purettu mitään. Ja on siellä ollut ampiaisiakin, kun osa mökin ikkunoista on rikki.

Mutta noiden pottulaatikoiden perässä sinne piti mennä, ja niiden lisäksi sieltä löytyikin myös ihanat vanhat nukenrattaat, miehen papan tekemät, juuri sellaiset joita olen meinannut kirppikseltä ostaa kovaan hintaan monta kertaa. Ne ovat ihan hyvässä kunnossakin, tuulettuvat meidän parvekkeella ja odottavat pientä puhdistusta ja ehkä vähän maalia, sekä tietysti nukkevauvoja kyytiin.

Ostin Annan putiikin loppuunmyynnistä pipon, jota olen katsellut siellä jo pitkään. En ole raaskinut ostaa, kun arvelin ettei se kuitenkaan mahdu isoon päähäni, mutta nyt ajattelin, että ostan sitten vaikka joululahjajemmaan. Oli iloinen yllätys, kun pipo istuikin päähän kuin se olisi minulle tehty. Rakastan tuota väriä yli kaiken. Käykää ihmeessä kurkistamassa specklesiä, siellä on vieläkin ihania juttuja jäljellä!

Mukana tulleita syysteepaketteja availlaan tänä, me pidetään lepoviikonloppua eikä kenellekään varmaan tule yllätyksenä se, että lapselle nousee tietysti juuri silloin kuume. Tämä viikonloppu olkoon siis neulomista, teetä ja ylenpalttisesti sympatiaa. Leppoisaa viikonlopun jatkoa sinulle!

***

Thank you, Anna, for your lovely package! The hat is perfect for me, and I absolutely love the colour. I'll be tasting the tea today, a lovely ending for a cold & grey autumn day!

13 September 2013

onnenpäivät / remonttipäivät

 

 

Suttuiset kamerakännykkäkuvat eilisen spontaanilta puistoreissulta,
niistä on onnenpäivät tehty. Aamulla, ruuhkassa, lapsi kysyy:
"Äiti miten te oikein teitte minut?"
(No, rakkaudella tietysti.)

Nyt remontoimaan. Alan havaita lievää remonttiväsymystä koko perheessä.
Jaksaa jaksaa, vielä pari vuotta...

Hyvää viikonloppua kaikille!

11 September 2013

talojen kieli
































Rakastan taloja, joissa asuu mennyt aika, perinteet, muistot. Museoita, niin kuin tämä Stundarsin kotiseutumuseo pohjalaistaloineen, tai Amurin työläismuseo Tampereella (Liivialla oli sieltä hiljan upeita kuvia, tässä ja tässä). Opiskeluaikoina olin yhtenä kesänä niin onnekas, että sain viettää kesän työpäivät yli kaksisataa vuotta vanhassa aatelistalossa, Wasastjernan talossa. Muistan kirjoittaneeni sinä kesänä paljon runoja, läjäpäin. Mikähän siinä on, että vanhan henki tarttuu, ruokkii ihmisessä rauhaa, hiljaisuutta, luovuutta, ajatuksen lentoa.

Aasinsilta: Oma taloprojektimme ei ole niin vanha, mutta remonttia tehdessäkin huomaa sen, miten historia haluaa päästä esiin. Vaikka sisustusratkaisujen miettiminen on vähän varhaista, mietin niitä silti, ja käyn jatkuvaa vuoropuhelua oman makuni ja talon hengen välillä. En esimerkiksi välittäisi tapeteista, mutta ne jotenkin kuuluvat taloon, kuuluisi korvata ne upeat poisrevityt vanhat uusilla (vanhan tyylisillä) upeuksilla. Keittiöstä olin ajatellut eleetöntä, mutta sitten löysin yhtäkkiä viime viikonlopun käsityöläismarkkinoilta kaakelit, jotka suorastaan puhuivat minulle, kertoivat kuuluvansa meidän taloon:


Olen huomaamattani ryhtynyt käymään vuoropuhelua tulevan kotini kanssa. Ihmisille sanani tuntuvat  nyt jotenkin riittämättömiltä, ehkä puhunkin vain talojen kieltä.

8 September 2013

maailman paras päivä































Käytiin syysmarkkinoilla, tuotiin kotiin kaikenvärisiä porkkanoita, kukkakaalta, punajuurta, sipulia, tyrnimehua ja syyshortensiaa. Porkkanoista tuli hyvä keitto, ja muuttuipa erään nelivuotiaan ihan tylsä elämäkin muutamassa tunnissa maailman parhaaksi päiväksi.

***

Porkkanakeitto
10 kaikenväristä porkkanaa
2 sipulia
3 rkl voita
8 dl kana- tai kasvislientä 
suolaa, ripaus valko- ja cayennenpippuria
puoli pakettia koskenlaskijaa

Viipaloi porkkanat ja silppua sipuli. Kuullota ne voissa ja kaada päälle liemi. Anna kiehua kunnes porkkanat ovat kypsiä. Soseuta, mausta ja pilko sekaan juusto. Keitä kunnes juusto on sulanut.

1 September 2013


Melko paljon kaikkea. Ei vaan työtä: Tehty pieniä matkoja, käyty museoissa ja taidekeskuksissa, kuljettu vanhoilla kotiseuduilla, poimittu omenoita, juostu lääkärissä. Ihan hyvää, mutta kaipaan remontittomia, leppoisia syysviikonloppuja siinä omassa kodissa -- vaan nyt siellä on vielä lattiat ja paikoin seinätkin auki, sähköhommia ja lattialämmityshommia ja ulko-ovenvaihtohommia, vähän ulkotöitäkin. Talvella pitäisi puuhailla ilmastoinnin ja lautalattioiden parissa. Ehkä jo ensi kesänä siellä on pari huonetta joissa voi asua, ettei tarvitse viettää toistakin kesää anopin nurkissa.
Elokuun juttuja:

1. Leka, purkurauta ja päivän työ. Pääsin sittenkin käyttämään lekaa kesän aikana. Opin muutenkin kaikenlaista hyödyllistä, kuten purkamaan seiniä ja sahaamaan putkia. Tutuksi tulivat jo mainittujen lisäksi muun muassa pistosaha ja akkuporakone niiden perinteisten (lapiot, kottikärryt, vasara, saha, ruuvarit, jakoavain...) lisäksi. Ja opin peruuttamaan peileistä, kiitos anopin pihatien ja oman koivukujan.

2. Yhtenä loppukesän viikonloppuna aamukävely vanhoissa maisemissa Näsijärven rannalla, sydämet täynnä Lapinniemi-lovea.

3. Taiteilijan omakuva museoikäisenä.

4. Parvekkeella helottavan pelakuun sain päättäjäispäivänä yhdeltä nuorelta. Se oli kääritty kiireisesti kaupan ruskeaan paperiin, paketti suljettu pakkausteipillä, ja kyljessä oli paperilappu. Siinä luki teinipojan huteralla käsialalla: Mirvalle! Kiitos kuluneesta vuodesta! :) Hyvää kesää! :) ja Hyvää Jatkoa! :) Joka päivä tulee hyvälle mielelle, kun on punaisuutta parvekkeella ja lämpöä sydämessä.

5. Stundarsin ulkoilmamuseon leikkikaupassa myytiin kananmunia, sokeria ja neilikkaa. Kaupantäti ihasteli paperikääreitä ja vanhoja punnuksia, kaupantädin äiti koko museoaluetta, josta olisi lisääkin kuvakertomuksia jaettavaksi.

Tervetuloa lempikuu!