10 October 2013

paras aika istuttaa tammi




Käytiin yhtenä iltana katsomassa vanhaa taloa tässä lähellä. Ihan mielenkiinnosta, vaikkei me oikeastaan tarvita kahta taloa. Ei ainakaan kahta remonttikohdetta, talo oli nimittäin ihan kamala. Mutta se puutarha! Omenapuita, kasvihuone, ja se tärkein: vanha tammi. Lapsi oli myyty, olisi halunnut muuttaa tammen alle asumaan jos ei kerran taloon voi. Nyt meillä on tallessa siemenet; tietääkö joku, mikä on paras aika istuttaa tammi?

Juurtua. Siitä kai tässä on kysymys.

Ja hiljaisuudesta, siitä että on turvassa omassa pesässään. Puhun töissä niin paljon, etten vapaalla enää jaksa. Erakkoudun, en erityisemmin halua nähdä ihmisiä, ketään. Joskus vedän töissäkin kuulokkeet korville ja teen töitäni kuin muita ei olisikaan. Olen varmaan aika yhteistyökyvytön ja epäsosiaalinen. Seisoisin mieluiten pellolla, keskellä peltoa, ja antaisin sateen valua päälleni. Humisisin hiljaa, heiluisin tuulessa. Olisin juuret syvällä maassa.

10 comments:

Liivia said...

Me istutimme tammen viime kesänä, kun saimme lahjaksi. Hyvin on lähtenyt. Alku oli kyllä pieni, parikymmensenttinen, että saas nähdä näenkö ikinä sitä edes itseni pitisena, vanhana en ainakaan.
Lapsi oli istuttanut tammenterhon koulussa ja nekin on lähteneet kuulemma kasvamaan. Niistä saa odottaa sitä isoa puuta vielä pidempään.
Puukaupassa minulle kerran sanottiin, että vaahtera on suurista jalopuista nopeakasvuisin, jos sen ostaa pari metrisenä, niin se on nopeimmin kunnon puu. Mutta vaahtera ei ole tammi, vaikka niin ihana on sekin.

Samat ajatukset tälläkin puhetyöläisellä. Mieluiten pitäisin suuni kiinni kokonaan vapaalla ja istuisin hiljaisuudessa. Minun peltoni on kuitenkin suurkaupungin puistot, kadut, kahvilat, yksin. Viihtyisin niissä loputtomiin, minun juureni.

Merruli said...

Tammi, sen minäkin haluaisin tai hevoskastanjan. Kunpa voisikin etsiä asuinpaikkansa niin, että pihasta löytyy tammi.
Uusimmassa Simple Things-lehdessä oli juttu Britannian kuuluisimmista vanhoista tammista, niin suuria ei taida Suomesta edes löytyä. Samassa jutussa pisti silmääni tässä kuussa julkaistava kirja, jonka aion metsästää: The British Oak by Archie Miles.

Puhetyöläisen perheenjäsen tai ystävä ei varmasti ole helpointa olla. Samaan tapaan hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen kaipaan töiden jälkeen. Sosiaalisuus tulee ammennettua työpäivän aikana miltei loppuun - etenkin tähän aikaan vuodesta, jolloin hämärän hyssy tuntuisi muutenkin luonnollisimmalta.

Mirva said...

Liivia, mitenköhän tuo terhon istutus tapahtui, esikasvatetaanko ruukussa taimeksi vai? Onko me menty ihan metsään, kun meillä ei enää ole koko terhoa vaan pelkkä siemen sisältä?

Kyllä meille vaahteraakin mahtuisi, on peltoa sen verran pitkästi talon kyljessä. Haluaisin istuttaa sinne isoksi kasvavia puita ja lisäksi jotain peitepensaita, ettei näkyisi pihatouhut suoraan naapuriin. Ajattelin ehkä pihlajaa tai syreeniä.

Mä en jotenkin ole Vaasasta löytänyt semmoista hengailukahvilaa, jossa viihtyisin. Tampereella tietäisin kyllä montakin, joihin voisin muuttaa iltapäiviksi asumaan.

Merruli, Aino oli tosiaan tammesta ihan haltioissaan. Me vietettiin yksi pimenevä ilta joskus aiemmin etsien tammea keskustan puistoista, kirjastolta löytyi. Sitten piti puhelimen valossa etsiä terhoja. En minäkään tammea pihallani pahaksi pistäisi, niissä on jotain jykevän juhlavaa.

Minäkin mietin usein, kärsiikö perhe tästä työstäni paljonkin. Olen iltaisin ihan omissa maailmoissani ja niin sosiaalisesti kuitti, ettei paljon heille irtoa. Onneksi selkeisiin "tekemisiin" kuitenkin pystyy, vaikka pelaamaan lautapelejä tai kävelemään metsässä.

Liivia said...

Enpä tiedä siitä tammenterhohommasta enempää.
Tampere ei mulle "pelloksi" riitä, kun ei ole suurkaupunki. Täytyy aina lähteä merta edemmäs, joka on jokseenkin surullista, että pääsee sielunmaisemaansa.

Riikka said...

Meillä on pihassa vanha tammi, siinä touhuaa kovasti kaksi oravaa. Lähetänkö sulle terhoja jos teillä vain yksi? :) Naapuri haluaisi vissiin että puu kaadettaisiin kun niin muka roskaa katua mutta minä en mene kaatamaan puuta joka on vähintään 60 siinä ollut, ellei ole pakko.

Riikka said...

60 vuotta siis...

Katja said...

Kiitos, niin tuttuja ajatuksia taas, vaikka minä olen sieltä puhetyöläisen maailmasta irtautunut. Muistan miettineeni, menikö äänikin merkkinä siitä, että puhuin liikaa, että minun olisi parempi kirjoittaa.

Kävelimme Pyynikin rantoja taannoin, tulimme takaisin kourallinen tammenterhoja taskuissa. Meidän pihassa tammi näyttäisi oudolta, täällä on liian kompaktia, avarammassa tilassa isot puut ovat kyllä kauniita. Meillä on metsä toisena pihana tuossa, mutta en ole niin tiheän ystävä. Peltoja kaipaavat minunkin silmäni (vanhat kaupunkimaisemat ovat myös kauniita, ne ovat erakkouden vastapainoa: voi olla yksin muiden keskellä).

Mirva said...

Liivia, harmi, olisi ollut kiva kuulla lisää tammenterhohommasta. Meitä tosiaan on moneksi, minua suurkaupungit lähinnä ahdistavat, en viihdy ihmispaljoudessa. Ehkä nuorempana viihdyin, mutta en enää. Onneksi voit välillä matkustaa sielunmaisemiin!

Riikka, mielellään kyllä otettaisiin terhoja vastaan! :) En minäkään haluaisi ikinä kaataa yhtään puuta, mutta luulen että ensi kesänä pari on kaadettava. Ei siksi, että roskaavat, vaan kun ovat vaaraksi. Roskaaminen ei kyllä minusta ole syy eikä mikään kaataa nuorta tammea (ne voivat Suomessa elää 800-vuotiaaksi, joten 60 vuotta on aika nuori!)

Katja, minäkin painin tämän kirjoittaa vai puhua -asian kanssa koko ajan. Rohkeus ei riitä siirtymään kokonaan toiseen, eikä aikaa tunnu riittävän molempiin.

Tammenterhot on kyllä hienoja ihan koristeinakin, meillä on niiden palasia pöydällä kukkamaljakon vieressä.

Riikka said...

Lähetäpä Mirva mulle osoitteesi, sähköposti on se sama vanha, ja puhelinnumerokin pysynyt samana. Meillä pojat on ottaneet tammenterhojen "hattuja" legoukoille kypäriksi;)

Mulla ei kyllä ole tietoa sen puun iästä, vaikka olis vanhempikin, mutta jos on istutettu kun talo rakennettu, niin sitten noin 60 vuotta se on.

Mirva said...

Koetan, Riikka, saada sähköpostin aikaiseksi. On niin paljon asioita, että se tuntuu valtavalta urakalta. Monta postia odottaa inboxissa vastaamista.

Teidän talo on samanikäinen kuin meidän!