22 September 2014




Kaupunkivastine maalaismaisemille: citylehmä ja keppihevoset. (Nämä Kirjailjattaren kuvat herättivät valtavan maaseutukaipuun, ensi viikonloppuna on päästävä.)

Töihinpaluu häiritsee merkittävästi syysvillojen tuotantoa. En löytänyt kevään muuton jäljiltä lapselle kuin yhden lapasen, parista ei tietoa. Yksi valmis lapanen niin ikään odottaa paria, siihen on sentään villat tallella, ja oma kaula uutta huivia, kädet lämmittimiä. Muita töihinpaluun haittoja: kotona ei enää huvita puhua. Mieluummin kyllä puhuisin kotona kuin töissä.

6 comments:

Liivia said...

Kaunis neuletakki tytöllä.

Juuri eilen karsin tytön romppeista pieneksi jääneitä pois. Sieltä löytyi myös tumppuja, jotka ei enää mahtuntut. Voisin ainakin yhdet lähettää, jos kelpaa?
Laita s-postilla osoitteesi, niin laitan tulemaan.

Mirva said...

Liivia, voi kiitos, mielellään otetaan vastaan tumppuja jos niitä nurkista löytyy!

Taija said...

Olen tottunut tuohon citylehmään niin kovasti, että toivoisin sen jäävän :)!

Täälläkin tumput kadoksissa, pientä paniikkia sai aikaan tänään tälläinen äkkinäinen räntäilma, että saadaan lämpimät vaatteet kasaan.

Mirva said...

Taija, minusta myös tuo citylehmä kuuluu paikalleen. Pysyvästi! Tulen siitä aina hirmu hyvälle tuulelle. Sain tänään neulottua löytyneelle lapaselle parin, joten huomenna lapsi saa käsiinsä jotain muuta kuin ihan liian ohuet sormikkaat. Toivottavasti teidänkin tumpputilanne korjaantui!

Kirjailijatar said...

Teillä on upea citylehmä! Mutta kyllähän ne oikeat ovat vielä kauniimpia, ei sille mitään voi. Maalla oli kyllä ihanaa, vaikka se oli vaan sellainen piipahdus. Meille tuo maalla olo on kovin harvinaista herkkua, se on harmi.

Mirva said...

Kirjailijatar, tuo citylehmä sopii jotenkin kaupunkikuvaan, se on erinomainen symboli sille, mitä kaupunkielämä on... Meillä maallemuutto on ihan vakavasti suunnitelmissa, mutta valitettavasti ei tarpeeksi pian. Piipahdellaan silti, siitä saa voimia!