29 September 2014

parasta menoa






Lauantaina maalattiin yhden työpäivän verran, sunnuntaina oli vuorossa vähän sähkötöitä ja ne ihanimmat: puutarhapuuhat. Omalla pihalla, omalla maalla, oman pihatien risusavotta ja ensimmäinen oma omenasato. Suurin osa omenoista lahjoitettiin pois kun hillot on jo tehty, piirakan verran otettiin kotiinkin. Tämä oli äiti parasta menoa! sanoi lapsi.

Lämmin kiitos Liivialle kauniista ja lämpimistä lapasista!

7 comments:

Satu said...

Oi omenasato! Ihanuutta, välillä niin kaipaisin omaa pihaa, sitten taas en ollenkaan. Omena-aikana se olisi kyllä kiva.

Liivia said...

Kylläpä ilahdun kun näen tumput tyttösi kädessä "parhaassa menossa". Näyttää olevan vähän kasvunvaraakin:)
Ja minä kun haluaisin luopua pihasta, en tekisi siellä yhtikäs mitään...ja sen on näköinenkin.

Mirva said...

Satu, tässä suhteessa kahdessa kodissa / kaupungissa / maalla asuminen on ilo: puutarhaan pääsee niin harvoin, että siitä suorastaan nauttii joka kerta! :)

Liivia, kasvunvaraa on jonkin verran, muttei häiritsevästi. En tiedä onko lapsella jotenkin erityisen suuret peukalot, mutta usein ne käyvät pieniksi ennen muuta lapasen osaa... En minäkään tehnyt tuolla yhtään mitään silloin kun siellä asuttiin, mutta nyt kun ei se puutarhanhoito ole joka päiväistä "iloa", on kiva puuhailla aina kun voi!

Kati aviron-violet said...

Noi on tuollaisia ihan oikeita omenoita eikä mitään "kaupan omenoita"!

Mirva said...

Niitä ne Kati tosiaankin ovat!

Sopa Azul said...

Beautiful colors!!!! :)))

Mirva said...

Sopa Azul, thank you! :)