29 December 2014






Joskus herään oivalluksiin. Yöllä on satanut lunta, naapurin pihalla risteilevät rusakkojen jäljet, erottuvat pihavalojen loisteessa hangelta kahdeksanteen kerrokseen. Kunpa lapsetkin voisivat juosta vapaana näillä pihoilla. (Kaupunkiasumisen nurjat puolet.) Enimmäkseen ajattelen lomalla kuitenkin hyvän mielen asioita, kirjoja, valmistuvia neuleita, kävelyä metsässä, leveää lomahymyä.

Hän haluaisi nyt vain luistella. Eilen juomapullot unohtuivat kaukalonreunalle, muistettiin vasta pimeällä, myöhään. Itku meinasi tulla; se oli Joulupukin tuoma pullo. Piti pukea villat päälle, lähteä hakemaan. Siellä se oli, samassa paikassa kaukalonreunalla mihin oli tuntikausia sitten jäänyt. Ajattelin että tässä kaupungissa asuu hyviä ihmisiä.

2 comments:

Kirjailijatar said...

Onneksi juomapullo löytyi.
Niin tuttu sininen hämärä tuolla pulkkametsässä. Me kiivettiin yhtenä päivänä korkealla kukkulalle, josta olisi ollut niin hauska laskea pulkkamäkeä, mutta ei ollut pulkat mukana.

Mirva said...

Tuo hämärä on kaunis ja kotoisa. Välillä haluaisin olla vain metsässä. Ja mäessä!