Koivukuja

the trees today

2012-01-31T21:33:00.002+02:00

Lopultakin joku ihan oma tila tässä uudessa kodissa. Uudessa? Siltä se vieläkin vähän tuntuu. En uskalla kiintyä kovasti, kun tuntuu että elämä on yhtä muuttojen ja muutosten suunnittelua. Koetan hyväksyä keskeneräisyyden, ja oikeastaan olen kylllä kotonani kaikkialla, missä on kauniita puita.

***

Finally, a little bit of space I can call my own in our new place. Yes, it still feels 'our new place' although we've lived here for almost six months now. I don't dare get too attached as our life right now seems to be constantly on the move. I try to embrace the unfinished fragmentary nature of it all, and not get too fussed about not ever being able to 'complete' a place we live in before we move again. Truth be told, I'm at home wherever I can see beautiful trees when I look out the window.

yllätysjuhlat / a surprise party

2012-01-30T15:34:00.004+02:00

Leivotaan isille synttärikakku, hän sanoi, ja niin me annoimme kaiken muun olla ja leivoimme. Minä mittasin sokerin lasiin, hän särki toiseen viisi munaa ja vähän kuoria, kaatoi sitten sokerit ja munat samaan kulhoon. Ja kun minä tein sitä taikinanteon epämieluisampaa osaa, eli vatkasin sähkövatkaimella munia ja sokeria vaahdoksi, mistä hän ei äänen vuoksi juuri innostu, hän piirsi isille kortin jossa oli isä, lapsi ja kaloja. Hänen maistellessaan taikinakulhonpohjallisia selitin, että kakun voisi tehdä valmiiksi vasta pohjan jäähdyttyä, päiväunien jälkeen. Niin, sitten isi ja joulupukki tulee, ja meillä on lahjoja! hän totesi ykskantaan. Ja vaikkei pukki tulisikaan, minä mietin mielessäni, nämä ovat takuuvarmasti yllättävimmät syntymäpäiväjuhlat jotka syyskuussa syntyneellä isillä on koskaan ollut.

Mukavaa maanantaita ja yllätyksellistä arkea!

***

Let's make daddy a birthday cake, she said, and so we forgot about everything else and started baking. As I took care of the less pleasant things of baking a cake, she drew a birthday card with a dad, a daughter and some fish in it. And as she took in spoonfuls of the dough I'd left for her (this her favorite part of baking a cake), I explained that we'd have to wait until after her nap to finish the cake. Yes, she said in a very cool manner as if she understood this perfectly, and then daddy and Santa will come, and we will have presents. And even if Santa doesn't come, I'd say this will be the most surprising surprise birthday party daddy has ever had, given his birthday is actually in September.

I hope Monday's been good to you, and wish you a week full of surprises!

hei universumi, / dear universe,

2012-01-29T19:38:00.000+02:00

kirjoitan sinulle kun minulla on täällä yhtäaikaa hiljaista ja hälisevää. On ollut ongelmia. Minun kanssa, itseni kanssa vain, ei mitään sen kummempaa. Olen ottanut liikaa palikoita, enemmän kuin minulla on käsiä, yrittänyt rakentaa ihan liian korkeita torneja. On liikaa asioita ja tekemisiä, ihan mukavia tekemisiä, mutta liikaa. En saa tarkennettua, en löydä fokusta. Voisitko lähettää minulle vähän läsnäoloa? Kiitos jo etukäteen!

***

I'm writing to you because it's so quiet and so loud here at the same time. There's been trouble. With me, you see, only with me, so no need to worry. I've been trying to hold on to too many building blocks, more than I have hands for, and trying to build towers way too high for me. I've got too many things on my mind, things to do, nice & fun things but there's just too many. I feel I'm out of focus, I just can't focus anymore. Could you please send me some time to be present, and some sense to focus on one thing at a time? Thank you in advance!

taas torstai

2012-01-26T15:20:00.001+02:00

En tiedä mikä torstaissa on, mutta kyllä siinä jokin on, se ei vaan lähde. Arjen kulminaatiopiste ennen viikonloppua? Viikonlopun innokas odotus?

Aamulla kärrytellään ortopedille pakkaslumen valuessa taivaalta, tulee kuuma vaikka on kylmä. Lapsi kuulee jotenkin että ortopodille ja miettii koko matkan minkälainen dinosaurus se semmoinen on, ehkä vaaleanpunainen. Postista paketti, Stockmannilta parketinpesuainetta ja leijonanpentu, puisto. Näen huvittavimman vaalimainoksen ikinä, luokallinen alakoululaisia kävelee parijonossa opettajan perässä ja huutaa Haavistoa niin että se kuuluu Frenckelin aukiolta Koskipuistoon. Opettajaa ei paljon naurata, mutta aurinkoa kyllä, sieltä se tulee esiin ja kirkastaa. Ehkä vika ei olekaan torstain vaan aamujen, aamuihmisiä me emme todellakaan ole.

Illalla luvassa pulahdus järveen ihanan ystävän kanssa sillä välin kun ihana pikkusiskoni muovailee lapsen kanssa kirahveja ja muita Afrikan eläimiä. Molemmat tukiverkostoni paahtavassa kuumuudessa samana iltana, toinen kanssani rantasaunassa ja toinen vaeltelemassa savanneilla tyttäreni kanssa. Kyllä tämä tästä.

***

I don't know what is it about Thursday, but something's definitely a little off. Or maybe it's just mornings, we're definitely not morning people, not the kind who just get up and get going. And it seems we have somewhere to go to every Thursday morning, and it's always snowing and cold when we go.

I'm looking forward to this evening, a dip in the frozen lake with a friend while my little sister babysits for my daughter. O is working late this week, he's home after nine in the evening, it's getting to me, the dark evenings are long and boring. I'm happy I have the healing heat of the sauna, the cleansing, freezing water of the lake to look forward to, it helps me get through the more painful parts of this Thursday more easily. It'll all be good.

kotona / at home

2012-01-25T14:13:00.000+02:00

Voi mitä kaikkea meillä puuhaillaankaan silloin kun ei olla ulkona nauttimassa talvipakkasista. Tekeillä on monia kivoja juttuja. Ja siniraidallisen räsymaton päälle on viimein tulossa kauan kaivattu aarre, olen ihan täpinöissäni!

Antoisaa arkea!

***

Oh the things that go on at our warm home when we're not out and about enjoying the winter weather. Lots of fun things happening, as you can see. And there's a long-awaited treasure to be brought in and placed on the little carpet with blue and white stripes, I'm so excited!

Have a wonderful week!

juhlia / celebrations

2012-01-23T14:11:00.000+02:00

Oli yhdet kauniit häät lauantaina, kaksi kokkia meni naimisiin ehkä kauneimmassa kirkossa, jossa olen tässä maassa käynyt. Sitä alkaa aina miettiä omia häitä, niitä joiden tarpeesta emme edelleenkään ole varmoja: millaiset ne voisivat olla, keitä vieraaksi, mitä ruokaa, millainen tunnelma. Siitä, haluammeko häät todella, emme pääse minkäänlaiseen lopputulemaan, mutta juhlia on mukava suunnitella ja hääjuhlia rakastan! En muista olenko koskaan päässyt lähtemään hääkirkosta ilman kyynelsilmiä, enkä päässyt tälläkään kertaa.

Sunnuntaina käveltiin lumisateessa siskon ja sen miehen kanssa klassilliselle koululle antamaan äänemme. Oli jotenkin juhlavaa, lapsi nukkui kärryissä ja me kävelimme enimmäkseen hiljaa kuin keskittyen sen tehtävän juhlallisuuteen joka oli edessämme, ihaillen välillä vanhojen talojen jylhää tai siroa kauneutta, lumi tippui hiljaa ja ihmiset liikkuivat määrätietoisesti. Piirsin paperiin huolellisesti sen numeron, jonka olin aikonut, illalla vatsassa lenteli perhosia ja hiukan myöhemmin lämmin hyvä olo tulvi päälle, Tavastialla ihmiset huusivat että Pekka, Pekka.

Maanantaina paluu arkeen, kaikki tuntuu epätodelliselta. Kahvia, pyykit, tiskit, ulkoilua, askartelua, kukkien kastelua. Juhlittiinko viikonloppuna todella, mitä oikein tapahtui? Lehtiotsikko havahduttaa, ja sitä alkaa mielessään jotenkin uskoa että ihmeitä voi tapahtua, että me voimme tehdä niistä totta. Tuntuu hyvältä asua tällaisessa Suomessa.

***

On Saturday we went to a wedding that was held in one of the most beautiful churches I've ever seen. It was a beautiful wedding, too, and as usual, it got us thinking about what our wedding could be like if we ever decided to get married. While it's fun to think about the dress, the food, the guests and the atmosphere of a fantasy wedding, the thought had already passed next morning. I do love weddings and I always end up teary-eyed at the ceremony, but we aren't really sure if we want to get married or not.

On Sunday we walked through the falling snow to a beautiful old school building; there were my sister and her boyfriend, and us, our little family of three. We were silent, solemn, concentrating on the decision to be made; who to vote for on the first round of the presidential elections. I carefully drew my number on the card I was given, in the evening it seemed like I had butterflies flying around in my tummy, a little later 'twas all good. It sounded like hundreds and hundreds of people were festively shouting my candidate's name as I watched his celebration in the television. We're in for the second round!

kiertää

2012-01-19T23:35:00.001+02:00

Elämä kiertää kummallista, loputonta ympyrää. Kun lunta alkaa tulla, se ei lopu, ei vaikka miten kaipaisi kevätvärejä. Aamulla sitä vain tulee ja tulee, eikä se ymmärrä loppua vaikka meidän pitää mennä neuvolaan, päästä sinne jotenkin. Huimaa, ei lumen takia vaan jonkun muun, en tiedä minkä. Huimauskaan ei ymmärrä loppua vaikka pitää mennä neuvolaan, ja kaikesta huolimatta, eihän se auta kuin pukea kerrosta kerroksen päälle ja lähteä, vetää huppu naamalle sadetta pitämään ja toivoa että pää kestää. Ajatella itsekseen, että paska aamu, mutta minkäs teet, on torstai ja silloin mennään neuvolaan.

Miten pieniä asioita sitä tarvitsee piristyäkseen, hyvän keskustelun, yhteisymmärrystä, leikkikaverin. Pakotan itseni puistoon ja hyvä niin, oli semmoinen kummallinen tunne puistosta kotiin kävellessä, lykin lasta pyörätiehankia eteenpäin kymmenen metriä minuutissa ja ajattelin että tuiskusta huolimatta oli kerrankin puistossa erityisen kivaa. Se johtui ilman muuta juttuseurasta, oli virkistävää ja avointa keskustelua vaikka olikin uppo-outo keskustelukaveri, joidenkin ihmisten kanssa sitä vain voi puhua suunsa puhtaaksi aivan heti, se on kummallista. Kummallisen tutunnäköinen se tosin oli, tämä tyttären puistokaverin uppo-outo äiti, millään en kyllä muista että oltaisiin ennen tavattu, mutta niin tutun näköinen. Ehkä ihminen vain tuntuu jotenkin tutulta, kun keskustelu lähtee heti, ollaan jotenkin heti samoissa aiheissa ja ajatuksissa.

Sitä kaipaa kevätvärejä, mutta lunta vain tulee. Ja sitten sitä huomaa innostuvansa tismalleen samoista asioista kuin viime vuonna tähän aikaan. On kiitollinen langasta, ajattelin että vaaleanpunainen voisi olla jollekin ystävälle vaikka, ja valmiin nimi voisi olla ehkä Let's go girly. Tai yhtä hyvin myös Hattara. Mene ja tiedä, ei voi tietää kummalta ne etukäteen näyttävät, vai joltain ihan muulta. Saa olla kiitollinen siitäkin, että ihana Ilona opetti vuosi sitten virkkaamaan, viime tammikuussa se oli kun opin tekemään kukan, viime viikonloppuna päätin opettaa itseni lopulta virkkaamaan muutakin kuin kukkia, olin yllättävän etevä oppilas, yllätin kyllä opettajan täysin, tuli lämmittimet, tuntuu että nyt ei voi lopettaa. (Omituista kyllä, taas sama kirjakin kuin viime tammikuussa, tällä kertaa oma, hiirenkorvilla jo, rakastan sitä että saa tehdä kirjalle ihan niin kuin tahtoo, ja sitten teen niin kuin tahdon. Kyllä, se kiertää, elämä.)

Näin ne torstait menevät, iltapäivällä juon siskon kanssa kahvit eikä päivä enää olekaan niin kurja kuin aamulla ajattelin, eihän puolukkapiirakkakahvit voi mitenkään kurjat olla, mittailen Hattaroita tai Let's go girlyjä siskon käsiin, ajattelen että jollekin samankokoiskätiselle ehkä sitten, tai mistä sitä tietää kenelle. Ja kukankin niihin voisi kiinnittää, ihan hyvin voisi. Paljon mukavia keskusteluja yhtenä ja samana päivänä, eikä kukaan edes aja minun päälle kun käyn kaupungilla asioilla aivan itsekseni, tai oikeastaan siskon kanssa mutta ilman lasta, eli aivan itsekseen. Perjantaina kolmastoista päivä oli Pirkanmaalla 60 kolaria, en tiedä montako oli torstaina moneskopäiväjo, mutta kukaan ei aja minun päälle, joten päivän täytyy siis olla hyvä.

Myöhemmin illalla, kotona lämpimässä on ihan pakko vielä kurkistaa, googlettaa, todeta että muisti yhtäkkiä kotimatkalla puistosta silloin aamupäivällä ihan oikein vaikkei puistossa vielä muistanutkaan tai edes suonut asialle ajatusta. Olinhan minä sen juttukaveriäidin ennenkin nähnyt, valkokankaalla ja telkkarissa.

***

Sorry, only in Finnish today, too tired to say much more! Have a good weekend!

ruoka-aika! / lunch time!

2012-01-18T15:26:00.003+02:00

Se alkoi siitä kun nypin fiikuksesta nuupahtaneita lehtiä ja pyysin pikku apulaistani keräämään ne johonkin astiaan. Hän vaikutti saavan välähdyksen välittömästi: äiti, missä minun kattilat on! Ja niin me sitten keitimme fiikuksenlehtikeittoa. Sen kera oli tarjolla juusto-ruisleipää -- kyllä, hän todellakin kuvittelee leikkiruokapaketin pihviä ruisleiväksi, luultavasti siksi ettei ole koskaan nähnyt saati sitten maistanut pihviä.

Tämän ajatuksen ajateltuani katsoin tarkemmin pöytämme antimia, ja mietin miten paljon ne hänen -- meidän -- ruoastamme, jääkaappimme sisällöstä kertovat. Tässä on hänen herkkujaan: hedelmiä, juustoa, kalaa (tarkemmin sanottuna pöydässä on kuulemma uunilohi) ja "vihanneksia" eli fiikuksen lehtiä. Mietin sitäkin, ettei meillä ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada lasta syömään vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, mistä se sitten johtuukaan -- päin vastoin, porkkanat, omenat, appelsiinit, puolukat ja mustikat ovat suurta herkkua. (Luulen sen johtuvan siitä, että hänelle on annettu niitä monipuolisesti pienestä asti, ja siitä, ettei tarjolla ole ollut juuri vaihtoehtoja.)

Pöydästä puuttuvat ne asiat, joita hän ei muutenkaan syö. Karkeasti jaoteltuna on kaksi asiaa, joihin hän ei koske: punainen liha ja aikuisten valmisruoat tai puolivalmisteet. Jälkimmäisestä poikkeuksena ovat kalapuikot, hänen suosikkiruokansa, josta hän luultavasti pitää siksi, että saa niitä harvoin ja siksi, että Sallakin syö niitä (kyllä, Samun ja Sallan Salla). En erityisemmin haluaisikaan antaa lapselleni eineksiä, mutta toisinaan on mukavan helppoa kattaa pöytään lapsen lempiruokaa, kalapuikkoja ja muusia yhdelle (keitetty ja muussattu peruna, johon on sekoitettu rypsiöljyä ja kevytmaitoa).

Ehdottomia herkkujamme ovat tällä hetkellä erilaiset juureslaatikot ja -padat, sekä ihana, juustoinen juureskeitto, jota voisimme syödä litrakaupalla (ja aika monta litraa keittoa alla olevasta reseptistäni tuleekin). Siinä on niitä, joista hän tykkäsi jo vauvana: bataattia, kukkakaalta, porkkanaa. Mutta joskus on päiviä, jolloin sitä ei yksinkertaisesti jaksa nähdä ruoan eteen kovin suurta vaivaa ja kuoria kilokaupalla juureksia. Vaihtelua helppoihin ruokiin siis kaipaisin, tuntuu, että pöydän antimissa ei juuri variaatioita ole. Mitä teillä syödään mieluiten juuri nyt?

Talvikeittomme

6 perunaa paloiteltuna

3 porkkanaa ohueksi viipaloituna

puolikas purjo tai iso sipuli hienonnettuna

pieni kukkakaali

1 isohko bataatti

2-3 dl punaisia linssejä

200-400g sulatejuustoa (maun mukaan, siis)

n. litra kasvislientä

4 dl kookosmaitoa

2 tl kurkumaa

1 tl curryä

1 tl juustokuminaa

1 tl inkivääriä

öljyä

Kuullota isossa kattilassa öljyssä purjo/sipuli ja porkkanaviipaleet. Lisää mausteet aloittaessasi kuullottamisen. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää perunaviipaleet, kukkakaalin kukinnot ja linssit. Lisää kasvislientä sen verran, että ainekset peittyvät liemeen, ja lisää myös juusto nokareina. Kiehauta, anna kiehua kunnes juusto on sulanut, ja lisää bataatti suurehkoina lohkoina. Hauduta miedolla lämmöllä kunnes juurekset ovat kypsiä (n. tunti). Soseuta keitto, lisää kookosmaito ja kiehauta. Lisää tarvittaessa suolaa.

***

I was picking out the dry leaves out of my ficus benjamina, and I asked my little helper to gather the leaves in any container she could find. She got the idea almost immediately: Mommy, where're my kettles! And that's how we ended up having leaf-soup for 'lunch'. We also had some oranges, some milk and my favorite, rye bread and cheese -- she honestly thinks the play-steak is supposed be rye bread. It dawned on me that that's probably because she's never actually seen a steak, let alone had one.

Having realized that, I started thinking about how our little lunch reflects our eating habits pretty well. There's fish, which she likes (to be more precise, that's oven-cooked salmon with a sprinkle of salt and pepper), there's fruit, there's cheese, and there's vegetables in the form of ficus leaves -- all her favorite food items. We've never really had trouble with getting her to eat her greens or her fruit and berries; on the contrary, she loves carrots, apples, oranges, lingon berries and blueberries. I'm prone to think it's because she's had all kinds of vegetables, fruit and berries ever since she was a baby and also because there's never been much else around to choose from.

Our 'lunch table' here lacks the things she won't eat or even touch unless forced to do so: red meat and microwave dinners. She actually won't eat anything coming straight out of a can or a package, except for fish fingers which are her special treat. She loves them for two reasons, I guess: she doesn't get them often and, well, Lola (of Charlie and Lola, see) eats them too.

While I'm obviously not too keen on having my daughter eat processed foods anyway, I have to admit there are days when I'd love to be able to make something quick, healthy and tasty, something I wouldn't have to peel a whole lot of vegetables for. I've got some favorites I often end up making again and again, so a little variation wouldn't hurt. What do you guys enjoy eating these days?

One of our favorite things, though, is our Winter Soup, which I could just eat and eat and eat until I burst. It's not a quick one, this soup, but that's why I like to make a lot of it in one go, and just freeze some for those lazy days to come. The recipe below will literally make many litres of this soup, so you'll need to be in the mood for cooking!

Our Winter Soup

6 potatoes cut in slices

3 large carrots cut into thin slices

half a leek or one large onion chopped

one small cauliflower

about 500 grams of sweet potato cut into large chunks

1 cup red lentils

200-400g butter cheese

approx. 5 cups of vegetable stock

1,5 cups coconut milk

2 tsp. turmeric

1 tsp. curry powder

1 tsp. cumin

1 tsp. ginger

cooking oil

Sauté leek/onion in cooking oil in a large kettle. Add turmeric, cumin, curry, and ginger and sauté until onions are soft. Add potatoes, cauliflower cut in small pieces, lentils, and enough vegetable stock to cover the vegetables. Add cheese and let it boil until cheese melts. Add sweet potatoes and let the soup stew on mild heat until the vegetables are done (this will take about an hour). Puré the soup, add coconut milk and bring to boil. Add a sprinkle of salt if needed.

viikonloppu / a weekend

2012-01-15T22:05:00.001+02:00

Pakkasta, aurinkoa, ruokaostoksia, siivousta, sisaruuden lämpöä. Veli toi lahjaksi tai lainaksi, en oikein tiedä kummaksi, vanhan toimivan kannettavansa. Ajettiin sunnuntaina siskolle, sisko leikkasi meidän kaikkien tukat. Toinen sisko lainasi kameran, että sain kuvata pakkasen. Illalla keitin marjasoppaa, laitoin mansikoita, mustikoita, viinimarjoja ja puolukoita, ja sokeria tietysti. Maistui kesältä.

Ruokapöydässä lapsi laulelee Maijal oli karitsaa. Minä sanon hänelle, että hei karitsa, summua tännekin päin. Mutta tiedättekö, hänellä on logiikka kohdillaan: En minä ole lammas, eihän minulla ole villaakaan!

Asioita joita olimme unohtaneet: että emme muista langattoman verkon salasanaa; miten paljon marjoja meillä on; syödä marjoja; miten mukavia miehen viikonloppuvapaat ovat.

Kiitos, suloinen viikonloppu. Tervetuloa, maanantai ja arki!

***

Minus degrees, sun, grocery shopping, cleaning, sisterhood. My brother brought me his old laptop as a gift. On Sunday we went to visit my sister, she cut our hair at the salon she works at. My littlest sister borrowed me a camera so that I could capture the beauty of the weekend. Tonight I threw some berries in the kettle, strawberries, blueberries, lingonberries, red currant, and some sugar, of course. It tasted like summer.

We're eating, my daughter is quietly singing Mary had a little lamb. Hey little lamb, I say, why don't you put your mouth this way too, for a change -- to get her to eat something. But you know what, she's bright, our little girl: I'm not a lamb, I don't even have any wool!

Things we had forgotten: that we don't remember the password for our wlan; how much berries we have in the freezer; to eat berries; how nice it is to have nothing special to do for two whole days.

Thank you, sweet weekend. Welcome, Monday and a new week!

saippuaa ja sormenpäitä / of soap and fingertips

2012-01-13T10:55:00.002+02:00

Olin aikonut kirjoittaa saippuoista, mutta se jotenkin arvelutti. Se tuntui niin turhalta, turhamaiselta, tiedättekö, kun onhan maailmassa tärkeämpiäkin asioita. Mikähän siinäkin on, että kosmetiikka on lähtökohtaisesti niin turhamainen aihe?

Onneksi frost antoi minulle hyvän tekosyyn. Voitin nimittäin hiljattain hänen blogiarpajaisissaan vihreät ranteenlämmittimet, niin ihanat villa-bambusekoitevirkkuut, etten parempia voisi toivoa! Kiitos sinulle! Parasta näissä on ehdottomasti se, etteivät ne ole liian kuumat sisällä käytettäväksi, toisin kuin alakuvan omatekoiset villa-mohair-tekokuitusekoitteiset kaksinkertaisella langalla ulkokäyttöön kudotut. Jonkin aikaa sitten pistin nimittäin merkille, että minulla on ihan vanhan naisen kädet.

Tiedän siihen syytkin, tietysti: Ikääntyminen. Jatkuva peseminen, tuntuu että käsienpesu vain lisääntyy lapsen kasvaessa, on pottaharjoittelu jota eräs häveliäs mieluiten harjoittaa yksin pimeässä kylppärissä mikä toisinaan johtaa lattian likaantumiseen, on päivittäiset taideprojektit värikynineen, vesiväreineen, muovailuvahoineen, liimoineen. Ja sitten se laiskuudesta johtuva, laiminlyönti. En yleensä jaksa rasvata käsiäni, koska kuitenkin pesen ne uudestaan jo vähintään puolen tunnin kuluttua.

Siksipä olikin iloinen yllätys että ranteenlämmittimien kanssa samassa paketissa saapui ihan uusi tuttavuus, Faith in naturen hamppusaippua. Minusta on aina jännittävää ja ilahduttavaa päästä kokeilemaan uusia ekotuotteita, ja tämä saippuapa vielä lupaa kosteuttaa pestessään! Toivottavasti se toimii lupaamalla tavalla yhtä tehokkaasti kuin alakuvan huopasaippua jonka sain joululahjaksi ystävältä. Se todella kuorii hellästi samalla kun pesee ihon. Harmittaa, että heitin sen pakkauksen epähuomiossa menemään, sillä huovan alla on ehdoton lempituoksuni, ja haluaisin ostaa tätä joskus lisääkin. Ystäväkään ei muista joulutorilta ostamansa saippuan tekijää, sattuuko teistä joku tunnistamaan ja tietämään?

Luottokasvovoiteeni sekä -pesuaineeni vetelevät viimeisiään, pitäisi ostaa niitä lisää. Sopivien tuotteiden löytäminen yliherkälle iholleni on kestänyt vuosikausia, nyt käytössä olevat ovat toimineet luottokamoina jo pitkään, mutta yhtäkkiä huomaan pohtivani niiden kemikaalikuormaa vaikka ne toki melko luomua ovatkin. Ystävä innostui hiljattain sheavoista ja kookosöljystä, mutta arveluttaa alistaa pintakuivaa mutta rasvoittuvaa sekä, kuten jo mainittu, yliherkkää ihoani sekalaisille kokeiluille. Onko teillä kokemusta puhtaiden luonnontuotteiden käytöstä kosmetiikkana?

Kaunista viikonloppua kaikille!

***

I was intending to write about soap, but somehow the subject just seemed so... well, vain, to be honest. Why is it that a conversation or a story about cosmetics automatically seems a little bit pointless and an expression of vanity?

Luckily, frost gave me an excuse to write about the subject anyway. You see, a few weeks ago my name got picked in her blog giveaway, and she sent me these lovely, olive green wrist-warmers made that are absolutely perfect! Thank you so much! Their made out of a bamboo and wool blend, so their not too warm to be worn inside the house (unlike the red and white pair I knit out of double yarn), which makes me especially happy as I recently noticed that I have an old lady's hands.

I guess I know the reasons for signs of ageing: Firstly, there's the actual ageing that really can't be stopped, and even if it could, I wouldn't want to as I don't think there's anything wrong with ageing. Secondly, I wash my hands a lot, probably at least fifty times a day, and it seems the older my daughter gets the more I wash my hands, what with her potty-training being at the point where she likes to go alone, which often ends up with me washing the floor, as well as our daily art projects involving glue, pens and pencils, play-dough, watercolours and such. The third reason, however, is a bit depressing, as it's obviously neglect due to laziness. It feels pointless to use hand cream if I'm going to wash my hands again in half an hour or so.

So it was a lovely surprise to find the hemp soap by Faith in Nature in the package that frost sent me. I'm always keen on trying new ecological / natural products, and you know what, this one promises to moisturize your hands while washing! I truly hope the product will do what its package promises; the felt soap in the second picture has restored my faith in the possibility of products actually working as promised. I got the wonderful piece of soap as a Christmas gift from a friend, and I'm happy to report it really does gently peel your skin and it also leaves a soft scent on it. I'm never giving up this one!

However, I am thinking about giving up my favorite moisturizing cream and cleansing gel, despite the fact that it's taken me years to find products suitable for mixed, sensitive skin. While the products I've been using are working, I've been thinking about all the chemicals they include, and pondering on the possibility of using all-natural products like coconut oil. Have you got any experience of how stuff like olive oil, coconut oil and shea work as skincare products? I'd be interested to hear about it, as I'm hesitant to take the leap and subject my overly sensitive skin to scientific experiments in the bathroom...

Have a beautiful weekend, everyone!

jänniä juttuja / i wonder

2012-01-10T17:27:00.001+02:00

Tuli talvi. Järvi jäätyi yhdessä yössä. Yhtenä iltana katselimme pimeydessä kiitävien moottoriveneiden keltaisia ja punaisia valoja, seuraavana aamuna järvi oli jäässä. Vuorokautta myöhemmin lehdessä varoiteltiin, ettei jäälle voi vielä mennä kävelemään. En ole varma ovatko ihmiset täällä tosiaan niin typeriä, vai onko kyse siitä, että media vain pitää ihmisiä niin typerinä.

***

Winter came. The lake froze over night. One evening we watched the yellow and red lights of boats speed by in the darkness, the next morning the surface of the lake was covered in ice. A day later, the local paper warned people not to walk on the thin ice just yet. I wonder if people here are actually that stupid, or if it's just a case of the media thinking that people really are that stupid.

on second thought

2012-01-07T22:06:00.000+02:00

En ollut aikonut kirjoittaa viime vuodesta, en sanoa siitä mitään. Sellainen vanhan vuoden lopun ja uuden vuoden alun muistelun ja kertauksen halu oli kokonaan poissa, en aikonut suoda ajatustakaan viime vuodelle, vuodelle kaksikymmentä ja yksitoista.

Muistin kirjoittaneeni tänne ennen tarinoita, etsin niitä vanhoja joita muistelin, en viime vuodelta vaan vielä aiempia. Aloin miettiä mihin tarinat loppuivat, aloin miettiä miten niiden kirjoittaminen voimaannutti, ajattelin kirjoittavani lisää tarinoita, monia tarinoita, ensin yhden tästä viikonlopusta. Pyörittelin ajatuksia mielessäni, oli monia, monenlaisia, tärkeitä oivalluksia.

Yksi niistä oli semmoinen, jonka päätin sanoa, vaikken ollut aikonutkaan. Että jotenkin viime vuosi oli päässyt syöpymään mieleeni sellaisena kauhujen vuotena, etten saanut hyviä ajatuksia kaivettua esiin. Olin unohtanut, miten paljon hyviä tuli niiden kauhujen jälkeen. En aio sanoa, että ne kamalat vain piti kokea ensin, koska en usko että niiden kokeminen oli mitenkään tarpeellista, edes puhdistavaa tai semmoista, että niiden ansiosta osaisi paremmin arvostaa hyviä. Päin vastoin, ne olivat varjoja, ne ovat edelleen pelkoja.

Mutta olihan siinä vuodessa hyvääkin, paljon. Ymmärrystä siitä, mikä on minulle tärkeää, tärkeää meille. Sitä löytyy noista kuvista, jotka eivät ehkä muistaakseni ole aiemmin täällä esillä olleet, saatan muistaa väärinkin, muistan vuodesta kaksikymmentä ja yksitoista lopulta aika vähän. Yritän saada nuo hyvät nyt etualalle mieleen, koska tiedän että ne muistuttavat minua siitä, että aarteita on kaikkialla. Niin, tajusin että se vuosi on vain nyt jätettävä taakse, kamaluudet jätettävä taakse, on annettava uuden tulla, odotettava, pelonsekaisesti tai ilolla, ihan sama kummin, mutta että on odotettava uusia ja unohdettava mennyt, ja annettava sen olla.

Ja niitä tarinoita, niitä on tulossa, niitä tulee koko ajan. Toivottavasti jaksatte seurata mukana, lukea, avata ajatuksenne toisille. Tehdään tästä vuodesta yhdessä hyvä.

PS. Ei, en ole raskaana. Oli tuulinen syyspäivä, oli hulmuavat neuleen helmat. Rakastan noita kaikkia: syksyä, tuulta, harmaata, neuleita. Sekin oli aika hyvä päivä.

***

I wasn't going to say anything about last year, I definitely was not going to write about it. The feeling I usually have at the end of a year, at the beginning of a new one, of a need to remember and of a need to note was totally gone this time. I wasn't even going to think about last year, the year twenty eleven.

I used to write stories here, long ones, I remembered that. I went looking for some old ones, not from twenty eleven but before that, I wondered what put a stop to them, what was the end of my stories. I remembered the feeling of empowerment one has after writing a story, a story of everyday life, of things and thoughts that matter. I was thinking about writing one again, one about this weekend, of things that happened, of things I thought about.

I had a kind of a revelation, thinking about my story. So I decided to write it down, although I had thought I wouldn't. It was about last year, about the year that has gone down in my memories as my personal annus horribilis, so much so I couldn't think of nice things to say about twenty eleven at all. Somehow I had forgotten about all the good things that came after the bad ones. And I'm not going to say it was good for us to go through the all the shit that happened last year, because I don't believe it did much good and I don't believe we deserved it; there was no catharsis at the end, and going through the bad things didn't make us appreciate the good things or life any more than we had before, because we already were appreciating and embracing it all. Instead, the bad things from our annus horribilis became shadows, they became the fear that we still feel.

But there were good things, too, even if they have been overshadowed by the bad ones in my mind. Especially good: to understand what is important to me, to us. You can find it in the pictures above, pictures that I don't remember posting here before, although I might have, I don't remember things from last year too clearly. I'm trying to focus on the good ones right now, not to forget the bad ones but to relieve my spirit from too much worries, and to remind myself that treasures are, truly, to be found everywhere. Yes, I had a revelation: that despite bad experiences that remain there to haunt us, we just have to put the past behind us and look forward, go on; we must live in the now, and in the beyond, but not in the past; the latter we have to let go of and forget.

And the stories will come, they are coming. I hope you will have it in you to continue with me, to read them, to open your mind to meet another. Let's make this year a good one, shall we.

PS. No, I'm not pregnant. It was a windy autumn day, the kind I love. I was wearing a flowy, thick cardigan, the kind I also love. I love the grey stones, too. It really was another good day, that one.

January things

2012-01-04T16:05:00.001+02:00

Olkoot nämä vuoden värit, hehkuvat, hyvät, lämpöiset.

On ostoslista tammikuulle. On kamera (ehkä tämä, johon rakastuin reissun päällä kun kokeilemaan pääsin), pinkkejä kynttilöitä joulunpunaisten tilalle, harkkahousuja eräälle potalla käyvälle (ollaan tykätty kovasti näistä, mutta muitakin olisi kiva kokeilla), ja nyt kun lunta tulee ja tulee, lienee aika hankkia lopultakin talvikengät -- haaveilen kunnon lapikkaista.

Tein lupauksia, entä sinä? Eniten lupasin aikovani voida hyvin. Että aloitan vuoteni kehon puhdistuksella, ehkä vähän mielenkin. Päätin vakaasti aloittaa taas joogan vuosikausien tauon jälkeen, en vain tiedä mitä niistä, keho ei varmaan taivu enää astangaan enkä oikeastaan hikoilua kaipaakaan, valoisuutta mieleen ja rauhaa ja lempeyttä vain. Hatha, kundaliini, integral? En tiedä niistä mitään.

Hyvää alkanutta vuotta, tuokoon se teille mukanaan lämpimiä asioita ja iloa!

***

Let these be the colours of this year; colours of warmth, of goodness, of the inner glow.

I have a shopping list for January. A camera (this perhaps, I fell in love with it during our trip up north), pink candles to replace the red ones with, training pants for a certain someone who's finally become friends with the potty (we especially like these ones, but it'd be fun to try something else for a change, too), and now that the snow just keeps on coming I really am thinking about nothing else but winter boots -- I've been dreaming of real Lappish boots like these over here.

I made some resolutions, how about you? My main one was a promise to myself to feel good. To start the year off with a detox for both body and soul. I've been planning on taking up yoga again, but after years of not doing it I'm not sure what kind of yoga would be best for me right now. I'm looking for something peaceful & soft, something that would bring me joy and peace of mind.

I wish you all the happiest of years, may it be one of warmth and gladness!

2011-12-28T22:46:00.000+02:00

Voi näitä ihania, lempeitä joulun jälkeisiä päiviä. Mitääntekemättömiä, niitä parhaita. Kunpa ne jatkuisivat ikuisesti! Lapsen uusi lempilelu on Brion pattereilla kulkeva juna, on parasta kun saa keksiä sen tielle kaikenlaisia esteitä ja katsoa selviääkö se niistä. Paljon sen kummempia eivät ole minunkaan tekemiseni, tänään ostin rasian suklaata ja söin kaiken kerralla. Kaikkien äitien pitäisi opettaa, että niin ei saa tehdä. Hänen kuvansa muistuttavat minua usein kodista, niin tämäkin, kiitos sinulle siitä. Huomenna pakkaamme jouluruokien jämät ja lämpimät vaatteemme autoon ja lähdemme vuodenvaihteeksi pohjoiseen etsimään talvea. Toivottavasti on lunta.

PS. Lapsen ihana mekko on ostettu Etsystä, täältä. Paksu lampaanvilla lämmittimiä ja kaulahuivia varten tältä pohjoisen lammastilalta.

***

Oh the lazy days of the holiday, how I wish they could last forever! A's new favourite toy is a Brio train that runs on batteries, she loves coming up with things to block its route with to see if the train can make it. I haven't been doing anything grander than that either, today I bought a box of chocolate and ate it all. Mothers, please advise your children not to do that. Her photos often remind me of home, and so did this one, thank you so much for posting it. Tomorrow we'll pack up the rest of our Christmas puddings and cakes, along with our winter wear, and head up north in search of winter. I hope there will be snow.

PS. Her dress from this lovely Etsy shop. The yarn for my wrist warmers and scarf from this sheep farm up north.

you see

2011-12-25T13:18:00.000+02:00

Olemme hiljaa, hitaasti. Parantelemme. Rakennamme suojakotilon ympärillemme kynttilöistä, lämmöstä, rakkaudesta. Ajattelemme kulunutta vuotta, kaipaamme jo seuraavaa, sanomme ottavamme sen vastaan iloisin mielin, suloisin ajatuksin, hyvin teoin.

Kävi niin, että fysiikkani ja kameran lisäksi petti tietokoneenikin. Pidän tästä hiljaisuudesta, toivon sitä sinunkin juhlaasi. Toivon sinulle hyvyyttä, kauneutta, iloa ja valoa päiviisi, tähän ja tuleviin. Sydän.

***

We're taking it slow, quiet. Getting better. We build a warm shell around ourselves with candles and love. We think about the year past, we long for the one to come, we say we will embrace it with gladness, sweetness, good deeds to be done.

You see, my laptop broke down too. Hence the silence, and I like it. I hope you're having quiet times, too. I wish you kindness, beauty, joy and glow, for today, for the days to come. Heart.

this week

2011-12-16T22:04:00.000+02:00

Tämä viikko on ollut

... sisällä oloa: flunssa on pidellyt kourissaan, ja kaiken kukkuraksi toinen korva meni tukkoon maanantaina. Lääkäriin pääsin vasta tänään, joten melko hiljaista on ollut ihan konkreettisestikin, ellei nyt huminaa päässä ja piippausta korvassa lasketa.

... postia: sain kuin sainkin lähetettyä joulukortit ajoissa, ja samalla sain viimeinkin kiikutettua jo kauan valmiina olleet vaatimattomat craft it forward -pakettini postiin. Postissa odotti vastineeksi ihana paketti Annalta, täynnä kaikkea silmää ja makuhermoja hivelevää. Erityisesti rakastuin noihin Annan tekemiin koruihin, rintaneulaan ja riipukseen (joulupukki, tuothan minulle riipukseen sopivan ketjun, tuothan!), joita Anna muuten myös myy kaupassaan. Lämmin kiitos, Anna!

... kutomista: sain joulupakettijutut valmiiksi, ja aloin vaihteeksi kutoa jotakin itselleni. Viimeinkin sain upottaa käteni tuohon ihanaan, pehmeään, paksuun lampaanvillaan jota ostin käsityömessuilta kaksi kerää -- harmittaa, etten enempää!

... sisustusyllätyksiä: miehen työpaikan hyvät joululahjanostajat lahjoittivat meille lisää Marimekkoa, tällä kertaa juuri meidän sävyissä. Meillä olikin ollut talviverho hakusassa (vaikka voi olla, että sen on tarkoitus olla pöytäliina, mutta mitä siitä)! Pihinpuoleinen mies puolestaan yllätti ostamalla aivan yhtäkkiä aivan täydellisen maton, voiko parempaa toivoa!

... joululahjoja, koristeiden askartelua, leipomista -- kyllä se joulu sieltä tulee! Viikonloppu kuluu lahjaostoksilla, koristekaupoilla, jouluevankeliumin nukketeatteriesityksessä, kirjastosta porokirjoja etsiessä, ja tietysti joululauluja kuunnellessa & laulaessa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

***

This has been a week of

... staying indoors: the flu got worse and worse, and has even had me deaf in one ear for the whole week. I finally managed to get a doctor's appointment for today, and can now hear a little bit more than just the beeping sound in my head.

... mail: much to my own surprise I managed to send our Christmas cards in time, and I also got finally round to sending my small craft it forward 2011 parcels; I've had the goods finished for ages, but I just never got around to actually mailing them. In return, a wonderful parcel full of lovely goods from Spain was waiting for me at the post office; Anna sent me all kinds of amazing things, and I absolutely fell in love with the pendant and the brooch made by her (she also sells them at her shop), they're so beautiful! Thank you, Anna, ever so much!

... knitting: having finished my Christmas knitting, I started knitting something for myself for a change. I love the chunky, soft Finnish lambs wool I bought at a crafts fair back in November. I should've bought more than just two skeins!

... interior surprises: the good HR people at O's workplace had again selected some lovely Marimekko stuff in the Christmas gift bags for their workers (or their wives, perhaps?!). This time it was a winter-y curtain (it might be meant to be a tablecloth, but who cares) in our colours, exactly. God, I love the gift-buyers of the company! On top of that O, who really is a regular Ebenezer Scrooge when it comes to spending money on all things interior, was moved by the spirits of Christmas and surprised me by buying the perfect carpet for our living room the other day. What more could I wish for!

... buying presents, crafting our own decorations, baking -- we've all been taken over by the spirits of Christmas around here! Our weekend plans include shopping for presents, shopping for decorations, looking for books on reindeer at the library, and listening to & singing Christmas carols, of course.

Wishing everyone a fantastic weekend!

kaipuu / longing

2011-12-13T13:00:00.001+02:00

Tänä aamuna tajusin sen, luin että ensi viikolla on joulu, en ollut tiennyt että se on niin pian. Odotan sitä innolla, ensimmäistä jouluamme kolmistaan, rauhassa kotona, mutta nyt myös vähän kauhulla, olisi niin paljon tekemistä ennen sitä. Mutta me olemme jumissa kotona jo viidettä päivää, ensin oli myrsky ja sitten sain tietysti flunssan joka oli toisilla jo viime viikolla, niin, kököttelemme täällä kahdestaan tytön kanssa kun mies opiskelee aamut ja on illat töissä ja miljoona asiaa on tekemättä.

Ei sillä ettemmekö viihtyisi, meillä on kirjoja, on elokuvia, on muovailuvahaa, on vaikka aamusauna jos siltä tuntuu, tänään tuntui. Heitin eukalyptusta löylyveden mukana kiukaalle ja mietin miten tästäkin päivästä iltaan asti selvitään, että pysynkö tolpillani siihen saakka kun mies tulee töistä ja laittaa lapsen nukkumaan.

Tällaisina päivinä, vaikka siinä saunassa istuessa, sitä alkaa helposti kaivata kotiin, pohjoiseen. Että olisi lähellä niitä hyviä ihmisiä, joita voisi pyytää apuun. Mutta ei pelkästään heidän vuokseen, vaan rauhan, hiljaisuuden, levollisuuden; alkaa kaivata sitä, että voi pitää ulko-ovensa auki yötä päivää eikä kellariin ole siltikään murtauduttu. Tulin kamalan hyvälle mielelle kun luin vanhan kirjoitukseni, ajattelin että tammikuussa, jouluasioiden jälkeen, aloitan taas paljon hyviä asioita, joista tulee voimakas olo.

Olen saanut kovasti jonkinlaista lohdunsekaista lämpöä nuhapäiviin lukiessani vanhoja lehtiä jotka sain kerran Riikalta kun kävimme kylässä, siitäkin on jo aikaa, kyllä elämä on liian kiireistä silloin kun ei ole lehtiään ehtinyt viikkoihin lukemaan. Niin, olen innostunut kovasti artikkeleista, joissa ihmiset ovat tehneet jotakin elämällään. Naisesta, joka lähti vuodeksi Intiaan ashramiin teini-ikäisen poikansa kanssa. Perheestä, joka asuu saarella, jonne ei pääse autolla. Sen sellaisista. Jotenkin ne ovat herättäneet siihen, että meillä on nyt aivan liikaa, ja että olisi hyvä paitsi karsia myös kohdentaa tarkemmin. Siinä voisi olla vaikka uudenvuoden lupauksen aihetta.

Niin, se joulu. Kyllä se sieltä ajallaan tulee, oli valmista tai ei. Mukavaa odotusta!

***

I realized this morning it's Christmas next week, I hadn't occured to me before. I'm excited about it, but also a little bit freaked out, it's our first Christmas staying at home, just the three of us, and I still have so many things to do. But we're stuck at home for the fifth day in a row, me and the girl; first because of the storm, then because I got the flu that the other ones had last week. O has been studying in the mornings, for his final exams before Christmas, and then working in the evenings, coming home when it's time for A to go to bed.

It's not that we can't manage; we've got our books, our films, our modelling clay, we can take a morning bath and turn on the sauna if we feel like it, and we did today. Sitting there, in the heat, surrounded by the soothing fragrance of eucalyptus which I'd added in the water I threw on the stones of the stove, I couldn't help longing, just a little bit, for home. Our home up north, the place at the end of the birch alley for which my blog was named, and the people around us, good people, friends, relatives. People you can go to for help, people who could come around and look after your little girl while you're in bed with the flu. But it's not just that, either. It's the peace and quiet of the countryside I find myself missing; the relaxing silence outdoors, being able to keep your door unlocked day in, day out, without fear of someone breaking & entering your basement.

I've been reading articles in magazines that have inspired me, soothed me, reminded me of the importance of quietness, slowness, of not rushing it. Articles about courageous people; a woman who gave up everything and went to India for a year to meditate, taking along her teenage son; a family living on an island which cannot be accessed by car. Somehow they have awaken me to the fact that we've got way too much right now, way too much things going on, way too much planned all the time, and that we'd do better to focus more on a little less things. Now there's a seed for a New Year's Resolution.

And Christmas. It'll be here when it's time, whether everything is ready or not. Have a good time waiting for it!

snow

2011-12-12T14:24:00.000+02:00

Toivottiin lunta, saatiin kahden päivän myrsky, senkin jälkeen leijailevia hiutaleita joka päivä. Ollaan oltu sisällä, myrsky ei houkutellut edes meitä pohjoisen ihmisiä luokseen, ollaan viihdytty näinkin.

Myrskyn toisena päivänä rakensin parvekkeelle majan kaikista talon patjoista, siellä oli hyvä leikkipaikka yhdelle lapselle ja kymmenille eläimille, minä aloitin joulusiivoukset ja taisin vähän innostua. Kerrankin on joulusiivoukset valmiina hyvissä ajoin ennen joulua, ja ruokailutila muuttui lapsen omaksi leikkinurkkaukseksi samalla kertaa. Silti meillä asuu jukkapalmussa lehmiä ja olohuoneen lattialla on ympyrässä lehtiä osoittamassa tontuille oikeaa hiipimistanssin reittiä.

On tullut mukavaa postia viime aikoina, paljon. Heliltä mahtavia magneettinappeja, himalaiselta ihania yllätyskortteja, Ilonan kaupasta kauniita kuusenkoristeita. Ja sitten vielä Solenin suloisia Mussukoita, minulle Karhukassi ja lapsen joulupakettiin se pikkuinen Siili. Kiitos teille ilosta jota kirjeenne toivat mukanaan!

Toivon kaikille valoa ja lämpöä päiviinne, toivottavasti joulukuu on teille hyvä.

PS. Kamerakaupan mies sanoi, ettei kameraani varmaan kannata yrittää korjata, se tulisi kalliimmaksi kuin uuden ostaminen, ja uudesta olen haaveillut muutenkin. Sillä välin ei auta kuin turvautua vanhaan pikku-Olympukseen, josta ei voi oikein muuta sanoa kuin että kiitos ja anteeksi...

***

We longed for some snow; we got a storm that lasted for two days. We haven't been out much, the storm didn't tempt even us northerners. But we've managed to entertain ourselves.

On the second day of the storm I took all our mattresses out to the balcony and built a small hut for A and dozens of tiny animals to play in. Meanwhile I started on my Christmas cleaning well before schedule, and inspired by the fact that for once I was well before schedule I got a little carried away. So now the whole place has been scrubbed from floor to ceiling, and I even carried our tiny dining table into the living room in order to give A her own little corner for playing; our previous dining space, that is. Despite that, we continue to have cows living in my plants and have a round path made of newspapers on our living room floor to indicate the correct place for the elves to do their little elfin dance.

I've gotten some fantastic mail lately. Heli sent me some magnificent magnetic buttons, himalainen a set of four beautiful postcards, Ilona the lovely Christmas tree decorations I bought from her shop. And the Bear bag I bought from Solen's cute shop The Mussukat arrived too, along with the sweetest little Hedgehog teddy that a certain someone in this household will get from Santa. Thank you all, for sending me these bundles of joy!

I hope December is treating you well, and I wish you days filled with light & gladness!

PS. The guy at the camera shop said my camera probably isn't worth fixing as it would cost more than a new camera. As I've been dreaming of a new one for some time now, I'll have to start saving for one and settle for the tiny Olympus I took these photos with. Sorry about their quality...

a Sunday well spent

2011-12-04T22:17:00.002+02:00

Upean eilisen -- auringonpaisteen, ihanan kirpeän ilman, shoppailuaamupäivän, iltapäiväuinnin hyisessä järvivedessä, illallisen ystävien seurassa, glögien ja yli puolen yön venyneiden keskustelujen -- jälkeen herättiin taas harmaaseen aamuun, tähän ikuiseen sateeseen, se tuntuu loputtomalta. Kuvat kylläkin ovat marraskuulta, kamera on edelleen rikki, tunnen itseni orvoksi ilman sitä, varmaksi, etten muista näitä päiviä kun niistä ei ole konkreettisia muistikuvia, niin, marraskuun kuvat mutta yhtä hyvin ne voisivat olla tältä päivältä.

Mutta sade. Saimme siitä ihan hyvän tekosyyn pysytellä päivä sisällä, kuunnella miten se rummuttaa ikkunaa, maata sohvalla ja katsella pilvien liikkeitä taivaalla. Katsoa yksi lempielokuvistani, Tyttö ja kettu (jos et ole vielä nähnyt sitä, katso ihmeessä, se on huikean kaunis!), lukea päivän lehdet ja Peppiä (Lauren Childin kuvittama versio on niin hauska!), torkkua sohvalla, kutoa, saunoa illalla yhdessä. Kiireisen viikon ja myöhään valvottujen öiden jälkeen tarvitsin juuri tämmöistä sunnuntaita, ihan täydellistä lepoa. Nyt jaksaa taas.

Mukavaa maanantaita!

***

After a fantastic Saturday with clear skies, sun, crisp air, shopping, swimming in the freezing lake, having dinner with friends, and conversation spiced up with some mulled wine going way past midnight, we woke up to grey Sunday, the rain beating the windows, the endless rain that seems to define this winter. The pictures are from November, they were taken on days like this one, I still haven't got my camera fixed and I feel lost without it, certain I won't remember these days without photos to remind me of them.

Today the rain gave us an excuse to stay indoors, listening to it drumming the windows, watching the clouds move at an increasing speed in the sky. We watched one of my favourite movies, The Fox and the Child (if you haven't seen it yet, you should; it's agonizingly beautiful!), read the Sunday paper and some Pippi Longstocking (I love the edition illustrated by Lauren Child), drowsed off on the sofa, did some knitting, had a sauna in the evening together, all three of us. After a busy week of staying up well past midnight most evenings I really needed a day like this, a perfect Sunday of rest. It has given me energy for the rainy days to come. I hope you've had a weekend of rest, too.

Have a good Monday, everyone!

on my birthday

2011-12-02T23:10:00.007+02:00

Syntymäpäivänäni he hemmottelivat minua pitkällä aamulla (sain nukkua yli yhdeksään), sänkyyn tuoduilla aamukahveilla ja suklaalla sekä lapsen piirtämällä ihanalla kortilla jossa oli äiti, tytär, kukkia sekä oktonautti. Syntymäpäivänäni minä hemmottelin minua uudella vartalovoilla, noutolounaalla sekä vapaalla iltapäivällä -- istuin lukemassa Milk Decoa (kiitos Pauliina!), kutomassa ja haaveilemassa sohvalla enkä herättänyt lasta vaikka hän oli nukkunut päiväunia yli kaksi tuntia.

Aioin myös viedä kamerani korjattavaksi, mutta sitten ostinkin television (jonka mies halusi), eivätkä rahat riittäneet molempiin. Arkistosta valitsin syntymäpäivän kunniaksi kuvia lempiväreissäni, ne ovat kahden vuoden takaa. En kyllästy nyt vaaleanpunaiseen millään, kun olen makuun päässyt.

Ihanaa, leppoisaa viikonloppua kaikille!

***

On my birthday my loved ones treated me to a long morning in bed, with coffee and chocolate (he knows not to bring cake, too, because I'm not really a morning eater), and a cute card drawn by daughter with flowers, mommy, her and an octonaut in it. On my birthday I treated myself to some new spicy vanilla body butter, a take-out lunch and a long afternoon off; I let my daughter nap for well over two hours and just sat on the sofa browsing through the lovely, beautiful Milk Deco magazine, knitting and dreaming of beautiful things.

I was also going to take my camera to be repaired, but then I ended up buying a TV (we haven't had one for over a year), and couldn't afford both. So the pictures above are from my archives, I chose them because they are in my favorite colours, and because they were taken around this time of the year, the beginning of December, two years ago. It seems I just can't get enough of pink these days, although I didn't really fancy it before.

I wish you a relaxing weekend filled with joy!

December, December

2011-12-01T23:32:00.001+02:00

Se yllätti minut. Viime yönä, kun istuin inspiraation iskettyä kutomassa muiden jo nukkuessa, en uhrannut ajatustakaan sille. Ja sitten aamulla, unisena, tajusin jotenkin, että joulukalenteri täytyy nyt kaivaa lapselle esille, tänä vuonna ihan sellainen perinteinen kuvakalenteri turhan krääsän ja makean välttämiseksi. Niin, silloin minä sen siis tajusin: totta tosiaan, joulukuu, joulun odotus.

Minulle joulukuu on ollut, ja on aina, pohdiskelun paikka, ajatuksiin uppoamisen aika. On monia erityisiä päiviä, niistä se varmaan johtuu, ne herättävän tarpeen katsoa menneeseen, katsoa tulevaan, tutkia tätä hetkeä. Huominen syntymäpäiväni, ensi viikon itsenäisyyspäivä, ihan kohta jo joulu, sitten vuoden päättyminen. Tänä vuonna oman olemisen, oman tilan tarkastelua syventää se, mitä menettää; pikku hiljaa lakkaan olemasta opiskelija, jätän taakseni tuon sanan ja sen tarkoittaman statuksen, jolla olisin itseäni määrittänyt viime vuonna, kaksi vuotta sitten, viisi vuotta sitten. Tutkintotodistus tuli tänään postissa, tuli mukanaan muistot, tuli mukanaan helpotus.

Katsoa menneeseen, katsoa tulevaan: Hetki hetkeltä tulen tietoisemmaksi, varmemmaksi siitä, että meitä määrittää paitsi sosiaalinen, myös luonnollinen tai rakennettu ympäristö. Kaksi vuotta sitten lämmitimme joulukuussa vanhaa taloa puulla ja ikkunoistamme aukesi kuvien näkymät, muistan miten levolliseksi ja rauhalliseksi tunsin itseni vaikka olinkin väsynyt ja välillä niin yksin. Viime talvi kaupungin keskustassa oli ankea, nyt... En usko, että kyllästyn koskaan katselemaan tuota vettä -- tai sitä jäätä joksi se tulee -- ikkunoidemme takana. Tuntuu kodilta, tuntuu raikkaalta. Lapsi puhuu vieläkin uudesta kodista, minä puhun usein sen keskeneräisyydestä, mies puhuu jo seuraavasta muutosta, haaveilee paluusta peltojen keskelle. Minä sanon vain: anna meidän jäädä tähän siihen saakka, kunnes on pakko lähteä pois.

Tänä vuonna joulukuu yllätti minut, hiipi nurkan takaa metsien kätköistä kuin tarkkailemaan tullut tonttu, eikä meidän keskeneräisessä kodissa ole mitään valmiina, eikä minulla ole mitään valmiina. Oma joulukalenterini: tee vähän jotain joulukuista joka päivä. Ja niinpä tänä aamuna puimme päälle lämpimästi -- oli pakkasta! hurraa! -- ja kävelimme kaupungille hakemaan postista ensimmäisen tänä vuonna ostamani joululahjan sekä ostamaan kukkakaupasta muutaman oksan punaisia, muistuttamaan tulevasta. Tervetuloa, joulukuun suloinen hämärä. Jos haluat tehdä minulle kodin, tuo mukanasi lunta.

***

It took me by surprise. Last night, as I sat in our silent living room, knitting, while everyone else was already asleep, I didn't give it a thought. This morning, my mind still somewhere between dreams and reality, I realized I needed to find my daughter's advent calendar somewhere, the traditional kind with only pictures to avoid toy or chocolate overload. Yes, that's when it hit me: it's December, it's soon Christmas.

For me, December has always been, will always be, a month of reflection. It's probably because of the number of special dates in December. My birthday tomorrow, the Independence Day on the 6th, after that Christmas, and finally the end of another year. I find myself reflecting on myself, on our lives; looking into the past, the future, the moment at hand. This year, especially, as I'm slowly letting go of something that has been a part of my identity, something that has defined me for such a long time. I can no longer call myself a student, except maybe a student of life, a student of the universe -- but that gives a different meaning to this word I've been using for years to describe myself. My MA Diploma came in the mail today, bringing me memories, bringing a sense of relief.

To look into the past, the future: I grow more and more aware, as I grow older, of the effect our environment, both social and physical, has on us. On a day like this, in December two years ago, we were burning wood in a large stove to heat up our old house in the country, surrounded by the fields that you can see in the photos above. I remember feeling peaceful and calm despite being tired and sometimes lonely. Last December was one of anxiety, of stress -- we were living in the centre of this town, surrounded by blocks of flats, hearing the sirens of the fire engines passing our house day in, day out. Today, right now, the lake. I don't think I'll ever get tired of watching it; the waves, or the ice it will become in the next few months. I feel at home, I feel as fresh as the air that the wind blows in from the lake. My daughter still speaks of us living in "our new home," while O is already planning our next move; he longs to be surrounded by fields and forests once again. Me, all I'm saying is: Please, let us stay here as long as possible.

This year December took me by surprise, tip-toed quietly like an elf from somewhere behind the trees, and nothing's ready in our new home, I have nothing ready. My advent calendar: Do something Decembery every day. So this morning we dressed ourselves in warm clothes -- it was finally below zero today! -- and walked downtown, to the post office to pick up the first Christmas gift I've bought this year, and then to buy some red flowers to brighten up the days to come. Welcome, sweet darkness of December. If you want me to make you my home, please bring me some snow.

2011-11-30T14:15:00.000+02:00

Toisinaan suren sitä, että hänen on oltava niin kovin reipas pieni tyttö.

***

Sometimes I worry about her having to be such a brave little girl.

one of those days

2011-11-29T22:55:00.000+02:00

Joinakin päivinä, kun mustavalkoista on mielessä vähän liikaa, sitä huomaa kaikesta huolimatta toivovansa, että olisi jo ensi syksy ja aika lähteä lomalle kotoa -- töihin. En kyllä edes vielä ole varma millaisiin, mutta ulkopuolelle kuitenkin, tiedättekö. Johonkin ihan toiseen maailmaan.

Silloin sitä voi piristyä vaikkapa lukemalla Lauren Moffatin ajatuksia pikkutytöistä ja äitiydestä ja olemisesta ylipäätään; koettaa muistuttaa itseään siitä, että on varmaan vähintään yhtä vaikeaa olla pieni kuin olla äiti. Kiitos, Lauren.

***

Some days, when there's way too much going on and you're thinking black & white, you find yourself wishing it to be next autumn sooner; longing for a break from the everyday chaos at home; fantasizing about going to work. I'm not sure what I'm going to do for a living in the next couple of years, but some days I just long to be away from home, out there in the world.

Those days you may be soothed by -- among other things -- reading Lauren Moffat's thoughts on little girls, motherhood and being in general; you may realize you need to remind yourself that being a little is no doubt even harder than being a mother. Thank you, Lauren.

i wanted to tell you

2011-11-28T14:08:00.003+02:00

Oli asioita viikonlopulta, jotka myös halusin kertoa.
Oli puut ja linnut, oli karuselli. Ja sitten tuli tämä valokin.

Miten minä murehdin noita puita. Osa niistä luulee tätä marraskuuta kevääksi, tekee silmuja. Ei se ole ihme, parvekkeella tarkenee hyvin juoda päiväkahvit, jalat tarkenevat tennareilla, mikä se semmoinen marraskuu on. Toivon, toivon niin kovasti, että kaikki ne kaksisataa siellä Durbanissakin murehtivat.

Nähtiin lintuparvi puussa, lapsi sanoi tykkäävänsä linnuista, juuri niistä nimenomaisista, kovasti. Mutta niiden yhtäkkinen lentoonpyrähdys ei surettanut yhtään, "äiti, ne tanssivat minulle!"

Ostin itselleni valmistujaislahjaksi kirjahyllyn, olisin halunnut laittaa kuvan siitä myös, mutta tänään vanha digipokkarini hajosi varmaankin lopullisesti, kenties näette juuri viimeiset kuvat jotka siitä koskaan tullaan ulos saamaan, vaikka toivon tietysti muuta, olisi ollut tuo valokin, olisi ollut enemmän sitä sen kameran sisällä vielä. Ei minua haittaa kuvata tuota kuulautta varalta filmillekin, mutta sieltä saattaa tulla vaikka mitä, yllätyksiä.

Mukavaa maanantaita kaikille!

***

There were things about the weekend I wanted to tell you;
about the trees, the birds, the merry-go-round. And the light, that too, of course.

The trees are keeping me worried. Some of them seem to be thinking it's spring, they're budding with fresh new leaves, we've seen catkins, oh, how I worry about the trees, because of the trees. I hope the two hundred people gathered in Durban this week are the worrying kind, too. I hope they're tree-people, that they're the kind of people who take the time to have a look at the trees.

We saw a flock of birds sitting on branches, she said she liked them very much. She wasn't unhappy when they suddenly flew away, though: "Mommy, they're dancing for me!"

I bought a graduation present for myself, a bookshelf, I wanted to show it to you, too. But today is the day when I have to bid farewell to my old, faithful Canon PowerShot, and these might well be the last pictures to have come out of it. I hope it'll not be final, there were some shots of the fantastic light today, I wanted to show you more light, so I'm keeping my fingers crossed. Meanwhile I'm storing the light on film, too, just in case.

Have a happy Monday!

good

2011-11-27T14:56:00.008+02:00

Perjantaiaamuna heräsin siihen, kun eräs ihan pieni ja ihanan lämmin kömpi viereeni, asetteli itsensä vatsaani vasten ja nukahti uudestaan saman tien. Makasin siinä, kuuntelin hänen hengitystään, kiedoin käteni hänen ympärilleen, olin vain, en ajatellut aikaa. Siinä ollessani tiesin, että tästä tulee hyvä viikonloppu. Ja sitten tulikin.

Juuri nyt tykkäämme molemmat kovasti Pukarikadun pikkuisesta Lotasta, Maijasta ja karhusta, piparkakuista, omien laulujen keksimisestä sekä parvekkeella istumisesta villoihin pukeutuneena ja viltteihin käärittynä tuulen ujeltaessa ulkopuolella, majakan välkkyessä pimeydessä, aivan silmiemme alla.

ps. blogger tuntuu "hukkailevan" blogeja, joihin olen vastikään klikannut itseni lukijaksi. siis sillä tavalla, että yhtäkkiä eivät näykään hallintapaneelin lukulistallani, ja sitten välillä taas näkyvät. mitä ihmettä? apua! harmittaa jos lue-toiminto ei toimi, monia kivoja menee ohi ja unohtuu seuraamatta.

***

On Friday morning I woke up to someone tiny and warm climbing to my bed, curling up next to me. She fell asleep again, and I held her in my arms, listening to her breathe, and concentrated on just being there. And being there, I knew it was going to be a good weekend. And so it's been.

Lately we've both been enjoying this movie, this book, gingerbread cookies, making up our own songs, and also wrapping ourselves in our woollens and soft blankets, then sitting on the balcony, listening to the November wind howl outside, watching the lighthouse blink in the darkness right in front of our eyes.

what a week

2011-11-24T23:01:00.007+02:00

Viimeisen viikon aikana olen...

* puunannut kotini lattiasta kattoon ja saanut vieraaksi vanhempani

* tuhlannut käsityömessuilla pienen omaisuuden muun muassa lankaan ja matonkuteisiin

* käynyt ravintolassa perheeni kanssa juhlimassa siskon kihlajaisia ja omaa valmistumistani

* saanut valmistujaislahjaksi kierrätetyn joogalahjakortin veljeltäni

* ostanut nukkekodin, jota varten lapsi oli säästänyt keväästä asti

* ollut pari päivää vuoteen omana vatsataudissa ja tartuttanut sen kaikille muillekin

* kuunnellut tuntikaupalla ensitietoluentoja lastenreumasta (kesällä olisin ollut niistä kiitollinen, nyt olinkin jo ehtinyt ottaa selvää lähes kaikesta omin neuvoin)

* käynyt kylässä siskollani, syönyt ihanaa mustikkapiirakkaa ja saanut mukaani kasan hyvän olon lehtiä

* ostanut suloisia joulukoristeita Ilonan kaupasta

* suunnitellut lapsen ja minun pieniä pikkujouluja miehen pikkujouluillalle Ryppymekon inspiroimana

* kuvannut hyvin, hyvin vähän

* kaivannut rauhaa ja hiljaisuutta

Erakko minussa nosti päätään niin voimakkaasti tällä viikolla, että sitä on kuunneltava. Viikonlopun aion olla niin joutilas kuin suinkin, ja tehdä vain mukavia: nappiostoksia, kirjastoreissu, joulutorttuja, Tree of Life, kutominen ja virkkaaminen, omituisten, pöytien päälle kerääntyneiden paperikasojen setviminen, rauha ja hiljaisuus.

Toivon kaikille leppoisaa, mukavaa viikon jatkoa ja ihanaa viikonloppua!

***

During the past seven days I have...

* cleaned up our place before my mom & dad came to stay over for a couple of days

* spent way too much money at a crafts fair on yarn & stuff

* celbrated my sister's engagement & my graduation at a restaurant downtown

* gotten a gift voucher for some yoga lessons as a graduation present from my brother

* bought a doll house for which my daughter has been saving since spring

* been lying in bed for a couple of days because of a stomach flu

* sat through six hours of informational lectures on juvenile idiopathic arthritis (I really would've appreciated all this info last summer; by now I'd pretty much learned about all of it on my own)

* visited my sister, had the most wonderful blueberry pie, and gotten some feel good mags to take home with me

* bought some really cute decorative pieces for Christmas from Ilona's shop

* planned a little Xmas party for me & my daughter while O goes to a real one

* barely taken out my camera

* longed for some peace & quiet

I found there's a little hint of a hermit in me, this week, and I feel I need to listen to its spirit. So I'm planning for idleness and small, nice things for the weekend, the main event being a trip to the library with my daughter. Other plans: shop for buttons, do some baking, Tree of Life, knit & crochet, clear up the piles of paper that have turned up from nowhere all around the house, peace & quiet.

Hoping you are all having a nice, idle week & wishing you a fantastic weekend!

en halua / i don' wanna

2011-11-18T00:11:00.003+02:00

Tavallisesti hän ei halua:

syödä aamupalaa

riisua pyjamaa

mennä potalle

vaihtaa vaippaa

mennä ulos

pukea ulkovaatteita

kävellä itse portaita

tulla kannetuksi

palata kotiin

syödä lounasta

mennä päiväunille

herätä päiväunilta

lähteä minnekään

pestä hampaita

mennä ikinä nukkumaan.

Kyllä, arvasit oikein. Hän on kaksi ja puoli.

Anteeksi, että olemme aina myöhässä.

***

Here's a list of her regular, daily i-don-wannas:

eat breakfast

take off PJs

pee in the potty

change diapers

go out

gear up for going out

walk down the stairs

be carried

go back home

eat lunch

take a nap

wake up from nap

go anywhere

brush her teeth

ever go to bed.

Yes, you got it right: she's two and a half.

I'm so sorry we're always late from everywhere.

beauty

2011-11-17T00:38:00.000+02:00

Ilona tekee niin kauniita koruja, etten voinut olla ostamatta kahta paria korvakoruja hänen kaupastaan. Kiitos, ne ovat täydelliset! En millään malta odottaa viikonlopun pieniä juhlia, niiden käyttämistä. Mistähän löytyisi sinivihreät sukkahousut?

Meillä on vähän kiireitä, ihan mukavia tosin, eivätkä ne tunnu nyt hellittävän.

Toivottavasti sinun viikkosi on mitä mahtavin, ja toivottavasti voit hyvin! Nähdään pian!

***

Ilona makes the most beautiful jewellery. I couldn't resist buying two pairs of earrings in her shop, and now I can't wait for the weekend and the little party we're going to have. Thank you, they're just perfect! I just need to find tights in exactly the same colour as the blue/green earrings to wear with my loyal little black dress...

I've been a bit busy lately, and will be even more so later this week -- only with nice things, though!

Hope your having a fantastic week, and are doing well! See you soon!

tennaritarina / a sneaker story

2011-11-14T22:33:00.001+02:00

Marraskuun odottamaton mietous vei minut viikonloppuna kenkäostoksille. Keltaiset tennarit, semmoiset, joilla pärjää siihen asti ettei tule ihan hiki talvisaappaita käyttäessä, siihen asti että ilmankosteus on semmoinen etteivät talvisaappaat mene pilalle.

Ja sitten, tänä aamuna, kun usva haihtui järven yltä, tuulessa oli sitä jotain. Ulkoiluvetimet päälle ja lintujahtiin -- me hätyyttelemässä niitä etelämmäksi, ne hätyyttelemässä meitä ruoan toivossa. Puolen tunnin päästä oli valjennut, että päällä oli aivan liian vähän vaatetta, tuuli tuiversi rannassa, kunnollinen marraskuun tuuli, ja huomasin yrittäväni väsätä varpailleni pesää liian ohuiden sukkien, liian ohuiden tennarien sisälle

Myöhään illalla päätän antaa tennareilleni toisen tilaisuuden. Miehen tultua kotiin vedän ne jalkaan ja lähden lyhyelle kävelylle, karistamaan päivän pois päästäni, hengittämään raikasta ilmaa. Tulevan aamukuuran voi jo melkein tuntea jalkojensa alla, kuulla askelten rapisevan. Ilmassa on talven tuntu. Kaikki muu on tässä -- jään kaipaamaan vain paksuja, pehmeitä, polvipituisia villasukkia, semmoisia keltaisiin kenkiin tismalleen istuvia.

***

The unseasonably mild November sent me shopping for shoes at the weekend. Cheap, yellow sneakers to last me into the colder weather when I wouldn't break a sweat every time I was wearing my winter boots, and so I wouldn't ruin my winter boots before it was already winter.

And then, this morning, there was a certain something in the air. As the mist cleared over the lake we geared up and set out looking for birds of any kind -- to chase them in order to scare them into going south, or to be chased by those decided on not going and looking for a cheap meal. In half an hour it became evident our layering had went terribly wrong and we were wearing way too little. The wind down the beach was cold and strong, and I found myself trying to curl up my toes to give them a warm little nest inside my too-thin socks and sneakers.

Late in the evening I decided to give my new sneakers another chance. Pulling them on, I set out into the darkness, for a short walk to shake the day off my shoulders and to breathe in some fresh air. And there it was, the promise of winter, there in the cold night air. You could almost smell the coming frost, sense it, hear it in your every step. It was the perfect November night -- all that was missing was a pair of warm & soft, knee-high woolly socks to go with my new yellow shoes.

gifts

2011-11-13T15:42:00.000+02:00

1. O osti minulle valitsemani kännykän ennakkosynttärilahjaksi, synttärit ovat kylläkin vasta joulukuussa. Niin miehisen käytännöllinen lahja, mutta juuri siksi minä häntä arvostan. En kuitenkaan olisi itse ostanut uutta ennen kuin entinen olisi ollut ihan palasina, mitä se kyllä melkein jo olikin.

2. Isänpäivälahja hänelle: neuletakki, jota tiesin hänen katselleen, ja kirja, josta tiedän hänen pitävän. Vain siksi, että tiedän ettei hän kuitenkaan tuhlaisi rahojaan moisiin. Taidamme olla toisillemme täydelliset tasapainottajat (mikä voi olla myös syy viimeaikaisiin sisustuksellisiin kiistoihimme).

3. Pengoin viikolla äidin ja isän kameravarastoa, ja nämä kaksi aarretta nostivat hymyn huulille. Koska isä tietää, että toiveeni paremmasta kamerasta tuskin toteutuvat lähiaikoina, hän ystävällisesti lainasi minulle nämä molemmat ja osti vielä filmiäkin. Kiitos isä! Hyvää isänpäivää, toivottavasti tykkäät uusista kaiuttimista! (Kiitä luojaasi siitä, että sait myös yhden poikalapsen, me tytöt olimme aikoneet ostaa shampoota...)

***

1. O bought me a mobile phone of my choice as an early birthday present (my birthday's not until December). Such a male kind of gift, practical and totally unsurprising. But I love him for that, for knowing that I'd never have put my money on something like this, not until my old, already unreliable phone had broken into bits and pieces.

2. My Father's day gift for him: A cable knit sweater he'd had his eye on, plus a book about Finnish history I know he's going to enjoy. Just because I know he'd never waste his money on something he didn't really need. What a perfect balance!

3. Earlier this week I went through my parents' camera stash and found these babies. Knowing that my chances of buying a better camera are, at the moment, pretty much slim to none, my dad graciously let me borrow these two indefinitely. Thanks, dad! Happy Father's day, hope you like your new speakers! (Note: You should be really grateful for having a son. Us girls were set on giving you some shampoo.)

one fine day

2011-11-12T00:02:00.002+02:00

Tultiin kotiin myöhään eilen illalla. Tämä päivä on juostu asioilla kaupungilla, hoidettu vähän sitä tätä tuota. Melkein koko reissun oli tämä sama harmaus, sinisyys, kosteus ja raskaus ilmassa mikä täälläkin, paitsi yhtenä päivänä. Miten upea päivä se oli! Juuri semmoinen päivä kuin syyspäivien pitäisikin, niin täydellinen että muistan sen varmaan ikuisesti. Luin matkalla Thoreaun Waldenia, luen sitä vieläkin, se on niitä kirjoja jotka on luettava hitaasti pohdiskellen ja nautiskellen: "Vuodenajat ystävinäni voin luottaa siihen, etten ala tuntea elämää rasitteeksi minkään vuoksi."
Nautinnollista viikonloppua teille!

***

We came back home late last night. Today we've been running errands, this and that, running around town. For most of our little trip the weather was as gloomy as it's been around here, too: the days grey and blue, the air humid and heavy. But there was one fine day to be treasured, to be stored in memory as the perfect autumn day and remembered forever. Frost, sunshine, crisp air. I'm hoping for more of that, soon. Enjoy your weekend, hope it's a sunny one!

safe journeys

2011-11-04T23:30:00.001+02:00

Sitä elämä on. Lyhyitä, pidempiä matkoja, joita kulkea niin viisaasti että huomaa kaiken kauniin ympärillään, lehdet, kukkien höyhenet, syystanssit. Olen vielä ylhäällä ja katselen, vaikka pitäisi olla matalalla ja maata. Aamulla soi kello, lähdemme matkaan, tahdomme nähdä pohjoisen marraskuun. Mukavia, innostavia matkoja teillekin, menkää varovasti.

***

Life's a series of journeys, short and long, to be travelled with wise caution and enough time to see the beauty around you. The last of yellow leaves, the feathers of November flowers, the dances of autumn. I'm still up and looking around although I should have closed my eyes already, the alarm will ring early in the morning and then we will leave. We want to see the beauty of the autumn in the north, too. I'm wishing you inspiring journeys into the world, safe ones.

November stories

2011-11-03T14:47:00.006+02:00

Tuli marraskuu ja pehmeä, lempeä hämärä.

Päivät levittävät siipensä ja lentävät ohi.

Lapsen lempikoira on surullinen, se on sairas. Sitä täytyy hoitaa lukemalla satuja ja runoja, ollaan luettu Atwoodia, You Are Happy vuodelta 1974, sen kuvittelisi auttavan. Kun on kipeä, saa tehdä leirin mihin vaan.

Kaupungin kaunein asuma-alue on lyhyen kävelymatkan päässä. Tykkään käydä siellä hengittämässä rauhaa. Tykkään siitäkin, että sinne kiivetään portaita metsän tai puiston kautta. Voisin tehdä sinne ihan oman pesän.

Nähtiin äänekäs mopoauto.
"Äiti, se oli varmaan vauva-auto!"
(mietintätuokio, ja sitten kysymys)
"Missähän sen äiti ja isä on?"
(mietintätuokio, näkee bussin)
"Äiti kato, linjabussi! Se on sen isi!"

Odotan iltaa, järven pimeää vettä, lempeää usvaa vesien yllä, saunan meditatiivista lämpöä. Toivottavasti marraskuu on sinulle hyvä, ja sinullakin on jotakin mitä odottaa.

***

And so came November, bringing us a gentle, soft darkness.

The days spread their wings and just fly by.

A's favourite little dog is sad, it's fallen ill and needs constant care. Stories, we're sure, can make sickness go away, so we read fairytales and poems by Atwood, You Are Happy from 1974. Mud Poems for November will surely take sadness away. When you're ill you get to set up camp anywhere you like around here.

My favourite part of the city is a short walk away. I love to go there and breathe in the calm. I love climbing the stairs to get there, through the forest or the park. I'd love to make my own little nest there some day.

We saw one of those moped cars that are very popular here in Finland at the moment:
"Mommy, look! A baby car!"
(takes a moment to think, then asks)
"Where are his mommy and daddy?"
(a silent moment, then sees a bus)
"Look Mommy, a bus! That's his daddy!"

I'm waiting for the evening, the dark waters of the lake, a gentle mist covering the surface, the meditative heat of the sauna. Hope November is treating you good and you're looking forward to something, too.

happy mail day

2011-11-02T23:34:00.001+02:00

Yksi lempiblogeistani on ehdottomasti tiny happy, jossa lahjakas käsityöläinen, taiteilija ja äiti Melissa kertoo inspiraation lähteistään ja töistään, joita ihastelen ihastelemasta päästyäni. Blogi on pitkään ollut paitsi aamujeni kaunis pelastus myös innoittaja omien pienten käsityöprojektien suunnitteluun, joten olin melko innoissani kun jonkin aikaa sitten voitin tiny happyn arpajaisissa. Vielä enemmän innoissani olin, kun uusi-seelantilainen paketti löytyi eteisen lattialta. Nostin sen pöydälle, katselin sitä laittaessani ruokaa, odottelin sitä päiväuniajan tuomaa omaa rauhaa, ja sitten avasin paketin. Voi mitä ihanuuksia! Näen jo sieluni silmin nuo kankaat käytössä, joskaan en tiedä miten raskin käyttää niitä ollenkaan. Ehkä pitäisi tilata niitä varalta lisää Melissan kaupasta?

One of my all-time favourite blogs has to be tiny happy, where the talented craftswoman, artist and mother Melissa writes about her work and things that inspire her. I really admire her work, and tiny happy has been the saviour of many a grey morning as well as a source of inspiration for my own little crafting projects.

No wonder, then, that I was exited to find out that my name had been picked at Melissa's blog give-away some time ago. And even more excited to find a parcel from New Zealand in the mail today. I waited until nap-time to open it in peace and quiet, and oh the beautiful things I found in there! I love the fabrics, and in my mind's eye I can see them put to so many uses, but I'm hesitant to do anything with them for fear of ruining them, they're so pretty. I'm truly grateful for both the parcel of goodness I received and the fact that Melissa continues to share her ideas, beautiful photography and all the inspiring things that you can find on tiny happy. Thank you, Melissa, from the bottom of my heart!

PS. If you love Melissa's work too, check out her shop!

october was good

2011-10-31T22:59:00.005+02:00

Miten tämä vuosi aaltoilee. Ja silti on tultu lokakuun loppuun niin pian, noustu huhti-toukokuun aallonpohjalta harjalle, lokakuu on ollut hyvä ja nopea. En ehkä olisi edes tiennyt huomisesta, marraskuusta, ellen olisi lukenut tätä, olin aikonut tehdä myös listan mutten löydä nyt sanoja niin pitkään kuin siitä tulisi. Ollaan tuotu vihreä talvea varten sisään, olen varma että vihreys auttaa, ihan kaikkeen, niin kuin vesikin. Ollaan valmistauduttu uimaan jäissä, käyty tuossa järvessä joka näkyy ruokapöydästä kerran viikossa hyytävän kylmässä kylvyssä, oltu raukeita ja onnellisia sen jälkeen. Ollaan tehty kotona mukavia, kohta syöty kaikki talvea varten säilötyt marjat, ollaan aloitettu uusia asioita, innostuttu. Lokakuu oli meille hyvä. Jokohan marraskuu toisi kuurat tullessaan?

***

This year has been filled with sorrow and happiness. April was the cruellest month, but October was good to us. I wanted to make a list of all the goodness, all the happy things that have happened in the past thirty days, but I don't have enough words for it now. We've brought in some green for the dark and cold winter, I'm sure it will help, some green will cure anything, just like water. This month has been one of preparing for ice-swimming, swimming once a week in the freezing cold lake that we see from our kitchen table when we look out, coming home relaxed and happy. It's been a month of chores that we've loved, we have already eaten most of the berries meant for winter from our freezer, we have started new things that have grown on us and made us eager for more. October was good, but please, November, can you bring me frosty mornings?

from her perspective

2011-10-30T13:49:00.001+02:00

Välillä mietin, miltä maailma mahtaa näyttää hänen näkökulmastaan.

Sitten muistan, ettei minun tarvitse sen tietääkseni kuin pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan.

(Toinen ja kolmas kuva hänen käsialaansa.)

***

Sometimes I find myself wondering what the world looks like from her perspective.

Then I remember that all I have to do to find out is watch and listen carefully.

(The second and the third picture were taken by her.)

out of bed and into the light

2011-10-29T13:44:00.006+03:00

Toivottavasti sinäkin vietät ihanan laiskaa lauantaita ja nautit valosta!

Hope your having a swell day and enjoying the sun!

i heart tre

2011-10-27T23:04:00.003+03:00

Miehen viimeinen vapaa ennen kokopäiväisen työputken alkamista. Laiskailtiin aamu kotona, sitten käveltiin hissuksiin kaupunkiin ilman ihmeempiä päämääriä. Käytiin puistossa ja katselemassa lamppuja, ei löydetty hyviä (taaskaan).

Myöhemmin kyllä kotona löydettiin netistä auto ja ostettiin, valitettavasti ei tuommoista niin kuin kuvassa. On jotenkin uskomatonta, että asumme kävelymatkan päässä keskustasta, mutta meiltä ei pääse aamulla tarpeeksi ajoissa bussilla töihin, viikonloppuisin ei likimainkaan.

Silti: nyt kun ei enää asuta keskustassa, pidän tästä kaupungista jotenkin enemmän, kaikista sen kerroksista. Ennen Hämeenkadun liikenteen kuuli melkein kotipihalle, nyt pikku reissu keskustaan tuntuu eksoottiselta vaihtelulta ja kaupunki kodilta. Täällä on hyvä.

***

It was his last day off before seven days of full-time work, so we canceled everything and just took it easy. Sometime before noon we went for a walk, and ended up at a park in the centre of the city. We went looking for some lamps or alternative lighting solutions but didn't find anything we liked, yet again.

Instead we found a car online, later at home -- unfortunately not the one in the picture above. It seems unreal that we live within a walking distance of the city centre, yet first bus out of here leaves so late in the morning he can't get to work on time.

But I'm learning to love this city with all its layers in a new way now that we don't live in the centre anymore; at our old place we could hear the traffic of the main street but now a trip downtown is like a short break from everyday life. Slowly this city has begun to feel like home, it's so good to be here.

lucky day

2011-10-26T21:05:00.004+03:00

Vietettiin aamupäivä ystävän luona kahvitellen, kuulumisia vaihtaen, pikkuruista vauvaa hoitaen ja hellien. En ollut muistanut, että vauvat voivat olla niin pieniä! Ja tytär oli innoissaan kun sai pitkästä aikaa leikkiä parhaan ystävänsä, vauvan isoveljen kanssa. Aamupäivä vaihtui iltapäiväksi aivan siivillä! Kuukauden ikäiselle vietiin tuliaisina tietenkin Sophie jonka kortin kera tilasin tätä vauvaa varten jemmaan Gredelinistä jo aikoja sitten. Suosittelen kyllä kyseistä putiikkia lämpimästi, palvelu on ollut aina ystävällistä (silloin kun sitä on verkosta ostaessa tarvittu) ja toimitus todella nopea.

Salainen paheeni: en voi vastustaa visiittejä kirja- tai kukkakauppoihin aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus -- tai molempiin, jos on onnea. Tällä kertaa kukkapuketti tuli kuitenkin miehelle, jonka osa-aikaisesta työsopimuksesta tehtiin tänään kokopäiväinen, jee! Toivottavasti onnenpäiviä riittää teilläkin!

***

We spent the morning at a friend's place, having coffee, catching up, admiring the new born baby. I didn't remember that babies could be so small! And my daughter was so happy to play with her best friend in the world, the baby's big brother. They used to see each other almost every day, but with the new baby in their house and especially now that we've moved to another part of the city, we haven't seen so often. Oh how the time flew, suddenly it was late afternoon already! (We got the baby a Sophie, plus the cute little card, from this lovely little shop.)

My little secret: I can't resist nipping into a bookshop or the florist's whenever I get a chance -- or if it's a lucky day, both. This time the flowers were for O, though, because his part-time position was made full-time today -- a lucky day indeed! Hope your having a lucky one, too!

things i liked today

2011-10-24T18:45:00.003+03:00

- pihalta löytyi vielä kukkia!
- sain Niinalta ihanaa postia, sydämelliset kiitokset!
- nämä söpöt pikkulinnut taitavat lentää tänne päin, heijastimille on tarvetta!
- rentouttava kylpy auringonpaisteessa päikkäriaikaan voisi kyllä kuulua ohjelmaan joka päivä
- tämä laukku on niin kivan näköinen ja tulisi tarpeeseen (lahjavinkki sellaista kaipaavalle...)

Toivottavasti sinunkin maanantaisi oli mitä parhain! Mukavaa viikonjatkoa!

***

- flowers found outside our house and brought in
- lovely mail from Niina: her beautiful postcards, a cute purse and some tea, thank you ever so much!
- these cute little birds are just what I've been looking for, I think I prefer the yellow one
- a relaxing bath in our sun-soaked bathroom during nap-time (I should do this every day!)
- this bag is so cool and would come in handy (a gift tip to whom it may concern...)

Hope you had a good Monday, too! Enjoy your week!

tips

2011-10-23T21:43:00.000+03:00

Äitini paras vinkki yllätysvieraiden varalle: jos sinulla on aikaa siivota vain yksi huone, siivoa vessa.

Minun vinkkini: sen sijaan että kiiruhtaisit kauppaan, tee itse jotakin tarjottavaa niistä tarvikkeista joita kotoasi löytyy, vaikka pizza tai vaniljakastiketta marjojen kera tarjottavaksi. Vaikka se vaikuttaisi pieneltä ja vaatimattomalta, siinä on sydän mukana.

Mikä sinun vinkkisi on?

***

My mom's best tip in case of surprise guests: if you have time to clean only one room, make it the bathroom.

Mine: Instead of rushing to the grocery store, make something to enjoy with coffee or tea yourself. There are always ingredients for a pizza or some vanilla pudding to mix with berries. However small and simple dishes they may seem, they always contain a tiny little piece of your heart as an ingredient.

What's yours?

kurpitsatalo / the pumpkin house

2011-10-22T20:14:00.002+03:00

Lounaaksi tulista kurpitsakeittoa (runsaschilinen versio tästä Jonnan reseptistä), ja sitten iltapäivä kurpitsansiivujen seurassa. Kilokaupalla kurpitsaa keitetty pakastimeen, nyt sitä on koko talveksi, keittoakin riitti pakkaseen litrakaupalla. Pöydällä jäähtymässä lässähtänyt mutta herkullisen tuoksuinen kurpitsainen juustokakku (kiitos reseptistä Solenille!).

Kun pimeys laski, sytytettiin parvekkeelle kurpitsalyhty, ja keittiön pöydän ääressä piirrettiin yhteistuumin se pelottava kauhuhirviö, jonka vuoksi lapsi ei uskaltanut lähteä pimeällä hiekkalaatikolle. Mistä näitä hirviöitä oikein tulee? Onneksi ei kaiverrettu sellaista perinteistä kurpitsalyhtyä, sekin olisi varmaan ollut kauhuhirviön näköinen.

***

Smokin' hot pumpkin soup (spiced up with lots and lots of chili) for lunch. An afternoon spent preparing pumpkin despite the lovely weather outside, now we have enough pumpkin in the freezer to last the whole winter, as well as several canfuls of that delicious soup.

When the darkness fell, we lit up a pumpkin lantern on the balcony, and then drew together, the little one explaining and us creating our own versions of the terrible monster that made her not want to go out in the dark. Where do all these monsters come from? Lucky we didn't turn our pumpkin into the traditional jack-o'-lantern, I bet it would've looked like a terrible monster, too.

2011-10-21T13:48:00.002+03:00

Tuotiin torilta mukanamme yksi 14,5 kiloa painava paikallinen tuote, ja vähän muutakin. Oi onnea!
Tänään siis kaikkea kurpitsasta, ja illalla kipaisu saunan kautta järveen ystävän kanssa.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

***

We came home from the market with some fourteen and a half kilos of local produce (and some more in our bags). Pure bliss! So now for some pumpkin soup and cheese cake, and later in the evening I'm dipping in the lake with a friend. I hope we won't freeze... Hope you have a happy, happy weekend!

warm breeze

2011-10-20T18:48:00.003+03:00

Törmäsin tänään kaupungilla vanhaan ystävään, en ollut nähnyt häntä vuosiin enkä tiedä olisinko tunnistanut ellen olisi katsonut tarkkaan, hänellä oli kaunis huivi jota jäin katsomaan, minulla on paha tapa jäädä tuijottamaan kiinnostavia asioita ja ihmisiä mutta tänään se olikin hyvä tapa. Lämmin henkäys kulki lävitseni, tiedättekö sen kun ei ole nähnyt jotakuta vuosiin ja sitten sattumalta tavatessa tuntuu heti siltä että on löytänyt sydänystävän uudelleen. Parempaa aamua ei olisi voinut olla, ensin auringonnousu ja sitten hän, tiesi että tästä ei voi olla tulematta hyvä päivä.

Mutta jännittyneen odotuksen ilta: yhdeksään mennessä selviää, meneekö mies huomenna töihin vai saammeko aloittaa lakon vuoksi pitkän viikonlopun jo tänä iltana. Minulle sopisi ihan vallan hyvin jälkimmäinenkin, olisi mukava ehtiä paneutua vaikkapa huonekaluostoksiin yhdessä muutenkin kuin lappuviestinnän välityksellä. Nukumme edelleen lattialla koska emme pääse yhteisymmärrykseen sängystä tai ylipäätään löydä sopivaa. Tiedättekö ketään puuseppää, joka tekisi meille tilauksesta semmoisen sängyn kuin me halutaan?

***

I ran into an old friend in town today, I don't know whether I would've even recognized her if I hadn't been looking at her lovely scarf. It was like a warm breeze going through me, meeting her, we hadn't met in years and I didn't even know she was living here, but we instantly reconnected, you know how it is with some people, you feel like you've known them forever and that you've never lost the years when you actually haven't been in touch. It really brightened up my day, maybe even more than the beautiful sunrise.

We moved a couple of months ago and are still sleeping on the floor because we can't seem to agree on what kind of a bed we want. It's a battle between vision (mine) and practicality (his). The note on the third picture says: "Look at that bed!" / "Ooooooooh! he replies." Maybe we should start looking for a carpenter.

the view out

2011-10-19T19:26:00.004+03:00

Yhtä päättämätön sää kuin mekin. Ei ollut mitään menoa eikä mitään tiettyä tekemistä, eikä niitä kyllä keksittykään. Eli täydellinen päivä vain hengailla kotona tekemättä mitään erityistä.

Tajusin, että meillä on koko syksyn soineet ikivanhat suosikkilevyt. Tänään kuunneltiin Kashmiria, Mew'ta, Coldplayn Viva La Vida, Charlotte Gainsbourgia ja Liekkiä. Kyllähän nämä kuuntelua kestäisivät, mutta olisi kiva ihastua johonkin aivan uuteen, päästä sisään uuden kymmenluvun musiikkiin. Mistä sinä tykkäät juuri nyt?

***

Even the weather today seemed unable to make its mind. We had nothing special to do, and nowhere special to go, and we couldn't come up with anything special either, so it was the perfect day for staying in and doing nothing in particular.

PS. I realized that my autumn soundtrack is incredibly outdated. Today we've been listening to Kashmir's No Balance Place, Mew's ... And the Glass Handed Kites, Coldplay's Viva La Vida, Charlotte Gainsbourg, and a Finnish alternative band called Liekki. I do enjoy my classics, but it would be nice to fall in love with something new for a change. What are you listening to right now?

4 x valoa pimeydessä

2011-10-17T22:43:00.015+03:00

1. Kuvissa Pispala kello kahdeksalta illalla, näiltä meidän rannoilta katsottuna.

2. Nähtiin bussipysäkillä ruumisauto:

"Äiti, kato, lippuauto!"

"Se oli semmoinen hautajaisauto."

"Mikä se on?"

"Se on semmoinen surullinen auto."

"Surullinen! Vaikka sillä on lippukin!"

3. Mietin tämän alkuviikon tätä vuotta, vuotta 2011, mitä kaikkea se on tuonut mukanaan. Niin paljon muutoksia, niin paljon muuttumista. En olisi uskonut, että vaikean alkutalven, helvetillisen kevään ja melankolisen kesän jälkeen tästä vuodesta tulisi tämmöinen, että voin sanoa siitä vain hyvää. Ja sanoa, että nyt on onni, ja että olen kiitollinen siitä kaikesta sekä ihan kaikesta tästä, ja että olen oppinut taas luottamaan siihen, että ilo kantaa, vaikken olisi uskonut enää siihen luottavani. Kyllä se kantaa.

4. Olkoon viikkonne valoisa ja iloisa!

this weekend

2011-10-16T13:41:00.001+03:00

Satutin jotenkin jalkani eilen päivällä, omituisesti, en muista lyöneeni sitä mihinkään. Sitä särkee ja vähän turvottaakin, parasta lienee maata sohvalla lepäämässä ja lukea tai katsoa Kennedyjä.

Parhaaseen kasviskeittoon tulee perunoita, porkkanoita, kukkakaalia, bataattia ja punaisia linssejä. Olisin halunnut kurpitsaakin, mutta sattuneesta syystä en mennytkään torille.

En ollut muistanut, miten ihana tämä on.

bathing in light

2011-10-15T19:06:00.008+03:00

"Mutta äiti, minä tarvitsen tämän sinun pöllökorun."

"Se on äidin koru, se on tärkeä, sitä ei saa ottaa."

"Mutta minä tarvitsen sen kun minä kokeilen sitä ja minä olen tärkeä myös."

"Milloin mennään Nikkaselle? Mennäänkö huomenna?"

"Sitten kun sinä paranet nuhasta."

"Äiti, minä nukuin päiväunet ja minä parannuin!"

Koti kylpi valossa, minä moppasin parkettiin suloisen mantelin tuoksun, eräs sai viihdyttää itse itseään, ja minä olin ei-kone. Ollaan yhtenä kappaleena vielä kaikki, ja kotona näyttää päivä päivältä enemmän kodilta. Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

tällä viikolla

2011-10-14T16:29:00.002+03:00

- käveltiin lapsen kanssa ylös jyrkkiä, kapeita kierreportaita ja sain taas muistutuksen korkean paikan kammostani, aivan ylhäällä lapsi horjahti, minulla kädet täynnä tavaroita ja sydän kurkussa, en ehtisi millään, onneksi tasapaino löytyi itsestään

- olen ollut mustasukkainen ihmisille joilla on yövalo, meillä ei ole sopivaa, se meni rikki muutossa, ja myös ihmisille joille uni tulee odottamatta, lukematta, niin etteivät ne joudu nukahtamaan joka ilta sohvalle kirjansa kanssa ja heräämään siitä keskellä yötä selkä kipeänä, jos meidän perheessä ei olisi semmoisia ihmisiä niin olisi varmaan jo uusi lamppu mutta aina kun sitä lähdetään hakemaan harhaudutaankin johonkin muualle ja muistetaan se vasta kotona, ja puoliksi nukutut yöt sohvalla jatkuvat

- varastin vahingossa lehden sairaalasta, otin sen mukaan odotushuoneesta toiseen siirtyessä, laitoin laukkuun ja aioin palauttaa lähtiessä, unohdin -- nolottaa ajatus lehden varastamisesta lastenpoliklinikalta, koetan lohduttautua sillä että se on hyvä lehti

- en ole lakannut ajattelemasta elokuvaa jonka näin viime viikolla, sitä miten onnekkaita olemme kun meillä juoksee koteihimme kraanavesi jota voi laskea laseihin, jolla voi pestä pyykkiä, jolla voi tiskata astiat, jota voi lorauttaa keittoihin, sitä minä olen ajatellut päivittäin, miten vaikea on ymmärtää miten vaikeaa elämä olisi ilman vettä, tajuta miten tärkeää se meille on

- parasta koko viikolla on ollut iltaisin ottaa lapsi syleilyyn, silittää hiuksia ja hipaista hellästi poskea, kuiskata korvaan minä rakastan sinua, lukea satu jos toinenkin, olemme Astrid Lindgrenin Kultasiskon lumoissa molemmat, mikä onni saada tehdä näin iltaisin, ilta toisensa perään, mikä lämpö.

Sain sanat Liivialta, jos haluat sanoja sinulle, kerro siitä kommentissasi.

which way the wind blows

2011-10-13T13:28:00.004+03:00

Oltiin menossa kerhoon mutta onneksi ei menty, piirrettiin sisällä ja mentiin sitten ulos tuulta uhmaten kun nähtiin ikkunasta kaivuri. Kyllä meillä oli hauskaa!

Lapsi pyytää nykyään piirtelemään malliksi tyttöjä ja minähän piirrän, vaikkei niistä kummoisia tule. Piirrän niitä huvikseenkin, vähän salaa, tai oikeastaan piirrän niille mekkoja ja hameita ja pyynnöstä joskus jonkun "housuhameenkin". Voi kun osaisin kaavoittaa ja ommella, niin ompelisin muutaman mekon, tai kokonaisen malliston.

Sain Ilonalta suloisen maanantaipostikortin, kiitos! Erityisesti kyllä rakastuin tuohon kuoreen, on joku lastenvaatebuumi menossa, ehkä siksi että kielsin itseltäni niiden ostamisen loppuvuodeksi. Voi kun löytäisin lapselleni tuommoisen neuletakin jostakin! Voi kun löytäisin itselleni tuommoisen vihreäruudullisen villakangastakin! On yksi lastenvaatteisiin liittyvä bisnesideakin pyörinyt mielessä, mutta en minä tiedä oikein mitään, bisneksistä tai sen semmoisista.

2011-10-11T21:52:00.003+03:00

Luen parhaillaan kolmatta niistä kirjoista, jotka olisi ehdottomasti pitänyt lukea silloin kun lapsi oli vasta tulollaan. Tai ainakin pikkuvauva-aikana. Kirja on Carl Honorén Perhe paineessa: Manifesti riittävän vanhemmuuden puolesta, ja se tukee hyvin tämän hetkisiä, hiukan liian myöhään syntyneitä käsityksiäni nykyajan lapsuudesta ja vanhemman tehtävästä kasvattajana. Ne kaksi muuta olisi niin ikään kannattanut lukea vähän aiemmin, Tom Hodgkinsonin Joutilaat vanhemmat ja Amanda Blake Soulen The Creative Family. Kaikki ovat olleet niin vapauttavia kirjoja, lukkoja avaavia, ajatuksia laajentavia, että kyllä parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Unohdan välillä, ettei meillä ole kiire minnekään. Koetan muistaa, mutta jotenkin kiire on minussa, siitä on vaikea luopua, sitä on opetettu niin pitkään. On hyvä olla aikaa katsella, ihmetellä, kysyä. Yhtäkkiä, kesken piirtämisen, hän huomaa jotakin. Hakee tuolin, kurkottaa korkean lipaston päälle, hihkuu. "Äiti, minun koira! Miten se oli tuonne päässyt!"

onnenpäiviä

2011-10-10T17:49:00.000+03:00

Sadepäivä. Olikin ennakoinnin onnea että käveltiin lauantaina kaupunkiin askarteluostoksille. Tänään on piirretty ponikynillä, leikattu leppissaksilla pikkueläimille lentokoneita ja laitettu yksi koiranpentu uimakouluun selässään se oivallisin ja turvallisin uimavaate, hevosen satula siis. Mies meni tenttiin ja palasi mukanaan makkaraa, maanantai on meillä makkarapäivä, se on lapsen lempiruokaa ja toisinaan minunkin siitä syystä, että sen valmistaminen vaatii vain uunin lämmittämisen.

Arvontaonneakin täältä meiltä löytyy tälle päivälle. Ensinnäkin ilahtunut kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, oli kiva kuulla keitä kaikkia täällä piipahtelee. Tällä kertaa arvottiin ekologisesti käyttämällä random number generatoria, joka poimi satunnaiseksi onnen suosikiksi kommentin numero 24, eli Solenin, joka onnekseen siis ehti vielä viime tingassa mukaan, ja jolle lähtee postissa pian Ekodeko. Onnea!

Kirjakirppis avautuu täten pienessä sekatavarakaupassani, jossa on siis tällä erää tarjolla vain kirjoja. Toivottavasti ne löytävät uudet omistajansa.Valikoima on ajattelemaani suppeampi, mutta kannattaa silti kurkistaa, sillä määrän korvaa nyt monensorttisuus! Löytämisen iloa ja kirppisonnea!

ei kutita

2011-10-09T21:34:00.004+03:00

herätty aikaisin aamulla

syöty varhaista lounasta

menty bussilla ja junalla
ajeltu ruskaisella maaseudulla
hoidettu kaikkien kuontaloja

täydennetty hiusainevarastoja

saatu kahvia ja kakkua

poimittu kukkia asemalla

oltu siis vähän reissussa

ja nyt ei naamaa enää kutita

kiitos siskoni ihana!

PS. Arvonta: vielä 12 tuntia aikaa osallistua!

Saturday Morning Blues

2011-10-08T14:57:00.003+03:00

Myrsky loppui liian lyhyeen. Olisin kernaasti vielä köllötellyt sohvalla vällyjen alla kuuntelemassa sateen ropinaa tai istunut teekuppi kädessäni parvekkeella tuuleen ulistessa niin että sitä kuvittelee lasien tulevan sisälle hetkenä minä hyvänsä.

Mutta aurinko. Oli ihan hyvä aamu kävellä kolmistaan kaupunkiin täydentämään askartelutarvikevarastoja seuraavien syysmyrskyjen varalle. Joskus on ihan kiva leikkiä keskivertoperhettä ja mennä vaikka johonkin mäkkäriin, kun kerran saatiin mies viikonlopuksi kotiin. Liitto kielsi ylityöt, mikä on kyllä minusta ihanaa, mutta tarkoittaa myös sitä ettei seuraavanakaan palkkapäivänä ostella kirjahyllyjä (tai mitään muutakaan mikä ei ole välttämätöntä).

Voi olla, että tämä on viimeinen päiväni blondina. Otin siitä varalta kuvan.

Valoisaa viikonlopun jatkoa! Osallistukaa arvontaan, vielä ehtii!

2011-10-07T20:18:00.002+03:00

Tuuli meinasi viedä lapsen mukanaan. Onneksi ei vienyt. Otettiin mukaan pudonneita oksia ja tultiin äkkiä sisälle. Lapsi jatkoi lentoharjoituksia pipo päässä ja porotossut jalassa parvekkeella, ja saahan siellä välillä heppakyyditkin. Yksi mies seisoi traktorinkauhassa ja vaihtoi pihalamppua, toinen seisoi lampun alla ja sanoi että suurin osa muuttaa täältä ensimmäisen talven jälkeen pois. Ja minä kun oikein odotan sitä.

Arvonta!

2011-10-06T21:40:00.002+03:00

Lempikuukauteni koettaa näköjään antaa tällä viikolla kaikkensa. Puuttuu vain kuura-aamut. Vietän yöni Walden-järven rannoilla, Thoreaun seurassa. Päivät mietin lämpimiä flanellipyjamia, tummia liian kalliita kirjahyllyjä ja hiusten värjäämistä punaiseksi. Tässä tarttis nyt jotain säpäkkää.

Arvonta jatkuu vielä maanantaihin!

2011-10-05T15:02:00.001+03:00

Lapsi keräisi vain kukkia ja kiviä ja lehtiä ja oksia ja menisi rannalle. Kyläreissu peruuntui, joten pakotin tänään leikkipuistoon, minun on nähtävä välillä ihmisiä, eikä se pahaa tee hänellekään. Kyllä se kikatteluksi siitä muuttui.

Kävin katsomassa elokuvan, joka palautti uskoni elokuvaan ja vähän ihmisiinkin. Siihen, että voi tehdä hiukan poliittista taidetta kauniisti, osoittelematta liikaa, antamalla katsojalle tilaa ajatuksille. Eikä lempinäyttelijästäni, Gael Garcia Bernalistakaan voi juuri koskaan mitään moitteen sijaa löytää. Jos haluatte ajatuksia herättelevän elämyksen, menkää katsomaan Sade kuuluu meille. Voitte kernaasti mennä katsomaan sen myös Bernalin vuoksi, ja antaa ajatusten herätä vähän niin kuin vahingossa.

Tuulee melkein kuin merellä. Viikonloppuna aion tuonne järveen.

PS. Osallistukaahan arvontaan!

se, jossa arvotaan kirja

2011-10-03T13:36:00.001+03:00

Näin nämä päivät nyt kuluvat, pikku hiljaa. Ulkoillen, arjen askareita toimittaen, kotiasioista haaveillen. Ei tapahdu paljon mitään ja silti tapahtuu tarpeeksi. Parvekekin saatiin lopulta siivottua viikonloppuna, pienin innoistui kuuraamaan laseja niin että vesi roiskui. Ensi kevääksi haaveilen vehreästä parvekkeesta kukkineen ja yrtteineen, suloisista kulahtaneista rautapöydistä ja pehmeistä tuoleista, aamukahveista omassa rauhassa Näsijärven rannalla.

Taannoin murehdin valtavaa kirjakasaani, joka onneksi muuton yhteydessä kuihtui entistä pienemmäksi. Myin melkoisen määrän pihakirppiksellä, lahjoitin kirjoja kavereille ja kavereiden kavereille, vein niitä divariin. Yhden helmen sieltä säästin teille järjestääkseni kirja-arvonnan jota joku kommenteissa silloin ehdotti. Lupailtu kirjakirppis avautuu arvonnan sulkeutuessa.

Arvottava kirja on tuo alla olevan kuvan suloinen tuunauskirja EkoDeko, josta voit lukea tarkemmin vaikkapa täältä. Toivottavasti sitä ei ole jo teillä kaikilla! Arvontaan voi osallistua kuka vain jättämällä kommentin tähän tekstiin. Arvonta-aikaa on viikko, joten jätäthän viestisi ennen ensi maanantaita, mikäli haluat osallistua arvontaan. Onnea matkaan!

The Saturday Morning Sun

2011-10-01T13:57:00.000+03:00

Olemme löytäneet paikkamme tässä kaupungissa, täällä on niin hyvä.

Aurinkoista ja värikästä lauantaita kaikille!

2011-09-29T21:55:00.001+03:00

Tänään kuultua:

Minä löysin suloisen kiven. Isi rakastaa sitä!

Minä olen lentävä ilmapallo, wiiiiii!

Minä HALUAN parran.

Tule pikku lintu, ei tarvitse pelätä, minä olen kiltti.

2011-09-28T23:13:00.004+03:00

tuuli puhaltaa minut läpi, kuultavaksi

olen unissani herättänyt unohdettuja kieliä

nyt myrsky pyyhkii minunkin muistini pois

katukivetykseltä jolla olemme istuneet

ammoisista ajoista

seisonut ikkunassa, hämmästellyt

miten puut ovat vahvempia kuin ihmiset

heiluessaan tuulessa

ne säilyttävät puun muodon

2011-09-27T21:20:00.000+03:00

Toisinaan kaipaan pientä hengähdystaukoa.

irti

2011-09-26T16:34:00.005+03:00

Luen Tom Hodgkinsonia, Vapauden ylistys (How to Be Free). Lainehtii ajatuksia, joita en viikko sitten ymmärtänyt olevan olemassakaan; suunnitelmia, joita en ajatellut lainkaan mahdollisena.

Tämä on hyvä päivä rakentaa järjestelmänsä uudestaan.

sunnuntai

2011-09-25T20:03:00.001+03:00

happy weekend!

2011-09-24T07:47:00.004+03:00

Karamellikahvi, Aamulehti, auringonnousu; hyvä aloitus viikonlopulle. Tänään lempeän proosallisia, mukavan arkisia asioita: kauppareissu, pyykkiä, siivousta, ruoanlaittoa, ehkä käynti kirjastossa. Saunailta siskon kanssa, muutama erä Cluedoa, jotain hyvää syötävää. Haaveilen ehtiväni viikonlopun aikana myös vaihtotorille, olisi vietäväksi ainakin kumpparit, kirjoja ja vaatetta. Menkää tekin!

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

omakuva opintojen päättyessä

2011-09-22T21:15:00.003+03:00

Tummat silmänaluset. Huomasitteko ne? Nukun huonosti. Jotenkin mieli ei ymmärrä, näin monen vuoden jälkeen, että sillä on oikeus täysivaltaiseen lepoon. Ettei ole enää yhtä tiettyä työtä tehtävänä, sitä, jonka parissa mieli askarteli muutaman vuoden ajan niin ettei sitä itse enää edes oikeastaan huomannut. Mieli ei ole vielä sisäistänyt, että se saa nyt keskittyä täysin kukkien keräämiseen, tuulessa leijailevien lehtien katselemiseen, arjen kauneuteen. Että gradu on nyt arvosteltu, että opinnot ovat nyt ohi.

Havahdun aamuisin ennen muita, niin kuin olen tehnyt jo pitkään. Miksi? Ei ole mitään stressattavaa, ei niin suurta että se valvottaisi. Istun keskeneräisen kodin sohvalle kuppi kahvia kädessäni, ja katselen tulipunaisia, kirkkaankeltaisia vaahteran latvoja. Mikä onni saada asua vaahteroiden keskellä! Ne ovat aina olleet lempipuitani, en tiedä miksi, jokin hämärä muistikuva palaa Laura Ingalls Wilderin Pieni talo suuressa metsässä -kirjaan, voisiko se olla sieltä, voi miten pidin historiallisista kirjoista jo pienenä lapsena. Niin, vaahterat, vaahterasiirappi, Kanada, unelmieni matkakohde.

Tiedän Kanadasta paljon enemmän kuin on tarpeen, mutta mitä minä oikeastaan teen tällä kaikella tiedollani? Olo opintojen päättyessä on haikea, tuntuu omituiselta että olen imenyt itseeni tuntikaupalla, päiväkaupalla, vuosikaupalla tietoa, joka nyt yhtäkkiä käy täysin tarpeettomaksi. Kun viime lauantaina istuin tenttisalissa, en voinut olla ajattelematta sitä, että tämä on viimeinen kerta, etten enää koskaan kuule tentin alkamista odottavan salin kohinaa, kirjoita tenttipapereihin konseptikaupalla sekavaa tieteellistä proosaa, että tämä on viimeinen konsepti johon tämän ikuisiksi ajoiksi mieleen kirjoitetun opiskelijanumeroni raapustan.

Kävellessäni kypsyyskokeen jälkeen kampusalueen läpi tunsin energian virtaavan, sen saman opiskelija-elämänvoiman, en tiedä mikä yliopistokampuksissa oikein on, jotenkin tunnen olevani enemmän elossa niillä kuin missään muualla, tunnen olevani energisempi, ehkä kampusalueisiin sisältyy jokin lupaus, lupaus mielenkiintoisesta nykyhetkestä ja loistavasta tulevaisuudesta, niillä kävellessään tuntee melkein olevansa todellisuuden sijaan elokuvassa.

Piipahdin kirjastossa, palautin viimeisen kirjani, kuljeskelin hetken sen käytävillä. Voi miten minä rakastan tiedekirjastoja, sitä tietomäärää mikä niissä on, kaiken sen tiedon mahdollisuutta. Rakastan sosiologian hyllyjä, kirjallisuustieteen hyllyjä, filosofian hyllyjä, historian hyllyjä, mutta metsästän klassikoita mielelläni mistä vain. Rakastan sitä, miten eri teorioihin perehdyttyään voi rakentaa mielessään omansa, jonka varaan maailmoitaan rakentaa. Sitä, että aina voi löytää uutta tietoa, uuden teorian, antaa niiden väitellä päässään.

Näitä ajattelin aikaisin tänä aamuna katsellessani syksyä, vaahteroita, auringonpilkahduksia, sadepisaroita, tuulta, tuulessa lentävää lehteä. Olin ajatellut, että kun gradu on valmis, tämä aamuöisin heräily loppu, että pidän lomaa, en ajattele mitään mikä ei liity kotiarkeen. Että kun arvosana tulee, se on sitten siinä.

Arvosana tuli alkuviikosta. Eximia, ihan hyvä. Ohjaaja kysyi, huvittaisiko jatkaa.

etsimisen ja löytämisen ilo

2011-09-21T08:41:00.000+03:00

red

2011-09-19T19:54:00.001+03:00

Kaipailin jonkin aikaa sitten punajuuriohjeita, ja ihana Anna lähetti minulle postissa mahtavia reseptejä. Aamulla, herättyäni ensin vahingossa ja sitten vapaaehtoisesti ennen muita, innostuin tekemään oman versioni punajuurikiusauksesta.

Laitettiin kiusaus uuniin aamukävelyn ajaksi. Ehdittiin ennen sateita, oli tuulista ja vähän aurinkoista ja syksyisen kirpeää, oli helppo hengittää, satoi keltaisia ja punaisia vaahteranlehtiä, omenat kopisivat löytämässämme tarhassa puista maahan kopkopkop, syötiin yhdet. Ja kotona odotti valmis kiusaus, se oli hurjan hyvää ja sopivaa ruokaa syksyn ensimmäiseen kirpakkaan päivään. Kiitos Anna!

Punajuurikiusaus*

8 keskikokoista perunaa

4 punajuurta

1 sipuli

1 omena

suolaa, pippuria, timjamia, öljyä

3 dl maitoa

n. 100g sulatejuustoa

2 dl tummaa soijarouhetta

3 rkl margariinia

Kuori ja raasta perunat sekä punajuuret. Pilko sipuli ja omena, ja kuullota niitä öljyssä paistinpannulla kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää raastetut perunat ja punajuuret sekä mausteet. Paista hetki. Tee juustokastike: kiehauta maito, ja lisää sitten sulatejuusto nokareina, anna porista niin kauan että juusto on sulannut. Ripauta joukkoon suolaa. Kaada kasvispaistos ja juustokastike uunivuokaan. Sekoita mukaan soijarouhe raakana. Laita margariinia nokareina päälle, ja paista sitten 175 asteessa noin tunti.

* Alkuperäinen ohje on Yhteishyvästä. Omia lisäyksiään siihen on tehnyt ensin Anna ja sitten minä.

sunnuntai

2011-09-18T17:28:00.002+03:00

että minä rakastan syksyä

2011-09-17T22:31:00.007+03:00

Ensi viikon suunnitelmiin kuuluu ainakin

kävellä rannalle

kutoa kaulahuivi

tehdä luontolöytöjä
ostaa lapselle oma muistivihko

säilöä syksy: punajuuria, tomaattia, yrttejä

laittaa syksyisiä ruokia ja kirjoittaa reseptejä uuteen reseptivihkoon

sekä tietysti lukea kauniita kirjoja sohvalla maaten kynttilöiden valossa.

Oikeastaan voisi aloittaa jo tänään. Mitä parhainta sunnuntaita sinulle!

säteitä

2011-09-15T21:43:00.003+03:00

Tultiin kotiin mukana kassillinen uusia vaatteita. Kirppislöytöjä, alelöytöjä, löytöjä äidin kaapeista. Lapselle sadepuku, siskon vanha neuletakki ja talveksi toppahaalari, minulle syystakki, äidin tädin kutoma kauluri, mummon kutomat lapaset ja oma vanha piponi.

Kotimatkan varrella olisi junan ikkunassa ollut monta syyskuvan paikkaa, mutta lapsi nukkui käsivarsillani ja keskityin silittämään pehmeitä poskia ja hentoisia hiuksia. Ajattelemaan ajatuksen voimaa, sitä että onnea on naurava pieni tytär. Että kaiken läpi voi päästä elämänilolla.

Kotiin oli tullut mukavaa postia, niistä sitten myöhemmin. Hyvää yötä!

mummola

2011-09-12T23:42:00.000+03:00

Lapsi syö marjat suoraan pensaista ja kantaa kukkia ovista ja ikkunoista. Konttaa Elefanttimarssia, eteenpäin, mars!, huutelee perään kaikkia isoja elefantteja, minua, mummoa, pappaa. Kirjoitan listan asioista, joista tulen hyvälle mielelle, ja yksi niistä on kukkia poimiva lapsi.

Kenkiä ei ole listalla, mutta sellaisistakin olen tullut hyvälle mielelle. Löysin valkoiset, pehmeävuorelliset kumpparit ja kamelinväriset miestenkengät alelaarista, yhteensä 20 euroa. Syksyn tarpeet on siis täytetty, talveksi haluaisin huopikkaat tai lapikkaat, en vain tiedä kummat, kummastakaan ei ole kokemusta. Onko teillä?

2011-09-08T17:48:00.003+03:00

Päivä alkoi iloisena odotuksena, mutta jatkui pettymyksen itkuna erään ystävyyden vuoksi. Jotenkin vain tuntuu, että kaikki nyt lipuu ohi enkä saa oikein otetta mistään, en löydä aikaa niin paljon kuin sitä pitäisi olla. (Kenen mielestä? Voisiko olla niin, että aika on erilaista, että toisille sitä on annettu enemmän kuin toisille?)

Mutta onneksi sitten tuli hyviä.
Mies vei leffadivariin kasan ja tuli takaisin Gilmoren tyttöjen neljännen tuotantokauden kanssa, eikä siitä voi mitenkään olla tulematta hyvälle tuulelle.
Lääkärissä oli reipas lapsi, eikä mitään vikaa, kotiin tullessa mukana tarroissa robotteja ja veneilevä koira.
Asunto tuntuu asettuvan uomiinsa pikku hiljaa, pidän siitä, asunnosta ja pikkuhiljasta, tänään näyttää jo jotenkin kodilta vaikkei ole vielä sänkyä tai kirjahyllyä tai paljon muutakaan. Verhot on sentään, eilen ripustetut, ja se odotettu sohva, viimeinkin.
Sain pestyä myyntiin menevät vaipat, ovat odottaneet monta viikkoa, tuli semmoinen tunne että nyt on muutto lopulta ohi. On hyvä lähteä täältä huomenna vähän lomalle.

Mutta lempeyttä minä kaipaisin lisää tähän maailmaan, sen ihmisiin, sellaista ymmärtävää valoa. Että joskus voi olla aikoja, jolloin kaikkien kivien pyörittäminen ei vain onnistu, vaikka haluaisikin.

(Tai ehkä minun pitää opetella ymmärtämään, että joskus on vain parempi antaa asioiden olla?)

2011-09-06T16:16:00.003+03:00

Kun lähtee astelemaan pihamme perältä alaspäin viettävää, vasemmalle kaartavaa polkua, tulee mutkan takaa vastaan paikka, jossa aikaa ei ole. Siellä puut notkuvat omenoista, ja vihreä nurmi on keltaisenaan kukista ja syksyn lehdistä. Me tutkitaan, kerätään mukaan kaikenlaista, maistetaan yhdet keltaiset omenat. Tuuli yltyy, aurinkoa ei enää näy kun kiipeämme mäkeä ylös kohti kotia.

Kotona juodaan kaakaot, laitetaan löydetyt aarteet Kultaisen satukirjan väliin kuivumaan, liimataan ne sitten talvella muistivihkoon josta näkee vuosien jälkeenkin, millainen ensimmäinen syksymme täällä oli. Päiväunet maistuvat molemmille, ja kun herätään, tuuli ulvoo ikkunoiden takana, pian tulee vettä kaatamalla. Syksy. Sopiva sää käpertyä loppupäiväksi sisälle juomaan kuumia juomia, syömään suklaata ja lukemaan hyviä kirjoja.

Posti toi eilen lapsella kuvissa olevan upean, paksun ja pehmoisen villaneuleen, joka päällä kelpaa vähän flunssaisenakin retkeillä, niin lämmin se on. Kiitos Liivia, villapaita on niin ihana! Lapsi ilahtui vähintään yhtä paljon myös made by -lapusta, jossa oli kalan kuva: Äiti, tämä on minun lahjani!

arkisia asioita

2011-09-05T16:10:00.001+03:00

Sairastellaan vuoronperään, lapsi ja minä. Kun minä menen parempaan suuntaan, on lapsen mentävä huonompaan, nyt on ehkä enterorokko tai angiina tai jokin tuntematon vaihtoehto. Ollaan siis kotosalla, tehdään kotiasioita.

Tarvitsisin näille asioilleni muistikirjan, mutten ole vielä päässyt kaupungille sitä ostamaan. Laitan ne siis tänne.

Omistan yhdet kävelykengät ja yhdet kumisaappaat, jotkut syksyiset eivät olisi pahitteeksi. En tiedä millaiset, selailen lehtiä, jotkut maiharit ehkä tai tukevat nilkkurit. Tilasin uuden takin, harkitsen taas tilaavani Trendin, tämä on sitä syksyä, aina syksyllä innostun tämmöisistä asioista, en ehkä muistaisi sitä ellen olisi joskus tänne kirjoittanut että tilasin Trendin eräänä syksynä muutama vuosi sitten.

Kaivoin puikot esille ja aloin kutoa lapselle kaulahuivia, ostin kesällä Tallipihalta ihania sienivärjättyjä lankoja ja viikonloppuna marketista tarjous-Ilonaa, aloitin, kudoin, en tykännyt, purkasin, lapsi auttoi, aloitan kohta alusta. Molempia riittää minullekin, mietin onko kornia jos meillä on lapsen kanssa melkein samanlaiset huivit.

On juotu kuppikaupalla äitini tekemää viinimarjamehua, äidin omasta pensaasta tulee hyvää. Löysin kaapista kesäkurpitsan, sekin vanhempieni maasta, valtavan kokoinen. Se on lapsen suurta herkkua, mutta napostelemalla se ei kulu, siitä oli tehtävä jotain, tein kesäkurpitsalasagnea. Siitä tuli hyvää.

Kesäkurpitsalasagne

kesäkurpitsaa
sipulia
öljyä
3 dl tummaa soijarouhetta
6 dl vettä
kasvisliemikuutio
1 tlk luomu tomaatti-basilika pastakastiketta
1 dl ruokakermaa
juusto raastetta

Viipaloi kesäkurpitsa ohuehkoiksi viipaleiksi. Kuullota sipulit öljyssä, lisää soijarouhe, vesi ja kasvisliemikuutio. Keittele kunnes soijarouhe on imenyt itseensä lähes kaiken nesteen ja kaada sekaan pastakastike. Anna hautua 10 min. Voitele uunivuoka öljyllä. Laita pohjimmaiseksi juustoraastetta, sitten kerroksittain kastiketta, kesäkurpitsaa ja raastetta niin että päällimäiseksi jää juustoraastekerros. Kaada päälle ruokakerma ja paista uunissa 200 asteessa vähän yli tunti.

2011-09-03T14:15:00.002+03:00

Minulla ja lapsella on yhteinen lempiruoka, sillä ei ole nimeä mutta sitä on mukava palata kotiin syömään rantasyysaamun jälkeen. Ostin tällä viikolla ensimmäisen kerran aitoa tamperelaista rievääkin, jotenkin odotin nimen perusteella jotain aika arveluttavaa mutta se olikin semmoista, etten taida ruisleivän lisäksi enää mitään muuta syödä. Onnea on lähikauppa täynnä lähiruokaa!

Kaapissa odottaa kassillinen punajuuria jonkinmoista inspiraatiota, en oikein tiedä vielä mitä; muuton jäljiltä on kassikaupalla pyykkiä, lakanatkin pitäisi vaihtaa; parveke kuin kaatopaikka. Onneksi on viikonloppu, kyllä tästä ennen maanantaita selvitään!

Lempiruoka

n. 1,5 dl sipulisilppua
n. 150 g mieluisia sieniä
2 paprikaa
3 dl vettä
kesäkurpitsaa
vihreitä papuja
1 tlk yrttitomaattimurskaa
1 dl ruokakermaa
kasvisliemikuutio
suolaa, pippuria, öljyä

Kuullota sipulit ja kuutioidut sienet öljyssä, sirota päälle suolaa ja pippuria. Lisää joukkoon kuutioidut paprikat ja kuullota vielä hetki. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio, anna kiehua hetken, ja lisää sitten kuutioidut kesäkurpitsat sekä pavut. Hauduta hetki, lisää tomaattimurska ja tarvittaessa vähän vettä, ja anna porista parikymmentä minuuttia. Kaada lopuksi joukkoon ruokakermaa, ja tarjoile pastan kera.

you were away for too long

2011-09-02T14:16:00.002+03:00

Olit poissa liian pitkään, vai olinko se sittenkin minä. Ja kun tulet, syys kuin uusi vuosi, huomaamme yhtäkkiä tekevämme päätöksiä, kumoavamme odotukset: päätämme lakata odottamasta, lakata olemasta odotusten mittaisia. Alamme muistaa keitä me olemme, juuri sellaisina kuin me olemme. Lapsi rakastuu minun pipooni, minä kuljen ainoissa kengissä jotka säilytin. Jossain, rannalla ehkä, puiden välistä alkaa pilkottaa aurinko. Tervetuloa, syksy!

2011-08-30T10:42:00.000+03:00

Odotetaan: Vanhan kämpän tyhjentymistä; kunpa se tapahtuisikin taikakeinoin. Tavaroiden asettumista paikoilleen uudessa. Gradun arvosanaa. Yli viikon kestäneen flunssan ja äärettömän väsymyksen loppumista. Kokonaisia yöunia.

2011-08-25T23:42:00.001+03:00

Lähdetään viikonlopuksi pienelle reissulle, toisten vesien äärelle, juhlimaan elohäitä Perämeren rantaan.

Haluaisin ottaa mukaan jonkun hyvän kirjan, lukea jonkun mukaansatempaavan tien päällä, mutta en keksi minkä. Mieluiten jonkun, joka liittyisi brittihaasteeseen, olen nyt sellaisten kirjojen lumoissa, ja jonkun joka olisi yhtä hieno kuin kaksi viimeksi lukemaani, Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa ja Chris Cleaven The Other Hand.

Tiedätkö sinä jonkun?

suosikki

2011-08-23T23:55:00.000+03:00

Otsikosta tulee mieleen se lehti, jota luettiin ja luettiin silloin sen ikäisenä. Tulee mieleen opettajat, meillä on kuulemma aina omat, vaikkei sitä itse huomaa. Sain kaksi haastetta, nettihiljaisuuden aikana, suosikki-haasteen Magialta ja lempi-haasteen kiitoksineen Annalta. Kiitos! Yritän, en ole oikein ikinä osannut valita mihinkään vastaukseksi vain yhtä, mutta yritän. Noissa kuvissa on enemmän asioita, joita lemmin.

1. Suosikkiväri: Sininen. Kaikki sen sävyt, turkoosi, illantumma sametti, meri, taivas, indigo, kaikki.
2. Suosikkieläin: Eniten tykkään perhosista. Vaikka ne lentää, silti.
3. Suosikkinumero: 2, syntymäpäiväni. Mutta siinä on myös se täyteys, että kun on kaksi, se riittää, jos on kaksi ihan oikeaa, jotka haluavat olla.
4. Suosikki alkoholiton juoma: Kahvi.
5. Facebook vai Twitter: Pidin kesällä facebook-taukoa. Eniten kaipasin sitä, että voi kysyä neuvoa asioihin joita ei osaa. Tuota toista en käytä ollenkaan.
6. Intohimosi: Kenties en ole kovin intohimoinen ihminen, en taida olla, en muista oikein että olisin koskaan intohimoisesti mitään. Ehkä vesi. Kyllä, ehdottomasti vesi. Ja valo. Ja puut.
7. Saada vai antaa lahja: Sekä että. On mukavaa jos antaa hyvän lahjan ja saajalle tulee hyvä mieli, mutta on myös mukavaa, jos saa lahjan ja itselle ja antajalle tulee hyvä mieli.
8. Suosikkikuvio: Kaikenlaiset puut.
9. Suosikkiviikonpäivä: Lauantai ehkä. Tai perjantai, sen lupaus viikonlopusta.
10. Suosikkikukka: En oikein tiedä kukkien nimiä. Luonnonkukat, kaikki.

Lempiväri? Sininen
Lempiruoka? Semmoinen, joka on hyvää ja jonka on tehnyt joku muu.
Paikka, jossa haluaisi käydä? Hanko.

2011-08-22T23:41:00.000+03:00

Entä minne me menemme iltaisin kun tahdomme tuntea tuulen, kuulla sen huminan ja soutuveneiden airojen loiskeen, hengittää onnellisten ilmaa. Rannalle, rantapoluille, veden luokse. En usko, että kyllästyn niihin koskaan. Lapsi tutustuu sorsaperheeseen ja koiraan nimeltä Kiara, minä tähän uuteen ympäristöön jollaista en ole uskaltanut toivoakaan. Kesällä rantaan kävelee vaikka kylpytakki päällä, talveksi hankin kortin jolla pääsee saunaan. Olen päättänyt uskaltautua avantoon.

2011-08-22T09:56:00.003+03:00

On ollut tämmöinen hidas muutto ja odottavainen nettitauko, ne on molemmat olleet ihan hyviä ja paikallaan. Hidas jatkuu vieläkin mutta muuttuu kohta kiireiseksi, ehkä se on koko ajan ollutkin mutta on jäänyt semmoinen olo että on oltu vaan, tehty kivoja ja nautittu.

Että päivät on katseltu laivoja, illat laivoja ja auringonlaskuja, ihmetelty miten järvi voi tuntua ihan mereltä. Että on samoiltu, minusta voi sanoa täällä että samoiltu kun ollaan niin vehreässä ja metsien ja vesien keskellä, ja tutkittu millainen on puusta pudonnut omena, milloin kirjastoauto käy, millaisissa unelmien taloissa silmä ja sielu lepää. Että ollaan saatu nauttia taikinakulhopäisen taikurin esityksistä, toisistamme, tästä ihanasta tuulesta, elokuun illoista.

Koti kumisee tyhjyyttään, tämä uusikin, paljon vanhaa meni kiertoon ja varastoon, uusia hankitaan sitten kun sopivia ja rahaa löytyy. Ei se haittaa, hyvä täällä on näinkin, kun nukkua voi ja syödä. Tytär kotiutuu. Enää ei olla puhuttu vanhasta kodista moneen päivään.

PIHAKIRPPIS

2011-08-13T08:46:00.001+03:00

Tampereella liikkuvat, tulkaahan moikkaamaan Satakunnankadun Trikootalolle Amuriin! Edullisten ja ekologisten ostosten tekemisen ohella meidän pihalle saa tänään tulla vaikka vain kahville tai mehulle klo 10-16! Tervetuloa!

tärkeimmät

2011-08-10T17:24:00.001+03:00

Tuoli ja pöytä, vesi, eläimet ja autot, taivaankaari.

nothing a bunch of flowers can't fix

2011-08-08T22:29:00.000+03:00

ruuhka

2011-08-07T10:05:00.000+03:00

Unohdin kameran uuteen kotiin. Ehkä se on ihan hyvä, nyt on tämmöiset ruuhkaviikot. Kuvat ovat tältä kesältä, aiemmin käyttämättä jääneitä, on ollut hyvä kesä mutta en malta odottaa syyskuuta jolloin pahin ruuhka hellittää, se on muutenkin lempikuukauteni.

Saan odottamatonta mielihyvää siitä, että hävitän tavaraa jätesäkkikaupalla. Kierrätettäväksi kelpaava kierrätykseen, muu roskiin. Matot pesulaan, en ehdi nyt itse, ja uuteen kotiin viisi lautasta, viisi lasia, neljä kahvikuppia, neljä kutakin: haarukka, veitsi, lusikka, kaksi kattilaa, yksi uunivuoka, sanoin miehelle että näillä pärjättäisiin kyllä ihan hyvin jos ei tule vieraita, mutta ei se taida siihen jäädä.

Aamun ajanvietteeksi karsin kirjahyllyjä, olisi yksi kirjahyllyllinen ylimääräisiä. En oikein tiedä mitä niille tekisin.

oulu II

2011-08-02T14:18:00.001+03:00

Jos etsitte Oulusta hyvää kahvilaa, menkää Biskettiin! Loistavan laaja valikoima syötävää ja juotavaa, uskomattoman edulliset hinnat, luultavasti maailman suurimmat pullat ja mitä aurinkoisin, ystävällisin henkilökunta.

Oma aamiaiseni Rotuaarilla -- mozzarella-tomaattipatonkia, mustikka-valkosuklaapulla, luomulimonadi ja jäälatte -- maksoi vähän yli kymmenen euroa. Lahjoitin hyvillä mielin loput kolikot henkilökunnan tukisukkahousurahastoon!

oulu I

2011-08-01T23:16:00.000+03:00

Nousin lauantaiaamuna pikkukaupungissa bussiin ja huristelin Ouluun, aivan yksin. Tapasin siellä yhden rakkaan ystävän ja kahdeksan aivan uutta, oli upeampi päivä kuin meteorologit tai minä olin uskaltanut odottaa. Näin Oulua maalla ja merellä enemmän kuin koskaan, nautin hyvästä seurasta ja herkkuruoista, ja kaupunki antoi parastaan. Paikallisten mielestä kaduilla oli hiljaista lauantaiksi, ilmeisesti oululaiset ovat viikonloppuisin kovasti juhlivaa porukkaa sillä minusta kaupunki oli illasta kovin täynnä!

Kiitos ihanasta päivästä sen järjestäneille, en usko että elokuun morsian olisi parempaa osannut toivoa!